Toista vuotta väkersin tarinaa tekstiksi. Sitten kun se oli suunnilleen valmis, iski karmea henkinen krapula, teksti "pöytälaatikkoon" ja silleen.
Nooo, nyt sitten pari kuukautta myöhemmin kaivelin tekstin esiin ja rupesin lukemaan.
EI HERRAISÄ!
Tarina on hyvä, juoni kulkee, hahmot ihan okei... mutta...
... tiedättekö kun tarinan sellainen punainen lanka PITÄISI OLLA pääosahahmon tuntema ikävä toisen ihmisen luo, mutta tuon ikävän haluaisin olevan ns. sanattomasti tarinassa ja sen tapahtumissa ihan vaan mukana, mutta teksti onkin täynnä sellaista oikein kliseistä paskaa tyyliin "ja kun iltaisin sammutin valot, silmieni eteen syntyy kuva hänestä, joka oli ajanut minut vaeltamaan halki sotatantereiden, hänestä, jonka vuoksi olisin plaaplaapplaaplaaa"
Pateettisen ruikutuksen
10
329
Vastaukset
- intoilija
Kiinnostava aloitus. Itselläni on samankaltainen ongelma. Jotkin kohdat tekstistä ovat vain niin noloja, enkä meinaa saada niitä toimiviksi. Mutta tuo, että asian tiedostaa, on minusta jo hyvä alku. Nyt sitten vain viivaat yli pateettiset kohdat ja annat asian hautua päässä ja sieltä sitten voisi putkahtaa idea siitä, kuinka se pitää tehdä.
Itse luen, käyn teattereissa, taidenäyttelyissä ja teen kaikkea muuta virittävää. Monet hyvät oivallukset, juuri siitä, kuinka jokin asia pitää tehdä paremmin, ovat syntyneet lukiessa tai kesken teatteriesityksen (Tuo kyllä välillä häiritsee katsomista, kun pitää kehittää ja pitää omaa oivallusta mielessä. Mutta hauskaa ja antoisaa tämä kirjoittamnen on.) - vaikken nyt
tiiä toimiiko tää sinulla, tee kirjoitusharjoituksia aiheesta kaipaus, rakastettu, ikävä jne.. Yritä etsiä tuoretta näkökulmaa. Niin ja tietenkin poista noi pateettiset kohdat. Hyvä tapa antaa lukijan nähdä rivien välistä se kaipaus.
- ap.............
Kiitos molemmille hyvistä vastauksista. Olenkin jo kokeillut tuota novellikirjoittamista, ja kyllä sillä tavalla monet huippuoivallukset syntyvät.
Lenkkeily on myöskin minulla yksi tapa, jolla synnytän uusia ideoita ja löydän tapoja lähestyä jotain pattikohtaa. Kännykkä on näppärä kapistus, siihen voi kävellessäkin kirjoittaa muistiin asioita.
Huomenna ajattelin alkaa ihan rankalla kädellä poistamaan tekstistä niitä kliseitä ja höpötyksiä. Katsotaan sitten, että miltä näyttää. Tosin naureskelin tuossa jo itsekseni, että varmaan katoaa tekstistä 20 000 sanaa, mutta poistukoot. Rakastan tuota tekstini aihetta niin kovin, etten halua siitä mitään harlekiinipokkaria tehdä.
On tämä vaan ihan hullun hommaa. Ensin pari vuotta skitsoaa tekstin kanssa, sitten sen lähettää kustantamoon, sitten skitsoaa taas pari kuukautta vastausta odotellessa ja sitten melkoisen luultavasti sieltä tulee hylky.
... mutta kun on se palo, jota ei muuten saa sammumaan. - lidlin kuplat
ap............. kirjoitti:
Kiitos molemmille hyvistä vastauksista. Olenkin jo kokeillut tuota novellikirjoittamista, ja kyllä sillä tavalla monet huippuoivallukset syntyvät.
Lenkkeily on myöskin minulla yksi tapa, jolla synnytän uusia ideoita ja löydän tapoja lähestyä jotain pattikohtaa. Kännykkä on näppärä kapistus, siihen voi kävellessäkin kirjoittaa muistiin asioita.
Huomenna ajattelin alkaa ihan rankalla kädellä poistamaan tekstistä niitä kliseitä ja höpötyksiä. Katsotaan sitten, että miltä näyttää. Tosin naureskelin tuossa jo itsekseni, että varmaan katoaa tekstistä 20 000 sanaa, mutta poistukoot. Rakastan tuota tekstini aihetta niin kovin, etten halua siitä mitään harlekiinipokkaria tehdä.
On tämä vaan ihan hullun hommaa. Ensin pari vuotta skitsoaa tekstin kanssa, sitten sen lähettää kustantamoon, sitten skitsoaa taas pari kuukautta vastausta odotellessa ja sitten melkoisen luultavasti sieltä tulee hylky.
... mutta kun on se palo, jota ei muuten saa sammumaan.Hei,
Pari kuukautta odottamista, on ihan liian optimistinen aika.
Itse olen odottanut nyt neljä kuukautta, eikä yhdestäkään kustantamosta ole kuulunut MITÄÄN!
Tosin varmaan kustantamoilla on eroja.
Pienet vastannee nopeammin?
En tiedä, kun ei ole kokemusta.
Itse laitoin vain isoille kustantomoille, joten olen ymmärtänäyt että varsinkin niiltä saa paluu postia odottaa pidemmän aikaa.
Mutta lohduttavaa kuulla, että joku muukin kärsii odotuksesta skitsahtamiseen asti.
En olekaan ainoa malttamaton.
En olekaan ypöyksin tunteeni kanssa.
Kiitos. - ap..................
lidlin kuplat kirjoitti:
Hei,
Pari kuukautta odottamista, on ihan liian optimistinen aika.
Itse olen odottanut nyt neljä kuukautta, eikä yhdestäkään kustantamosta ole kuulunut MITÄÄN!
Tosin varmaan kustantamoilla on eroja.
Pienet vastannee nopeammin?
En tiedä, kun ei ole kokemusta.
Itse laitoin vain isoille kustantomoille, joten olen ymmärtänäyt että varsinkin niiltä saa paluu postia odottaa pidemmän aikaa.
Mutta lohduttavaa kuulla, että joku muukin kärsii odotuksesta skitsahtamiseen asti.
En olekaan ainoa malttamaton.
En olekaan ypöyksin tunteeni kanssa.
Kiitos.Minä en ole päässyt vielä edes siihen vaiheeseen, että olisin lähettänyt tekstin mihinkään. Nyt on se jahkailuvaihe... "jokohan tämän voisi tulostaa... ei, ei vielä... ei tämä ei ole nyt vielä valmis... noni, nyt uusi menestysromaani on valmis, mitähän sanoisi sitten paikallislehden haastattelussa... voi vittu, tämähän on ihan paskaa, ei tätä voi mihinkään lähettää... mitä jos NE eivät sitten vastaakaan mitään... tai jos NE eivät tajua mitä tekstilläni tarkoitan... tai entäs jos tämä tarina on jo kirjoitettu kirjaksi?"
Ilmoittelehan Lidlin kuplat sitten, kun NE alkavat vastailla... :) lidlin kuplat kirjoitti:
Hei,
Pari kuukautta odottamista, on ihan liian optimistinen aika.
Itse olen odottanut nyt neljä kuukautta, eikä yhdestäkään kustantamosta ole kuulunut MITÄÄN!
Tosin varmaan kustantamoilla on eroja.
Pienet vastannee nopeammin?
En tiedä, kun ei ole kokemusta.
Itse laitoin vain isoille kustantomoille, joten olen ymmärtänäyt että varsinkin niiltä saa paluu postia odottaa pidemmän aikaa.
Mutta lohduttavaa kuulla, että joku muukin kärsii odotuksesta skitsahtamiseen asti.
En olekaan ainoa malttamaton.
En olekaan ypöyksin tunteeni kanssa.
Kiitos.Et saa vastausta. Oli pieni tai iso kyseessä, niin vastausta et saa jos ei työsi ole kelvollinen tai markkinointikelpoinen.
- pink bubble
Lukkijurpo kirjoitti:
Et saa vastausta. Oli pieni tai iso kyseessä, niin vastausta et saa jos ei työsi ole kelvollinen tai markkinointikelpoinen.
ainakin olen saanut vastauksen seuraavilta: otava, gummerus, teos, sammakko (muistaakseni), wsoy ja joku pienen pieni kustantamo ei ole vastannut ja siinä ne nyt on, jotain jäljelläkin eli paranneltua versiotahan voisi sitten laittaa johonkin missä ei oo käyny.
Minun alkuperäinen käsikirjoitukseni on kirjoitettu vuosina 2003-2005 ja se on täynnä ties mitä ylimääräistä ruikutusta. Tekstiä on 1500 sivua ja tällaisenaan se on seitsenosainen, mutta mitäs kävikään, kun aloin karsimaan turhaa materiaalia pois.
Käteen näikin pelkkä trilogia! Ja hyvä niin. Täällä jo moni antoi hyviä neuvoja siitä miten asiaa voi lähteä purkamaan.
Minun neuvoni on, että sijoitat hahmosi ensin erilaisiin tilanteisiin ja teet itsellesi selväksi, mihin tarina on menossa. Sitten alat miettimään, että onko siinä kohtauksessa tai paikassa jotakin, joka voisi muistuttaa henkilöä tästä rakkaastaan. Haluaisiko hän kertoa tälle, kuinka kaunis jokin asia on? Tai murheen hetkellä yksinkertaisesti kaipaa jotakuta lähelleen ja niin edelleen. Pyrkimyksenähän on tehdä kaipuusta hyvin luonnollinen ja tiivis osa henkilön elämää. Se on kaikessa mukana, mutta monesti melkein huomaamatta niin.
Ja vielä jos tuo tuntuu vaikealta, niin mene jonnekin, missä olet hetken kaukana jostakusta, jonka luona itse haluaisit olla. Kirjoita ylös kaikki tunteet ja mielihalut. Kokemus on paras opettaja.- BTDT
..paitsi ikävöi toista ihmistä?
Mistä hänen päivänsä koostuvat, millainen on hänen kotinsa, ystävät, jos hänellä on sellaisia, millaista työtä hän tekee, mitä harrastaa.
Ikävän voi minusta tuoda esiin arkipäivän tapahtumien kautta, ehkä takaumina (paikka jossa oli kyseisen tyypin kanssa, millaista oli silloin, millaista nyt). Ikävöintiä ei välttämättä tarvitse sanoa kertaakaan suoraan. Yksi hätäinen esimerkki joka tässä tulee mieleen:
' N nosti katseensa pöydästä ja vilkaisi vanhasta tottumuksesta tien toiselle puolelle. Hän puolittain odotti näkevänsä tutut kasvot, tutun kädenheilautuksen. Tyhjä katu tuntui lyönniltä naamaan.
"Hei, mikäs sulla? Näytät niin maasi myyneeltä?"
Se oli työkaveri.
"Päätä vaan jomottaa" N vastasi '- ap.............
Juu siis kyse ei ole oikeastaan ihmissuhdedraamasta, vaan tavallaan itse tarina on n. vuoden ajanjaksoon sijoittuvasta kahden henkilön "selviytymistarinasta", jossa tavallaan molemmat henkilöt ikävöivät suuresti toisiaan, joutuvat siis jo heti alkuun itsestään riippumattomista syistä erilleen. Toisen henkilön ikävän jätän ihan sinne "rivien väliin", kun taas toisen henkilön ikävän haluaisin kirjoittaa konkreettisemmaksi (koska niinhän me ihmiset koemme ja tuomme asioita eri tavalla esiin) ja just tuon "enemmän ikävöivän" ikävän kirjoittaminen on tosi vaikeaa, koska se lipsahtaa liian herkästi sinne reginanovellitasolle.
Nooh, olen kyllä tässä jo tuon asian kanssa paininut ja pähkäillyt mm. just kirjoitusharjoitusten kautta. Vähän on sellainen kutku, että se tyyli ja tapa on ihan just löytymästä, kunhan se vaan nyt pullahtaisi esiin... pyörii ihan siinä kielen päällä :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1485226
Minä itkin kotona kun tajusin että
Pelkuruuteni takia kun en lähestynyt vaikka järjestit otollisen hetken ja myöhemmin huomasin lasittuneen katseesi miten122252- 791688
Muistutus t-Naiselle.
Olet ilkeä ja narsistinen k-pää. Annat itsestäsi kiltin kuvan ulospäin kelataksesi ihmiset ansaan. Sitten päsmäröit, hau1531574Oiskohan se aika
Selvittää pää vihdoin ja viimein. Minun kaivattu ei todellakaan käy täällä ja piste. Ei ole mitään järkeä enää tuhlata t81561Ylen jälkiviisaat estotonta Kamala Harris suitsutusta
Kolme samanmielistä naikkosta hehkutti Kamala Harrisia ja haukkui Trumpia estottomasti. Nyt oli tarkoituksella valittu3221561- 231535
Oho! Varmistusta odotellaan.
Pitäneekö paikkansa? "🇺🇦Ukrainian drones hit a 🇷🇺Russian Tu-22M3 bomber at the Olenya airfield,"1311326Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä291319Mää oikeasti vielä kuolen
Tämän tilanteen takia. Minä tosissani yritin ja tiedän että tämä tilanne sattuu sinuunkin. Molemmat taidetaan olla niin471187