Hei! Olen eslessu -kodista, jo pitkään yhteisön ulkopuolella elänyt. Olen menossa hautajaisiin ( es.lestadiolaisen vainajan). Onko kukkien laskeminen arkulle epäsopivaa?
Haluaisin toimia kuten minulle on luonnollisin tapa, mutta en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä...
Sukumme on jakautunut ei lestadiolaisiin ja lestadiolaisiin.
Haluaisin toimia kuten minulle on luonnollisin tapa, mutta en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä...
Sukumme on jakautunut ei lestadiolaisiin ja lestadiolaisiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osa hyväksyy osa ei. Olisi varmaan viisainta kysyä suoraan omaisilta.
mitä itse ajattelet.Yksi kaunis valko-sininen pieni kimppu olisi kaunis.Minä vien aina ellei nimenomaan ole kielletty.Toinen tapa on heittää hautaan arkun päälle kukkanen.Se on todella makuasia.Tässä sivussa pyydän sua rukoilemaan Taivaan Isää että antaisi sinullekkin elävän uskon jos sinulla ei vielä sitä ole.Rukouksin puolestasi jaRauhaa toivottaa peppiina
kiitos vastauksista. Tärkeintä on rakkaan poismenneen muistaminen, kukin voi sen tehdä omalla persoonallisella tavallansa. Halusin vain kysellä näkemuksiänne, olen niin harvoin ollut hautajaisissa, sukuni on ollut pitkäikäistä. Anoppini hautajaiset muutama vuosi sitten olivat hyvin pienimuotoiset, (ei lestadiolainen).
Vainaja, lähes 100-vuotias isoisäni oli itse hyvin avarakatseinen ja aikaansa seuraava vanhus. Turhat manooverit olivat jo karisseet matkan varteen, mutta hän eli rikkaan elämän.
Toivon meille kaikille avarakatseisuutta ja toistemme hyväksymistä, mielestäni elävä usko kumpuaa ihmisen sisältä, se ei ole ulkoa- tai ylhäältäpäin annettujen käskyjen ja määräysten noudattamista, taivaspikkaa ei voi itselleen teoilla ja mm. pukeutumisella varmistaa. No tämä ei kuulu tämän otsikon alle. Olen mielenkiinnolla lukenut ajatuksianne, surettaa kuitenkin huomata, että sitä idylliä (hengellisen kodin yhtenäisyyttä) ei ole, minkä lapseni kuvittelin olevan olemassa.
On hyvin terapeuttista lukea keskustelujanne, otan niihin mielelläni osaa.
Tuskin on sellaista sukua jossa kaikki olisivat lestadiolaisia. Jotkut esikoilestadiolaiset omavanhurskaus on riisunut niin alasti, että Jumalan luomat kukatkin ovat tulleet heille synniksi. Jos tuntee vainajan ja tietää miten hän suhtautui eläessään kukkiin, niin sen mukaan menettelee.
Nythän on sellainen tilanne joissakin suvuissa, että vainaja on ollut Kristus-uskossa, mutta joidenkin lähiomaisten korvat eivät siedä edes urkumusiikkia. Tällainen on sairasta hengellisyyttä, munkkien ja nasiirien "uskoa". Kun kuuntelee saarnoja ruotsinlapista, niin tällainen sairas (itsevanhurskauttava) hengellisyys on valtaamassa lisää alaa esikoislestadiolaisuudessa.
Hautajaiset niin , että kirkossa oli siunaus tilaisuus , jossa laskettiin vain sotveteraanien seppele ja havuristi ,
Haudalla oli vain omaiset ja laski kukka vihot ja seppeleet .
Ja rukoushuoneella muistotilaisuuteen, osallistui taas kaikki tilaisuus
alkoi veisuulla ruokarukous siis veisattiin. kaikki muistopuheet ja siinä
välissä kahvitukset , tässä muutamin sanoi se tilaisuus , aikaa se otti
sellaiset 6-7 tuntia kirkkoon mentiin 10:45 arkku oli jo paikallaan La.
Yksi hyvä esimerkki vanhurskaan muistotilaisuudesta. Hyvin järjestelty.