Kyyneleet tulivat jo alussa, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Michaelin pieni tytär Paris lausui muutamat sanansa ääni pettäen, en pystynyt enää pidättelemään itseäni: todella koskettavaa :´((
Michael Jackson ikuisesti.. (I love you more)
Michael Jackson ikuisesti.. (I love you more)
Vastaukset 35
Vanhimmat
koskettavaa oli myös we are the world kappale. mietin juuri silloin et jos michael jackson näkisi ja kuulisi muistotilaisuutensa laulut ja puheet, hän varmasti puhkeaisi moniin tuhansiin kyyneliin. :'(
Multa pääsi itku Jermaine Jacksonin versioidessa Smile-biisiä, Usherin laulaessa Gone To Soon -biisiä ja kun hän meni arkulle ja kosketti sitä parin muistopuheen kohdalla. Olihan urakka istua koneen äärellä mutta oli kyllä sen arvoista. Lopussa vielä Parisin itkunsekaiset sanat...
No mutta hei..eikö kenellekkään muulle tullut se tunne, että Parisille on laitettu sanat suuhu ja koko touhu oli hiukan feikki? Liikutuin Brooke Shieldsin puheen aikana sekä Smile-biisissä, mutta täytyy sanoa, että Parisin puhe vaikutti falskilta...
Älä nyt taas aloita tätä "kaikki on suunniteltua jne." peetä, näkihän sen täysjärkinenkin, että tyttö oli pois tolaltaan. Ei tuollaista feikata. Ja ei, mulle ei ainakaan tullut sitä tunnetta, että Parisille oli laitettu sanat suuhun. Piste.
noita idiootteja sunlaiaisia riittää!
itkunsekaiset?
Kirjoittanut: Falskia / Tänään / klo 00:40
No mutta hei..eikö kenellekkään muulle tullut se tunne, että Parisille on laitettu sanat suuhu ja koko touhu oli hiukan feikki? Liikutuin Brooke Shieldsin puheen aikana sekä Smile-biisissä, mutta täytyy sanoa, että Parisin puhe vaikutti falskilta...
Olet ensimmäinen maailmassa joka moista epäilee ja ehkä ainoa. Oletko koskaan puhunut tai lausunut sanoja muistotilaisuudessa, on nimittäin yllättävän kova paikka myös tottuneellekkin puhujalle. Minusta Paris osoitti valtavaa rohkeutta lausuessaan nuo sanat ja loppujen lopuksi sai hienosti sanottua sen minkä oli ajatellutkin isälleen sanoa.
Katsoin lähes koko tilaisuuden ja minulle tuli kieltämättä ihan sama tunne, että Paris Jacksonin puheenvuoro itkuineen oli käsikirjoitettu. Siis en todellakaan sano, etteikö hän ja kaikki muutkin perheen ja suvun jäsenet olisi oikeasti järkyttyneitä, totta kai ovat. Kiinnitin kuitenkin jo ennen Parisin puhetta (veljen puheen aikana) huomiota siihen, että hän näpräsi käsilaukkuaan ym. mitä nyt lapsi pitkässä ja puuduttavassa tilaisuudessa tekee (enkä muuten siinä vaiheessa tiennyt kuka hän oli :P ). Tuollaisen aidon käyttäytymisen jälkeen itkunsekainen puhe näytti todella näytellyltä.
Ennen kuin rupeatte tuomitsemaan kyyniseksi tällaista havaintoa, niin miettikää hetki itsekin. Itkevä lapsi menee kansaan täydestä, eikä median tarvitse olla edes erityisen pateettinen (amerikkalaiseen tyyliin). Ylen (joka minusta on ihan objektiivinen kanava) aamun uutisissakin sanottiin puhetta "liikuttavimmaksi puheenvuoroksi". Tyttären itku sopi täydellisesti tämän muistotilaisuuden luonteeseen. Väistämättä tuli ainakin minulle mieleen, että Parisia oli ohjeistettu itkemään ja heittäytymään tätinsä (?) syliin.
Painotan nyt vielä, että luonnollisesti tytär on murheen murtama kuten kuka tahansa isänsä menettänyt on. Pidettäköön kuitenkin mielessä, että muistotilaisuus oli show - 20 000 ihmistä paikan päällä ja miljoonat katsoivat ympäri maailmaa netistä tai TV:stä. Ei tätä muistelua pienellä budjetilla pyöritetty, ja ikimuistoinen show vaati ikimuistoisen lopetuksen. Voi vain kuvitella kuinka monta kertaa YouTubestakin katsotaan tuo pätkä (laskuri ei nyt toimi, mutta 11 tunnin aikana pelkkiä kommentteja ABCNewsin videoon on tullut lähes 20 000). Vaikka Parisin itku ei olisikaan ollut ennalta sovittua, niin kyllä nyt ainakin tapahtuman tuottajat ja TV-kanavien johtajat hierovat käsiään.
Verratkaa muuten huviksenne tuota Cherin puheeseen Sonnyn hautajaisissa. Siinä näkyy ihan aito murtuminen http://www.youtube.com/watch?v=ZPz8Dkn-2cI
Mitä ihmettä höpäjät? Samalla tavalla Paris murtui kuin nyt lapselta voi odottaakin. Ei tuo Cherin murtuminen ollut enemmän aidompaa kuin Parisin. Kuka sinä olet tuomitsemaan mikä määrä on oikeaa suremista/murtumista? Ihme porukkaa täällä...
No voi luoja mikä sitten on aitoa murtumista jollei Parisin eilen tapahtunut?! Tyttö oli aivan poissa tolaltaan, eikä ihme.. En voi mitenkään ymmärtää kuinka joku näki siinä mitään epäaitoa..! Huhhuh.
En tuomitse. Voi hyvinkin olla, että Parisin murtuminen oli aitoa, en osaa mutu-tuntumaa parempaa veikkausta heittää. (Paremman analyysin tilanteesta voisi tehdä vaikkapa mikroilmeisiin perehtynyt psykologi.) Peräänkuulutan vain mediakriittisyyttä. Kaikkea ei pidä niellä sellaisenaan, vaan kannattaa arvioida taustalla vaikuttavien tahojen intressejä.
Muistatteko Pekingin olympialaisissa laulaneen punamekkoisen tytön? Herttainen ilmestys ja upposi ihmisiin kuin häkä. Myöhemmin paljastui, että laulu tuli nauhalta - avajaisseremonian järjestäjät olivat pistäneet varsinaista laulajaa nätimmän tytön "laulamaan". Yksi kikka Kiinan julkisuuskuvan nostamiseksi. Arvatenkin ennen totuuden paljastumista näytöksen aitoutta epäilleet saivat ryöpytystä niiltä, jotka esitys oli lumonnut. Millainen kyynikko kehtaisi epäillä noin ihastuttavan tytön laulua? Ja millainen kyynikko kehtaisi epäillä Parisin sydäntäsärkevää itkua?
No aika tyhmää ruveta vertailemaan lapsen (Paris) ja aikuisen (Cher) suremisia ja murtumisia. Tuskin ne nyt sentään niin laskelmoivia on että lapselle opetetaan miten surraan ja murrutaan miljoonien edessä. Mieti nyt vähän....
Ja tuo Pekingin olympialaisten lapsijuttu nyt oli juuri jotain sellaista mitä kommareilta pystyi odottamaankin....
Itse olen tuon samaisen asian joutunut kokemaan kuin Paris.
Ei sitä voi kuvitella, ellei itse ole ollut samassa tilanteessa. Se on jotain aivan kamalaa. Tuntuu ihan toivottomalta, niin suuri rakkauteni oli häntä kohtaan. Sen sanoiksi pukeminen siinä tilanteessa on yllättävän vaikeaa. Yksi lausekin, vaikka olisit jo pitkään miettinyt, että se on juuri se mitä haluat sanoa.
Tuhansien ihmisten edessä sen luulisi olevan vielä vaikeampaa. Murtuminen oli aivan spontaani reaktio ja hieman häpeissäni joudun tunnustamaan, että en itsekään selvinnyt täysin puheeni loppuun asti ilman murtumista lohduttomaan itkuun...
Reipas tyttö. Selvisin loppumetreille asti pidätellen itkua, mutta Parisin puheenvuoro sai patoutuneet kyyneleeni valumaan valtoimenaan. Oma tilanteeni muistui mieleen hyvin elävästi ja pystyin aistimaan sen pahanolon ja toivottoman tuskan tunteen. Jättää ihmisolentoon arvet ikuisiksi ajoiksi menettää jokin niinkin läheinen ihminen kuin oma isä. Ei siinä auta se, kun ihmiset taputtelevat selkään ja sanovat ''Elämä jatkuu.''
Tottakai se jatkuu. Se onkin eri asia, miten se jatkuu ja millaisena. Päällimmäinen tunne on tyhjyys. Ei sitä aluksi edes ymmärrä, eikä halua uskoa todeksi. Vie aikansa hyväksyä tapahtunut.
Rukoilen Jacksonien perheen ja koko suvun puolesta joka päivä.
Herra kulkekoon lasten apuna tässä vaikeassa tilanteessa ja antakoon voimaa aikuisille selviämiseen.
verrattavissa toisiinsa. Kyllä täytyy olla kiero mielikuvitus jos kuvittelee Jacksonien suuressa, suuressa surussaan manipuloivan jotain tuollaista, että Paris nyt itkisi käskystä voi luoja, omaa vanhempaansa, kaikkea hullua sitä erehtyykin lukemaan.
vai että show???? Haloo!!! Mikä sinä olet vähättelemään toisten surua, onko noin vaikeaa ymmärtää, että ihmiset tuolla muistopuheineen, esityksineen aidosti rakastivat ja surivat Michael Jacksonia ja varmasti kaikkein eniten hänen omat lapsensa.
Toivottavasti Paris säästyy tälläisten kyynikoiden kirjoittelulta.
On tietysti ymmärrettävää, että Jackson-faneina otitte itkukohtauksen täytenä totena, mutta silti on hieman pelottavaa, ettette uhraa ajatusta pienimmällekään kriittisyydelle. Parisin itku - aitoa tai ei - tuotti tänään voittoa lukemattomille yhtiöille - esimerkiksi vaikka Ilta-Sanomille ja Iltalehdelle täällä kaukana Suomessa. Miettikää niitä rahavirtoja; miljoonat dollarit ja eurot vaihtoivat taas omistajaa ympäri maailman, kun yksi pieni tyttö itkeä tuhersi televisiossa.
Kai noin valtavan taloudellisen voiton vuoksi kannattaa hieman muistuttaa tyttöä, että itke sitten sen puheen jälkeen. Ei häntä varmasti siihen pakotettu ole, pienikin ohjeistus varmasti riittää. Eikä Parisin edes tarvitse näytellä - hieman kun pinnistää niin itku tulee varmasti. Tilanteessa kuuluu itkeä ja yleisö odottaa sitä. Vai mitä olisitte tuumanneet siitä, jos Paris olisi sanonut sanansa naama peruslukemilla? Havaintokehät ja aikuisten ohjeistus (vaikka vain hienovarainenkin) voivat minusta hyvinkin olla tämän puolen minuutin nyyhkytyksen takana.
Älkää hyvät ihmiset olko niin naiiveja, että nielette kaiken sen mitä suurella rahalla teille syötetään. Show mikä show, millä muulla nimellä voisi kutsua miljoonia katsojia keräävää TV-ohjelmaa? Muistotilaisuudeksi olisi varmasti riittänyt pienempikin hartaushetki perheen ja lähimpien ystävien kesken. Ja mitä tulee kommunismiin, niin kyllä kapitalismi syöttää aivan yhtä lailla propagandaa ihmisille. Nyt ei ole kyse maltillisesta Suomesta vaan Amerikasta, jossa tällaisten tilaisuuksien on oltava suuria, pateettisia, siirappisia ja käsikirjoitettuja.
Minusta taas on pelottavaa, että sinä näytät ottavan tämän koko "jutun" niin pessimistisesti. Rahaa siellä ja rahaa täällä jne. jne. Tietysti lehdet tekevät siitä otsikoita, mitä ihmeellistä siinä on. Mutta että näet joka puolella vain teeskentelyä/manipulointia, jopa lapsen kaipauksessa, ei voi muuta sanoa kuin huh huh...
ja miljoonille faneille se oli herkkä muistotilaisuus. Kukaan meistä ei ajatellut hetkeäkään dollarin dollaria vaan tunsimme surua ja yhdessä itkimme sillä me menetimme ihmisen jota rakastimme suuresti. Hän on antanut meille niin paljon, että sanat ei riitä nyt kertomaan, hän tuonut meille iloa ja inspiroinut meitä kehittämään itseämme paremmiksi ihmisiksi, välittämään toisista ihmistä ja tästä maapallosta jossa elämme vain jotain mainitakseni.
Siitä olen iloinen, että nyt Michael saa vihdoinkin olla rauhassa. Mutta hyvät ihmiset jättäkää hänen lapsensa rauhaan, älkää kohdistako vihaanne ja kyynisyyttänne heitä kohtaan eikö heidän isänsä saanut jo tarpeeksi kärsiä median ja pahansupoien ihmisten ilkeydestä.
Voimia ja kaikkea hyvää Michael Jacksonin lapsille!
(vastaus nimimerkille Gone Too Soon)
En nyt ota suuremmin kantaa varsinaiseen tekstiisi. Osanottoni menetyksesi johdosta, on luonnollista että samaistut Paris Jacksonin tilanteeseen, jos olet itse kokenut saman. Ei siitä sen enempää. Loppukaneetista kuitenkin tuli pakottava tarve heittää kehiin Sudan-kortti. Rukoiletko joka päivä myös Darfurin kansanmurhan uhrien puolesta? Niiden miljoonien nälkää näkevien ihmisten, joiden kodit poltetaan ja lapset raiskataan ja tapetaan silmien edessä? Kaikkien maailmassa päivittäin kuolevien ihmisten omaisten puolesta? Ja kysymys oli nyt lähinnä retorinen ja tarkoitettu kaikille. Jos todella rukoilet, niin ok. Pointtina oli, että Michael Jackson on yksi kuollut ihminen. MJ oli kiistatta yksi merkittävimmistä 1900-luvun musiikkivaikuttajista, mutta kaikenlainen henkilönpalvonta on hulluutta. Itsemurhat tehneet fanit ovat henkilönpalvonnan ääritapauksia, mutta muutenkin tämä yletön vohkaus on käsittämätöntä. Ihmiset Suomessa itkevät ja rukoilevat jonkun itselleen ventovieraan popparin vuoksi. Suhteellisuudentajua hieman...
Te fanit ette varmasti ajatelleetkaan dollareita, en minä niin väittänytkään. Monet muut tahot kuitenkin ajattelivat vain ja ainoastaan dollareita (enkä nyt puhu Jacksonien perheestä).
"-- ihmisen jota rakastimme suuresti" Rakastitko sinä todellakin Michael Jacksonia? Vai hänen musiikkiaan? Minun on vaikea uskoa, että joku rakastaisi ihmistä, jota ei ole koskaan tavannut. (Eikä nyt puhuta ääritapauksista, faneista, jotka eivät näe elämällään olevan enää mitään tarkoitusta MJ:n kuoleman jälkeen. He ovat henkisesti sairaita ja tarvitsisivat nopeasti hoitoa.) Toki minäkin ihailen ja kunnioitan monia ihmisiä, joita en henkilökohtaisesti tunne, mutta että rakastaa? Musiikkia tietenkin voi rakastaa tuntematta artistia.
Jacksonin fani vuodest 1997. Michael ei ole minulle mikään ventovieras poppari vaan IDOLI.
Hän on vaikuttanut elämääni monella tavalla suuresti vaikka en ole koskaan vaihtanut hänen kanssaan salaistua sanaa. Hänen inspiroimanaan opettelin englantia, hänen takiaan hankin tietokoneeen menin tietokonekurssille.
Minulla on hänenstä kirjoitettuja kirjoja, lähes kaikki hänen levynsä ja musiikkivideonsa. Olen seurannut internetistä hänen elämäänsä, muiden fanien laittamia videoklippejä eri tilaisuuksita jne. jne.
Olen lukenut kuinka media on kirjoittanut paskaa hänen esiintymisistään, sanomisistaan koska olen itse nähnyt näistä videoklipeistä kuinka asia oikeasti on ollut ja mitä paikalla olleet fanit ovat kertoneet viesteissään.
Joka päivä hän on tuonut minulle iloa mahtavalla musiikillaan ja surua median pilkatessa ja kirjoittaessa hänestä paskaa. Hän on vaikuttanut ja ollut läsnä elämässäni enemmän kuin moni sukulainen, ystävä.
Tämän kirjoitin, että edes vähän ymmärtäisit miksi minä ja monet muut ihmiset surevat, itkevät häntä täällä Suomessakin, hän ei todellakaan ole meille ventovieras vaan ihminen joka eli ja henkitti tällä planeetalla samaan aikaan kanssamme ja rakasti meitä.
Nyt häntä ei enää ole ja surumme on suuri sillä olisimme halunneet häne elävän onnellisena lastensa kanssa.....vaari-ikään
R.I.P. Michael Jackson
http://www.youtube.com/watch?v=NzHJyKkEOHQ&feature=topvideos
muistotilaisuutta kiinnitin huomiota siihen, että en nähnyt ainuttakaan kyyneltä koko spektaakkelin aikana, vaikka kuinka yritin katsoa. Epämääräistä nyyhkytystä kyllä. Mutta ei kyyneliä...jotenkin outoa. Omat silmäni kyllä kostuivat useampaankin kertaan, vaikken ole edes fani.
Kenen kyyneleitä yritit kyylätä?Jos olisit katsonut tarkemmin,tai ylipäätään seurannut lähetystä,olisit huomannut että Jacksonin perheen jäsenillä ja monilla esiintyjillä oli mustat aurinkolasit naamalla.Eikä kamera zoomannnut tarkoituksella lähi-kuvia kasvoista.Eiköhän se totaalinen hajoaminen heillä tapahdu yksityistiloissa.Joten etsi sosiaalipornosi muualta.
miestä vaan niinkuin ihminen rakastaa ihmistä, vanhempiaan, lapsiaan, hyvää ystävää..... Michael Jackson oli ihminen parhaasta päästä, hyväntekijä, ilontuoja koskaan ei lyönyt, haukkunut toisia, antoi anteeksi pahantekijöilleen kuinka kukaan voi olla rakastamatta häntä?????
R.I.P. Michael Jackson
olen ajatellut mutta en osannut pukea sanoiksi. Kun ajattelee monia muita rokkiräyhäreitä niin MJ oli todella rauhan enkeli.
R.I.P Michael Jackson
itkisit, jos isäsi olisi kuollut...
Paris oli muutenkin järkyttynyt ja sitten lapsen olisi täytynyt kerätä itsensä suuren yleisön edessä... ja sanoa jotain merkittävää omasta isästään... Vaikea tilanne... Ehkä hänelle oli sanottu mitä hän VOISI sanoa, että tilanne olisi helpompi eikä tarvisi miettiä.. Tai ehkä ei... joka tapauksessa koskettavaa oli katsoa sitä tilannetta...
Eli EI ollut etukäteen suunniteltu juttu eikä sanoja laitettu hänen suuhunsa
http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/news/2525320/Jermaine-Jacksons-version-of-Smile-inspired-Paris-to-speak.html
minkä kirjoitin; kukaan ei itkenyt oikeasti. Ei edes lapset. Outoa.
Vaikken koskaan ollut mikään MJ fani, kosketti tuon tytön sanat aika lailla. Piti pyyhkäistä pari kyyneltä pois poskelta :/
Tilaisuus oli kyllä oikein onnistunut. Itkin vähän väliä. Ylipäätään olen itkenyt viimeisen parin viikon aikana päivittäin. Vasta nyt alkaa vähitellen helpottaa...
Huomasitteko, että aivan tilaisuuden lopussa tuli tilanne, jolloin mikrofoni seisoi kauan yksinään lavalla valokeilassa, ikäänkuin sanoen, että eläväinen ja energinen artisti, joka aina otti lavan haltuunsa, on nyt lopullisesti poissa. Tiedä sitten, oliko se tarkoituksellista, mutta ainakin minuun se vaikutti.
Hautajaiset olivat rankka juttu, mutta kumminkin helpottivat oloa. Lisäksi jatkuva uutisvirta on nyt hetkeksi rauhoittunut ja tilaa jää omillekin ajatuksille.
Tuo lopun valokeilassa seissyt mikrofoni, Man in The Mirrorin instrumentaaliversion soidessa taustalla, piti kyllä kieltämättä sisällään suurta symboliikkaa. Tämä on, halusipa sen myöntää tai ei, yhden merkittävän aikakauden loppu. Nyt Jackson on poissa ja ainakin osasyyllisenä tähden poismenoon voidaan nähdä median älyttömät mittasuhteet saanut ajojahti, jota Jackson itsekin mm. Tabloid Junkiesissa kritisoi.
Ehkäpä nyt olisi näiden perättömiä juoruja levittäneiden lehtimiesten aika katsoa peiliin ja kysyä oliko se oikeasti sen arvoista. On jotenkin käsittämätöntä, että nykymaailmassa liian hyville ihmisille käy aina liian nuorina näin. Se on ehkä kuuluisuuden hinta, mutta mielestäni tällainen maksu alkaa olemaan jo liian kova.
Itseäni tuo muistotilaisuus ei paljoa lohduttanut. Lähinnä päinvastoin. Toki se oli kaunis, mutta jollain tapaa Jacksonin musiikki on ollut niin kovin lähellä sydäntäni aivan lapsesta saakka, että tämä asiantilan lopullisuus surettaa minua nyt entistä enemmän. Mutta ehkä Jackson saa nyt sitten lopulta rauhan. Toivon ainakin niin.
Itse olen samaa mieltä paparazzien, toimittajien, jourulehtien ja yleensäkin median toiminnasta. Ei pelkästään Jacksonia kohtaan, vaan kaikkia julkisuuden henkilöitä kohtaan. Jackson oli ja on edelleen hyvä esimerkki siitä, millaiseen tilaan media voi ihmisen ajaa. Vaikka ihminen olisi kuin vahva ja positiivinen, täynnä elämää..media voi tuhota sen kaiken, varsinkin 45 piinaavan vuoden jälkeen.
En syytä yksistään ketään paparazzia tai ihmistä Michael Jacksonin kuolemasta, mutta jokainen heistä voisi henkilökohtaisesti miettiä sitä, millä tavalla oma tekeminen vaikuttaa. Myös kaikki ihmiset, jotka lukevat näitä juorulehtiä ja uskovat kaiken mitä tv ja lehdet sanoo, voisivat miettiä, että voisiko olla edes pienen pieni mahdollisuus, ettei se kaikki olekaan totta?!
Siinä teille kaikille vähän miettimistä.
MJ:tä emme voi enää pelastaa, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa.
oli ennalta suunniteltu "ohjelmanumero" eikä tyttö olisi edes halunnut puhua yleisön edessä. Kukapa 11-vuotias haluaisi tai edes tulisi ajatelleeksi moista.. Perhe piti kuitenkin tärkeänä ja tuostahan muodostui koko tilaisuuden huipennus.
http://www.thesun.co.uk/sol/homepage/news/2525320/Jermaine-Jacksons-version-of-Smile-inspired-Paris-to-speak.html :
--
Paris, 11, burst into tears as Jacko's brother Jermaine sang the Charlie Chaplin tear-jerker - her late father's favourite song.
Paris's aunt La Toya, 53, immediately embraced her, whispering: "He loved you so much."
But close family friends revealed yesterday that this was the moment Paris decided she wanted to speak at the memorial.
--
Hyväsydämisiä ihmisiä Jacksonit varmasti ovat. He surevat.. koitetaan ymmärtää, että vaikka heillä on paineita esim. lasten huoltajuudesta, niin eivät he tunteettomia ja pelkästään laskelmoivia ole, hyvänen aika. Parhaansa tekevät lasten hyväksi.