Miksiköhän esikouluikäinen lapsi heittäytyy "pienemmäksi" mennessään isänsä luokse? Kotona hän on tomera ja toimelias, omatoiminen, pärjäävä. Kun hän tulee isänsä luota, sössöttää. Kun kysyn miksi puhuu sillä tavalla, sanoo, että on niin kiva tulla kotiin. En tiedä mistä se käytöksen muutos aiheutuu...mutta eipä sitä mielestäni ainakaan paranna tuo isän ärtymys tilanteeseen.
miksi lapsi heittäytyy
lapsellisemmaksi...
4227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos lapsi kokee, että häneltä vaaditaan liian ison ihmisen tapoja ja taantuu siksi lapsellisemmaksi. Näin lapset usein toimivat.
Jos isän luona olo tuo mieleen jotain pienempänä koettua turvaa ja hän haluaa samaa nyt?
Tressi myös saattaa laukaista lapsessa tarpeen olla pienempi.
Myös se, jos hänet hyväksytään helpommin "vaarattomampana" pikkuisena.
Minusta sinun pitäisi miettiä vaaditko liikaa lapseltasi, saako hän olla välillä myös heikko ja riippuvainen.
Jos saa lähtisin etsimään syytä isän puolelta keskustelemalla rakentavasti lapsen kanssa.
Luonani hän saa myös olla pikkuinen kun siltä tuntuu ja välillä hän onkin ihan vauva. Hänellä on turvapaita, jota hän tykkää nuuhkia, mutta jota hän ei enää vie kodin ulkopuolelle. Isä on kieltänyt turvapaidan. Tyttö jännittää aina kamalan paljon isälle menoa. Haluaisi mennä isän luokse eikä hänen uuden avovaimosa luokse, jossa he nykyisin asuvat.
Onko siitä haittaa jos lapsi muuttuu hiukaksi aikaa "sössöttäväksi"?
Oirehtiiko muuten?
Se, että aiheutuu mistä tahansa, niin loppujen lopuksi toi "saa" olla noin juuri siksi, että teillä ei kommunikointi pelaa exäsi kanssa. Vähän olen haistelevinani syyttelevää sävyä, varmaan kummaltakin puolelta. Sen sijaan, että näkisitte toisianne lapsen vanhempina, näettekin toisenne exinä. Sen sijaan, että pohtisitte ja saisitte toisiltanne tietoa miten toisessa päässä menee, keskitytte omissa päissänne miettimään, että nyt se toinen varmasti tekee jotain väärin: kun se toinen kiukkuaa, kun sillä on se vaimo jne. Ja ehkä toisessa päässä harrastetaan samaa. Jos syypäätä ei haettaisi toisesta päästä ja olisi erosta päästy yli ja nähdään toinen yksinkertaisesti vain toisena vanhempana, asiasta olisi voinut soittaa ja keskustella. Siten olisi tiedetty enemmän ja ehkä jopa ne syyt, miksi lapsi tekee noin, selkiintyneet. Eli lapsen oman hyvinvoinnin ja parhaan kannalta on äärettömän tärkeää, että syyttely, katkeruus, viha tai mikä onkin kyseessä ei menisi ikinä sen edelle, että lapsen vuoksi osataan pelata yhteen hiileen.