Minua ihmetyttää meikäläisten omituinen suhtautuminen rumpuihin. Uskovaisina emme saa soittaa rumpuja, emmekä omistaa rumpuja. Itse tykästyin jo ala-asteen musiikkitunneilla rumpuihin. Siellähän myös uskovaiset soittavat rumpuja, koska se kuuluu koulun opetussuunnitelmiin. Hätkähdyttävästi panin merkille, että parhaat rumpujensoittajat olivat meikäläisiä, vaikkemme oo ees kotona tottuneet kuulemaan rumpumusiikkia lainkaan. Ainoan poikkeuksen tekee marssimusiikki. Vaikka Marssimusiikin kuuntelu onkin sallittua, ei uskovainen voi toimia sotilassoittokunnassa rumpujen soittajana.
Yläasteella vastoin vanhempien painostusta valitsin musiikin valinnaisena aineena. Vanhemmat eivät alkuun hyväksyneet päätöstäni, mutta onneksi muitakin uskovaisia meni musiikkiluokalle. Osa soitti viulua, osa huilua jne. Itse en soittanut mitään, vaan sanoin, että haluan musiikkiluokkaan vain siksi, koska haluan laulaa. Todellinen syy oli rummut. Seitsemännellä luokalla opettaja kehui minun rummunsoittoa ja innostutti minua valitsemaan musiikin. Meillä oli koulussa bänditoimintaa, jossa usein sain toimia rumpalina. Koulun joulujuhlassa olisin joutunut soittamaan rumpuja, mutta keksin jonkin ontuvat tekosyyn, miksen voi. Näin sain toimia taustalaulajana. Noihin aikoihin innostuin kuuntelemaan paljonkin musiikkia, joissa on käytetty rumpuja.
Yläasteen jälkeen siirryinkin lukioon opiskelemaan, jossa oli mahdollisuus soittaa myös vapaa-ajalla! Rummut vetivät tosissaan puoleensa. Ihmettelin usein, miksi vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat niin nihkeästi rumpuihin, kun itse en nähnyt niissä mitään pahaa. Lukion päätyttyä rupesin unelmoimaan omista rummuista. Ainut ongelma oli vain se, mihin ne kätken. Joten päädyin rumpupädeihin, joilla saatoin "naputella" omaksi ilokseni. Nyt omistan Yamahan sähkörumpusetin, josta tosin en ole hiiskunut juuri kellekkään meikäläiselle. Olen sijoittanut nämä rummut kerrostaloasunnossani olevaan komeroon. Näiden hyväpuoli on se, että ne soveltuvat hyvin kerrostaloasuntoon. Kuulokkeet vain korviin ja rummuttelemaan. Rummuttelu on minulle yhdenlaista terapiaa, joka rauhoittaa mielen. Eikä tämä ole yhtään vaikeuttanut uskonelämääkään. Pikemminkin nyt minusta tuntuu, että kun minulle on annettu tällainen rytmitaju, niin siitä saakin nauttia! Ihan kuin joku osaa soittaa pianoa ja voi sillä viihdyttää itseään ja toisiaan!
Yläasteella vastoin vanhempien painostusta valitsin musiikin valinnaisena aineena. Vanhemmat eivät alkuun hyväksyneet päätöstäni, mutta onneksi muitakin uskovaisia meni musiikkiluokalle. Osa soitti viulua, osa huilua jne. Itse en soittanut mitään, vaan sanoin, että haluan musiikkiluokkaan vain siksi, koska haluan laulaa. Todellinen syy oli rummut. Seitsemännellä luokalla opettaja kehui minun rummunsoittoa ja innostutti minua valitsemaan musiikin. Meillä oli koulussa bänditoimintaa, jossa usein sain toimia rumpalina. Koulun joulujuhlassa olisin joutunut soittamaan rumpuja, mutta keksin jonkin ontuvat tekosyyn, miksen voi. Näin sain toimia taustalaulajana. Noihin aikoihin innostuin kuuntelemaan paljonkin musiikkia, joissa on käytetty rumpuja.
Yläasteen jälkeen siirryinkin lukioon opiskelemaan, jossa oli mahdollisuus soittaa myös vapaa-ajalla! Rummut vetivät tosissaan puoleensa. Ihmettelin usein, miksi vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat niin nihkeästi rumpuihin, kun itse en nähnyt niissä mitään pahaa. Lukion päätyttyä rupesin unelmoimaan omista rummuista. Ainut ongelma oli vain se, mihin ne kätken. Joten päädyin rumpupädeihin, joilla saatoin "naputella" omaksi ilokseni. Nyt omistan Yamahan sähkörumpusetin, josta tosin en ole hiiskunut juuri kellekkään meikäläiselle. Olen sijoittanut nämä rummut kerrostaloasunnossani olevaan komeroon. Näiden hyväpuoli on se, että ne soveltuvat hyvin kerrostaloasuntoon. Kuulokkeet vain korviin ja rummuttelemaan. Rummuttelu on minulle yhdenlaista terapiaa, joka rauhoittaa mielen. Eikä tämä ole yhtään vaikeuttanut uskonelämääkään. Pikemminkin nyt minusta tuntuu, että kun minulle on annettu tällainen rytmitaju, niin siitä saakin nauttia! Ihan kuin joku osaa soittaa pianoa ja voi sillä viihdyttää itseään ja toisiaan!
Vastaukset 2
Vanhimmat
...Afrikan alkuperäiskansojen keksintö. Lapissa syntyneessä herätysliikkeessä tuollaiseen negridisten rotujen touhuiluun ei suhtauduta suopeasti. Pohjoisessa rumpuja soittivat vain pakanalliset noidat ja saamelaiset. Siksi rumpumussiikkiin suhtaudutaan edelleen nuivasti.
Musiikki, joka menee jalan alle, viekottelee syntiin. Ihminen on sellainen, että se rupeaa helposti tanssimaan jos musiikki on liian tanssittavaa. Tanssihan ei ole sopivaa, kuten tiedämme. Sen sijaan marssimusiikin pitääkin antaa vähän potkua takapuoleen, jotta sotilaat marssisivat reippaasti. Siinä se jalanallemeno ikäänkuin kuuluu asiaa. Eli jalkaa toisen eteen, vasen, sen, sen kaks kolme...........