Rakkaus on ikuinen!

Me rakkaudelle tuulenpesä tehtiin
se päälispuolin silkkiin puettiin,
keväällä kun koivupuu käy lehtiin
niin eroilmoitukset luettiin.

Ei kasvualustana ollut sille
rakkauden tupa ruusuinen,
se pesänä vain oli kyynelille
päättyi riitaan kahden ihmisen.

Saa usein täällä haavan hätiköiden
todellista silloin vaille jää,
ei rakkauteen riitä hehku öiden
jokaisen se pitää ymmärtää.

Vain tunne aito löytyy sydämestä
pintakiilto murtuu, tiedetään,
saa aito tunne kyyneleetkin pestä
naamioita vähän siedetään.

On rakkaudenpolku muhkurainen
ja kaikki sitä kulkee tavallaan,
kompastua voi niin mies kuin nainen
ei arki aina pääty unelmaan.

Kahdenkauppa rakkaus on aina
se yhteen hitsaa aidot tunteet nää,
elämähän täällä on vain laina
niin vähän aikaa pelleilylle jää.

Elä siis sä aidon tunteen myötä
se voittaa aina, tuskin häviää?
Kun rakkauden eteen tekee työtä
sen tarkoituksen silloin ymmärtää.