Laitanpa nyt ihan omana viestinään tämän kommenttini tuohon edelliseen viestiin:
Olen kolmekymppinen mies, jolla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa ja vieläpä aloilta, joiden suurin osa ihmisistä mieltää olevan jotain hyvin palkattua huippuhommaa. No, kun vuosien opiskelun jälkeen aloitin kunnolla työelämässä vuonna 2001, niin omatkin odotukseni olivat korkealla. Olo oli suunnilleen sellainen, että näillä papereilla ja tällä (kesä)työkokemuksella pääsee kyllä aika pian kunnon hommiin ja kunnon palkoille. Mutta eipä se ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla niin vain mene. Työpaikkoja on todella huonosti tarjolla ja kilpailu niistä vähistä paikoista on uskomattoman kovaa.
Nyt on menossa toinen työpaikka sen "kunnon" työelämän aloittamisen jälkeen ja palkka on 2500 euroa kuussa. Joku voisi sanoa, että sehän on hyvä palkka ja että mitä turhaan valitan jne... Mutta jos mies on opiskellut kaksi ylempää korkeakoulututkintoa ja kun vielä työkokemustakin on, niin luulisi sitä pääsevän edes sellaisille palkoille, että voisi kolmekymppisenä alkaa miettimään oman asunnon hankkimista. Mutta ei kyllä ainakaan nyt ole siihen vielä mitään tsaanssia. Ja samaan aikaan kaksi hyvää ystävääni (yläastekavereitani) asuvat omakotitaloissaan, joista suuri osa on jo maksettu. Heillä on paljon hienommat autot kuin minulla ja toisella on moottorikelkka ja toisella moottorivene. Onpa toinen puhunut jo pidempään kesämökin hankkimisestakin. Itselläni on vain runsain mitoin opintolainaa. Kaverini ovat käyneet ammattikoulun ja olleet töissä about 10 vuotta. Ja tiedän, että heidän molempien kuukausitulonsa ovat tasolla, joihin pääsystä en voi itse vielä vuosiin kuin unelmoida. Hyviä ammattimiehiä arvostetaan ja se näkyy myös tuloissa. Tässä sitten laskeskelen, että jokohan ennen eläkeikää tavoitan kavereideni "etumatkan". Onneksi olen sentään alalla, jossa voi palkkojen olettaa joskus nousevan ihan hyvälle tasolle. Sääliksi käy esim. opettajia tai sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Eli ihan oikeasti kannattaa kyllä tarkkaan miettiä mitä elämässään haluaa tehdä. Ei se ylempi korkeakoulututkinto ole mikään onnen avain. Eikä ainakaan mikään avain koville tuloille. Usein se taitava perusduunari pöllyttää pidempään opiskelleet mennen tullen tuloissa.
Ja haluan vielä lopuksi ihan niitä näsäviisaita varten todeta, etten todellakaan ole mikään onneton nössö äidinpoika, joka ei oman olemuksensa tms. takia pysty huipputyötä ja huippupalkkoja saamaan. Eipä nykyisin työura täällä niin kovin kilpaillulla pääkaupunkiseudulla noin vain aukene.
Olen kolmekymppinen mies, jolla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa ja vieläpä aloilta, joiden suurin osa ihmisistä mieltää olevan jotain hyvin palkattua huippuhommaa. No, kun vuosien opiskelun jälkeen aloitin kunnolla työelämässä vuonna 2001, niin omatkin odotukseni olivat korkealla. Olo oli suunnilleen sellainen, että näillä papereilla ja tällä (kesä)työkokemuksella pääsee kyllä aika pian kunnon hommiin ja kunnon palkoille. Mutta eipä se ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla niin vain mene. Työpaikkoja on todella huonosti tarjolla ja kilpailu niistä vähistä paikoista on uskomattoman kovaa.
Nyt on menossa toinen työpaikka sen "kunnon" työelämän aloittamisen jälkeen ja palkka on 2500 euroa kuussa. Joku voisi sanoa, että sehän on hyvä palkka ja että mitä turhaan valitan jne... Mutta jos mies on opiskellut kaksi ylempää korkeakoulututkintoa ja kun vielä työkokemustakin on, niin luulisi sitä pääsevän edes sellaisille palkoille, että voisi kolmekymppisenä alkaa miettimään oman asunnon hankkimista. Mutta ei kyllä ainakaan nyt ole siihen vielä mitään tsaanssia. Ja samaan aikaan kaksi hyvää ystävääni (yläastekavereitani) asuvat omakotitaloissaan, joista suuri osa on jo maksettu. Heillä on paljon hienommat autot kuin minulla ja toisella on moottorikelkka ja toisella moottorivene. Onpa toinen puhunut jo pidempään kesämökin hankkimisestakin. Itselläni on vain runsain mitoin opintolainaa. Kaverini ovat käyneet ammattikoulun ja olleet töissä about 10 vuotta. Ja tiedän, että heidän molempien kuukausitulonsa ovat tasolla, joihin pääsystä en voi itse vielä vuosiin kuin unelmoida. Hyviä ammattimiehiä arvostetaan ja se näkyy myös tuloissa. Tässä sitten laskeskelen, että jokohan ennen eläkeikää tavoitan kavereideni "etumatkan". Onneksi olen sentään alalla, jossa voi palkkojen olettaa joskus nousevan ihan hyvälle tasolle. Sääliksi käy esim. opettajia tai sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Eli ihan oikeasti kannattaa kyllä tarkkaan miettiä mitä elämässään haluaa tehdä. Ei se ylempi korkeakoulututkinto ole mikään onnen avain. Eikä ainakaan mikään avain koville tuloille. Usein se taitava perusduunari pöllyttää pidempään opiskelleet mennen tullen tuloissa.
Ja haluan vielä lopuksi ihan niitä näsäviisaita varten todeta, etten todellakaan ole mikään onneton nössö äidinpoika, joka ei oman olemuksensa tms. takia pysty huipputyötä ja huippupalkkoja saamaan. Eipä nykyisin työura täällä niin kovin kilpaillulla pääkaupunkiseudulla noin vain aukene.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Olen kolmekymppinen mies, jolla on kaksi ylempää korkeakoulututkintoa ja vieläpä aloilta [...]"
Mikset voi sanoa niitä aloja ääneen?
"Eli ihan oikeasti kannattaa kyllä tarkkaan miettiä mitä elämässään haluaa tehdä."
Tämä on siis se pointti, jota et itse näytä ymmärtäneen. Joku voi haluta tehdä jotain muutakin kuin vain rahaa, rahaa ja vielä vähän rahaa.
"Ei se ylempi korkeakoulututkinto ole mikään onnen avain. Eikä ainakaan mikään avain koville tuloille."
Pitäisikö sen sitten olla? Yliopiston tarkoitus *ei* ole suoltaa ulos kovapalkkaisia ammattilaisia vaan pitää yllä ja tehdä uutta *tutkimusta*. Jos sitten jonkin alan yliopistotutkinnon suorittamista arvostetaan työelämässäkin kovilla palkoilla, niin se on aivan 'sattumasta' kiinni.
Mutta kyllähän sinäkin tiesit ennen niiden tutkintojesi suorittamista, millä lailla töitä tulee löytymään ja että rahaa ja palkkaa ja tuloja tulisi paljon paremmin putkimiehen hommista.
Sä oot kirjoittanut ton saman viestin duunarina, opiskelijana, työttömänä... Kyllä me kaikki tiedämme, ettei Suomessa tee rahaa muuta kuin huoraamalla tai myymällä huumeita. Normaali-ihmisten toimintaan nyt vain vaikuttavat muutkin asiat kuin raha - myönnetäköön, että tällä foorumilla saa helposti päinvastaisen käsityksen.
Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta opettajana, joita tuossa muun muassa sääliteltiin. Rikkaaksi en ole koskaan tullut, mutta en ole pyrkinytkään. Mutta perheeni olen elättänyt, asunnon meille hommannut ja elänyt aivan normaalia elämää jossa kaikki tarpeellinen on sillä palkalla tullut hankittua. Työni on edelleen minusta kiinnostavaa, vaikka mitään huippupalkkoja en siitä koskaan saa. Ihan tavallista elämää kuitenkin pystyn viettämään ilman taloudellisia huolia, lasteni kouluttautumista omiin ammatteihinsa pystyn avustamaan jos se on tarpeen ja vaikka puoliso onkin toisiaan työttömänä, toisinaan töissä, niin kyllä me siitä huolimatta voimme elää tavallista elämää.
En ole päivääkään katunut sitä, että yliopistoon menin, vaikka toistakymmentä vuotta niitä opintolainoja makseltiinkin. Sain siellä ammatin itselleni - vaikka usein sanotaan ettei siellä mihinkään ammattiin valmistu - ja vielä sellaisen ammatin joka minua kiinnostaa edelleenkin ja jota työtä haluan tehdä.
Kun pannaan yhteen ammatti joka kiinnostaa, työ jota edelleen haluaa tehdä ja palkka, jossa saa riittävästi voidakseen maksaa asumisensa ja elämisensä vaikkei paljon mitään ylimääräistä olekaan varaa hankkia, niin mitäpä muuta sitä ihminen elämässään kaipaisi?
Niinno,
Kaikki eivät opiskele rahan takia. Itse opiskelin (ja nyt teen työn ohella väikkäriä) kaksi ylempää korkeakoulututkintoa ihan muista syistä. "Säälittelit" sosiaalialan yliopistotutkinnon saaneita, minä siis kuulun myös heihin.
Itse saan tällä hetkellä suunnilleen samaa palkkaa kuin sinä ja alani ovat kuten jo yhteiskuntatieteellinen (eli sosiaalityö pääaineena) ja eräs toinen yhteiskuntatiede. Työskentelen valtion virastossa. Tällä maksan asuntolainaa (asun siis Helsingissä lähellä keskustaa) ja opintolainaa pois. Ikää on 27.
Kyse on omista valinnoista ja arvostuksista. 2500e on omasta mielestäni ihan kohtuullisen hyvä palkka. Eihän siitä verojen ja kaikkien laskujen jälkeen superhyperpaljon jää, mutta jos kokee olevansa niin köyhä aina voi muuttaa pois Helsingistä. Vantaalla asuu varmasti ihan samalla elintasolla paljon paremmin. Kyse on omista valinnoista.
Opettajia ja sosiaalialan ihmisiä ei kannata säälitellä, sillä noille aloille ei hakeuduta ihan vain palkan perässä.
Olen itsekin opiskellut aikoinani yliopistossa ja tehnyt elämänvalintani niin, että tiedän varmasti palkassa hävinneeni. Mutta ei minulle palkka ja raha ole ainoa mitta. Palkka on mielestäni riittävä, jos ei aivan joka hetki tarvitse miettiä, onko varaa johonkin pikkuostokseen vai ei.
Minun iässäni tuo 2500 euron palkka on tosin jo ylitetty, nettonakin, vaikka en - kuten sanottua - ole palkan perässä juossut.
"No, kun vuosien opiskelun jälkeen aloitin kunnolla työelämässä vuonna 2001"
Heh, äijä luulee elävänsä jollain 50-luvulla, jossa jollain hienolla tittelillä sai uransa heti nousujohteiseen kulkuun, suoraan koulun penkiltä.
Ei se kuule enää niin mene. Vaikka sulla olisikin työkokemusta ja kaksi hienoa titteliä, se ei tarkoita sitä, että sulla olisi vankka osaaminen (ehkä korvaamaton) jollain työsaralla, josta sitten aletaankin maksamaan jo kunnon palkkaa (usko pois). Mitä helvettiä, nyt eletään vasta vuotta 2004 ja jätkä luulee, että kolmessa vuodessa pitäis vähintään kilahtaa pussiin 4000€ nettona ja pitäisi vähintään kymmenen vuoden sisällä pystyä maksamaan talot veneet autot ja kelkat pois.
Sanopa joku osaaminen itsessäsi, mistä pitäisi mielestäsi maksaa sinulle yli 2500€ bruttopalkkaa. Suomalaisten keskipalkka on 2200€/kk joten ainakin tienaat 300€ siitä yli, vain kolmen työvuoden jälkeen. Mun kaveri tienaa saman 2500€/kk, asuu Espoossa ja on ostanut kämpän (100 000€) sieltä itselleen, hitaasti mutta varmasti (yksinään) maksaa koko ajan sitä pois, ilman mitään vaikeuksia. Omistaa autonkin jonka on jo maksanut pois. Joten älä yhtään urputa, etteikö talon hankkiminen sullakin olis mahdollista.
"Usein se taitava perusduunari pöllyttää pidempään opiskelleet mennen tullen tuloissa."
Et ole nähtävästi katsellut tilastoja. Keskimäärin korkeasti koulutetut tienaavat enemmän kuin perusduunarit. Tietysti kun mainitsit duunarin olevan taitava, niin siinä tuleekin poikkeus. Mutta se taitavuus perustuukin siihen osaamiseen, mistä mainitsin, ja kun ihminen jonkun (vähän tärkeämmän) jutun osaa hyvin, siitä maksetaan myös hyvä palkka. Ja silloin ei enää kyse ole titteleistä, vaan siitä, että yritys haluaa pitää itsellään sen osaajan koska tästä on korvaamatonta hyötyä yritykselle.
Itse opiskelen KTM:ksi ja ajattelin kyllä tienata hyvää palkkaa, ja jos ensimmäiset kolme vuotta tienaan "vain" 2500€/kk niin olen tyytyväinen. Seuraavat 30 vuotta ajattelinkin sitten tienata keskimäärin vähän paremmin.