en ole varma kun täällä on liikaa sälää. Tämä ehkä kertoo jotain:
Muistatko yhden suhteellisen kylmän keskiviikkopäivän joskus ennen joulua. Olin kahvilassa, lähellä V:a, kun sattumalta kävelit sisään. Minulla ei ollut lainkaan tarkoitus seurata tai mitään sellaista, vaan toinen kahvila, jossa yleensä kävin oli sinä päivänä jostain syystä suljettu...
Kun huomasit minut, tulit hyvin hermostuneeksi, ja hädin tuskin sanoit ´hei´. Yritin olla rento maailmanmies, mutta enhän sellainen toki ole, kuten varmasti hyvin tiedät. Sinulla oli päälläsi luonnonvalkoinen villakangastakki, sen muistan varmasti aina. Teit nopeasti tilauksen ja menit sitten katetulle terassille...
Sydämeni pamppaili, kuten aina läheisyydessäsi, mutta ajattelin käytöksestäsi, että halusit olla yksin, tai olit jotenkin vihainen. Ainakin olit hermostunut, mikä on muuten tunnetila jonka ymmärrän erittäin hyvin. Vaikutit aina jotenkin salaperäiseltä ja tunteitasi oli usein hyvin vaikea lukea. Lisäksi kauneutesi ja tyylisi oli alusta asti tehnyt minuun vaikutuksen, ja ajattelin aina, ettei kaltaisesi nainen voisi olla minusta kiinnostunut... Äkkiä minulle tuli aivan kamala olo.
Lähdit terassilta nopeasti juomasi juotuasi, ylitit kadun ja puhuit puhelimeesi. Oli sellainen H:gin joulukuun lopun iltapäivä, kun aurinko on juuri laskemassa, eikä ole enää paljoa valoa, mutta jostain syystä on vielä jotenkin kirkasta. Ehkä se on jotain sisäistä kirkkautta. Ehkä satoi vähän luntakin, tai sitten kuvittelen. Hetken aikaa näytit valkoisessa villakangastakissasi täysin vapaalta kävellessäsi kadun poikki, ja mieleeni nousi visio Sinusta eräänlaisena enkelinä keskellä kaupunkia... Mutta Sinussa on aina myös jotain hyvin haurasta.
En ole enää mikään teinipoika. Tiedän kyllä eron fiktion ja faktan, fantasian ja todellisuuden välillä, tai ainakin luulen tietäväni, mutta olen kai jonkinlainen haaveilija, kuten tiedät. Kuitenkin tuo kuva pysyy mielessäni...
Muistatko yhden suhteellisen kylmän keskiviikkopäivän joskus ennen joulua. Olin kahvilassa, lähellä V:a, kun sattumalta kävelit sisään. Minulla ei ollut lainkaan tarkoitus seurata tai mitään sellaista, vaan toinen kahvila, jossa yleensä kävin oli sinä päivänä jostain syystä suljettu...
Kun huomasit minut, tulit hyvin hermostuneeksi, ja hädin tuskin sanoit ´hei´. Yritin olla rento maailmanmies, mutta enhän sellainen toki ole, kuten varmasti hyvin tiedät. Sinulla oli päälläsi luonnonvalkoinen villakangastakki, sen muistan varmasti aina. Teit nopeasti tilauksen ja menit sitten katetulle terassille...
Sydämeni pamppaili, kuten aina läheisyydessäsi, mutta ajattelin käytöksestäsi, että halusit olla yksin, tai olit jotenkin vihainen. Ainakin olit hermostunut, mikä on muuten tunnetila jonka ymmärrän erittäin hyvin. Vaikutit aina jotenkin salaperäiseltä ja tunteitasi oli usein hyvin vaikea lukea. Lisäksi kauneutesi ja tyylisi oli alusta asti tehnyt minuun vaikutuksen, ja ajattelin aina, ettei kaltaisesi nainen voisi olla minusta kiinnostunut... Äkkiä minulle tuli aivan kamala olo.
Lähdit terassilta nopeasti juomasi juotuasi, ylitit kadun ja puhuit puhelimeesi. Oli sellainen H:gin joulukuun lopun iltapäivä, kun aurinko on juuri laskemassa, eikä ole enää paljoa valoa, mutta jostain syystä on vielä jotenkin kirkasta. Ehkä se on jotain sisäistä kirkkautta. Ehkä satoi vähän luntakin, tai sitten kuvittelen. Hetken aikaa näytit valkoisessa villakangastakissasi täysin vapaalta kävellessäsi kadun poikki, ja mieleeni nousi visio Sinusta eräänlaisena enkelinä keskellä kaupunkia... Mutta Sinussa on aina myös jotain hyvin haurasta.
En ole enää mikään teinipoika. Tiedän kyllä eron fiktion ja faktan, fantasian ja todellisuuden välillä, tai ainakin luulen tietäväni, mutta olen kai jonkinlainen haaveilija, kuten tiedät. Kuitenkin tuo kuva pysyy mielessäni...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.