Luin Päikkäristä Seppo Lohen alustuksen ehkäisystä ja olen tosi ihmeissäni.
Koko VL lapsikysymys näyttäisi olevan päätetty 1945 ja suurimmalta osin yhden miehen, Kullervo Hulkon ajatuksista. Koko artikkeli käsitteli lähes pelkästään tuon vuoden aikana tehtyvä päätöksiä, todettiin vain että niinä muutamina kertoina kun asia on ollut esillä, on todettu että Hulkon ohjeisiin ei ole syytä tehdä muutoksia. Lohen mukaan sen jälkeen ei ole ollut suuremmin tarvetta palata tähän kysymykseen, koska: "Onko vuoden 1945 (!) jälkeen tullut jotakin sellaista uutta tietoa tai oivallusta, joka olisi saanut vanhoillislestadiolaiset muuttamaan kantansa?"
Miksi tämä yksi kysymys on muuttumaton vuodesta 1945 vaikka lähes kaikki sen jälkeen tapahtuneet muutokset hyväksytään, jopa omitaan nopeasti VL-liikkeessä. Olisiko syytä alkaa laittamaan monet muutkin tuon vuoden 1945 jälkeiset asiat; transistori, mikroaaltouuni, kuivauskaappi, sydämmentahdistaja, piilolinssit ja - tässä loikkaus nykyaikaan - internet yms. omantunnon kysymyksiksi? Mielestäni vuoden 1945 jälkeen on tapahtunut ja tullut paljonkin uutta ja oivaltavaa jonka pohjalta asiaa voisi käsitellä laajasti liikkeessämme.
Olen itse paininut kovasti tämän ehkäisykysymyksen kanssa ja olisin toivonut, että Lohen alustus olis tarjonnut vahvistusta kysymyksissäni. Valitettavasti se lähinnä ahdisti ja paljasti miten ohuella pohjalla koko kysymyksen käsittely liikeessämme on. Olisikin kohtuullista tehdä Hulkko tunnetummaksi liikkeessämme, hänen ajatuksensa vaikuttavat nykyaikana liikkeessämme ehkä jopa vahvemmin kuin Lutherin.
Ymmärrän, että jos uskoa ei ole niin ehkäisemättömyyden hyväksyminen on järjellä vaikeaa, mutta miksi usko johon haluan kuulua tarjoaa niin vähän tukea tässä asiassa kun se monessa muussa kysymyksessä antaa selkeän ja turvallisen vastauksen johon tukeutua. Nyt mielessä pyörii vain että oliko Hulkon tekemät päätökset siltikään pelkästään oikeita. Toivon että usko kirkastaa tämän asian minulle!
Koko VL lapsikysymys näyttäisi olevan päätetty 1945 ja suurimmalta osin yhden miehen, Kullervo Hulkon ajatuksista. Koko artikkeli käsitteli lähes pelkästään tuon vuoden aikana tehtyvä päätöksiä, todettiin vain että niinä muutamina kertoina kun asia on ollut esillä, on todettu että Hulkon ohjeisiin ei ole syytä tehdä muutoksia. Lohen mukaan sen jälkeen ei ole ollut suuremmin tarvetta palata tähän kysymykseen, koska: "Onko vuoden 1945 (!) jälkeen tullut jotakin sellaista uutta tietoa tai oivallusta, joka olisi saanut vanhoillislestadiolaiset muuttamaan kantansa?"
Miksi tämä yksi kysymys on muuttumaton vuodesta 1945 vaikka lähes kaikki sen jälkeen tapahtuneet muutokset hyväksytään, jopa omitaan nopeasti VL-liikkeessä. Olisiko syytä alkaa laittamaan monet muutkin tuon vuoden 1945 jälkeiset asiat; transistori, mikroaaltouuni, kuivauskaappi, sydämmentahdistaja, piilolinssit ja - tässä loikkaus nykyaikaan - internet yms. omantunnon kysymyksiksi? Mielestäni vuoden 1945 jälkeen on tapahtunut ja tullut paljonkin uutta ja oivaltavaa jonka pohjalta asiaa voisi käsitellä laajasti liikkeessämme.
Olen itse paininut kovasti tämän ehkäisykysymyksen kanssa ja olisin toivonut, että Lohen alustus olis tarjonnut vahvistusta kysymyksissäni. Valitettavasti se lähinnä ahdisti ja paljasti miten ohuella pohjalla koko kysymyksen käsittely liikeessämme on. Olisikin kohtuullista tehdä Hulkko tunnetummaksi liikkeessämme, hänen ajatuksensa vaikuttavat nykyaikana liikkeessämme ehkä jopa vahvemmin kuin Lutherin.
Ymmärrän, että jos uskoa ei ole niin ehkäisemättömyyden hyväksyminen on järjellä vaikeaa, mutta miksi usko johon haluan kuulua tarjoaa niin vähän tukea tässä asiassa kun se monessa muussa kysymyksessä antaa selkeän ja turvallisen vastauksen johon tukeutua. Nyt mielessä pyörii vain että oliko Hulkon tekemät päätökset siltikään pelkästään oikeita. Toivon että usko kirkastaa tämän asian minulle!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä nyt on käynyt niin, että SRK:n piirisäs on hätäpäissään yrietty löytää tarpeeksi kaukainen periaatepäätö, jotta voitaisiin uskotella ehkäisykiellon "itsestäänselvyyttä". Se ei ole suinkana ollut tuonkaan jälkeen yksimielisesti selvä asia, keskustelua siitä käytiin 50- ja 60-luvulla.
Ongelmallisinta on, etteivät Hulkko tai vuoden 1945 keskustelut ole mitään kristillisiä auktoriteetteja.
Ehkäisykiellon tulee perustua Jumalan sanaan.
Kukaan puhujista ei ole tähän päivään mennessä kyennyt osoittamaan, miten ehkäisykielto voidaan perustella kristinopillisesti. Raamattu ei sitä tunne, eikä Luther myöskään. Jumala ei ole esittänyt vaatimusta ihmisyksilön lisääntymisen maksimoimisesta, sellaista määräystä ei ole Jumalan sanassa. Myöskään käskyt eivät tunne lisääntymisvelvoitetta.
tusinan verran lapsia, niin ei kai pitäisi vaatia enää lisää lisääntymistä. Eikö puolisot voisi jo sitten sovittaa avioelämänsä niin, ettei raskaustodennäköisyys olisi niin suuri. Tälläinen ei vaatisi mitään ehkäisyvälineitä, vaan kokeneen vaimon viisauden seurata kuukautiskiertoa. Ovulaation toteaminenkin kun käy helposti kuumemittarilla mittaamalla aamulämpöä, tms. tavalla.
Miksi ylipäätään perheessäpitäisi olla "tusina" lapsia?
Suomessa on tuhansittain huostaanotettuja lapsia, jopa vauvoja, jotka kaipaavat kotia. Moni vl-pari voisi perheellistyä ryhtymällä sijoitusvanhemmiksi. Heistä on kova pula. Olisi paljon arvokkaampaa ja vastuullisempaa kuin hillitön oma lisääntyminen.
Miksi uskov.miehet voivat hyödyntää kaikessa mahdollisessa lääketiedettä mutta nisille ei sallita samaa?
Lohet ja Hulkot jääkööt oman sukupolviajattelunsa vangiksi. Tuonikäisillä on helppoa settaa vaatimuksia meille kolmikymppisille, kun itsellä ei ole enää perhe vastuulla...
Itse uskon samalla lailla syntini anteeksi ja tahdon vaeltaa uskomassa, mutta sallin ehkäisyn tarvittaessa.
Se nimittäin ei ole lainkaan opillinen kysymys, vaan liittyy yksiln ja pariskunnan omaan elämänhallintaan. Se on kunkin uskovaisen avioparin omakohtaisesti ratkaistavissa. Tarvittaessa uskovainen pari voi rauhassa käyttää ehkäisyä. Elämäntilanteesta riippuen. Tärkeintä on olemassa olevien lasten hoivan turvaaminen, ja äidin ja isän jaksamisen varmistaminen.
Lasten turva on jaksavissa vanhemmissa!
"Ehkäisy ei ole opillinen kysymys"
Oululainen Riikka-Maria Saukkonen, 33, sanoo nähneensä elämäntilanteiden moninaisuuden. Siksi vanhoillislestadiolainen - liikkeen kielellä uskovainen - perhe voi hänen mielestään käyttää ehkäisyä.
- Kyllä, ihminen voi olla uskomassa ja ehkäistä. Ehkäisy ei ole opillinen kysymys, vaan jokaisen perheen henkilökohtaisen keskustelun asia. Vanhempien pitää olla niin kartalla toistensa jaksamisesta, että lapsi saa olla joka kerta toivottu, neljän lapsen äiti sanoo."
Seppo Lohi PM:ssa
"Vanhoillislestadiolaisille ehkäisykielteisyys ei ollut vain avioliiton etiikkaan kuuluva asia, vaan myös luovuttamaton opillinen kysymys, joka kytkeytyy ensimmäiseen uskonkappaleeseen. "
Nyt on julkisuudessa ainakin kaksi erilaista vanhoillislestadiolaista tulkintaa lapsiasiasta.
Jospa Kaleva voisi haastatella Rikka-Maria Saukkosta?
"Minä uskon Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan."
ja pakkosynnytysoppi liittyvät toisiinsa? Aimollahan on se "elämän ja kuoleman herransa" ja Olavilla paavilliset selityksensä - sekaoppia sanois weha?
En tiedä, miksi minua alkoi naurattamaan sitä lukiessa, vaikka se onkin osoitus hyvin vakavasta dogmaattisesta asenteesta, joka ei piittaa lainkaan perheiden todellisuudesta. Ehkä olen vain iloinen siitä, ettei minun itse tarvitse välittää Lohen vuodatuksesta vähääkään, vaan voin jättää sen omaan arvoonsa. Sääliksi käy niitä, jotka eivät kykene häntä kyseenalaistamaan.
Ehkäisykiellosta pitää SRK:n johto kiinni siitä syystä, että se pelkää että liikkeen kannatus ja jäsenmäärä alkaa vähentyä.
Jeesus sanoi: menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni opettamalla heitä...!
Jeesus ei tarkoittanut että jumalanlapsia pitää tehdä siittämällä ja synnyttämälllä biologisella tavalla!
Mutta puhujamme ovat vuodesta toiseen toistelleen: Siioni kasvaa SISÄLTÄPÄIN. Tätä Jeesus ei todellakaan tarkoittanut.
"kapinan" jo 50-luvulla? Vai oliko silloinkin kapinaa synnytyspakon tiimoilta penkkiläisten keskuudessa vai yksinomaan "SRK:n pastoraalien sisäisenä oppiriitana?
"ON TAPAHTUNUT PALATSIVALLANKUMOUS, JOSSA PYHÄ JUMALA ON ROTUHYGIENIAN, SOSIOLOGIAN TAI MUUN "JÄRJELLISYYDEN" NIMESSÄ PANTU TOIMETTOMAKSI SYRJÄSTÄKATSOJAKSI KAIKKEEN SIIHEN NÄHDEN, MIKÄ KUULUU IHMISELÄMÄÄN."
"JOS EMME ROHKENE EDES LASTEMME OSAA JÄTTÄÄ HÄNEN KÄSIENSÄ HOITOON. ANSAITSEE KYSYÄ, MITÄ JUMALALLA ON ENÄÄ TEKEMISTÄ MEIDÄN ELÄMÄSSÄMME, JOS KAIKKI ELÄMISEMME NYÖRIT OVAT OMISSA KÄSISSÄMME."
Vääjäämättä tulee mieleen että, kyllä kait tulevan on voinut arvata vaikka Koukkari jo 50-luvulla. Mielestäni sen olisi nähnyt sokea reetakin heti 1945. Ts. järjellä käsiteltynä ehkäisemättömyys on ollut käsittämätöntä jo aikoja sitten. Mukava olisi kyllä lukea yhtä itsevarmoja mielipiteitä tuon ajan äideiltä. Toki muistakin asioista kuin ehkäisystä olisi hyvä saada naisten mielipiteitä aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Mutta eipä niitä ole varmaan tallentunut kun ei niitä ole katsottu tarpeelliseksi kuunnella saati tallentaa.
VL-naiset ovat ottaneet julkisesti kyseenalaistavaa kantaa ehkäisyasiassa vasta aivan viime vuosina.
VL-terveydenhoitaja Terttu Holmi antoi haastattelun Kotimaa-lehdelle viime tammikuussa, kun Ihmisoikeusliitto oli käynnistänyt selvityksen ehkäisykiellosta:
"Vakaumus voi viedä kuoleman porteille
Vanhoillislestadiolainen kymmenen lapsen äiti, ylikiiminkiläinen terveydenhoitaja Terttu Holmi perää lestadiolaisen liikkeen sisälle avointa keskustelua ehkäisyn sallimisesta.
Holmi on itse kymmenen lapsen äiti. Hänen mukaansa Ihmisoikeusliiton aikomus selvittää lestadiolaisten "ehkäisykieltoa" on herättänyt tarpeellisen keskustelun asiasta.
Holmi edellyttää, että esimerkiksi liikkeen omissa julkaisuissa, kuten Päivämiehessä, olisi nyt todettava avoimesti, että ehkäisy on sallittu.
Lisäksi ehkäisyn käytöstä tulee olla mahdollista kertoa herätysliikkeen sisällä vapaasti, ilman pelkoa siitä, että ehkäisyyn hoitokeinona turvautunut äiti joutuisi suljetuksi herätysliikkeen ulkopuolelle. Terttu Holmi toteaa, että nykytilanteessa ehkäisy on johtanut karsinointiin liikkeen sisällä.
- Suhtautuminen ehkäisyyn muuttuu liikkeen sisällä, mutta hitaasti. Minä toivon, että nyt olisi sen aika, että ehkäisyyn päätyneet saisivat rauhan ja vapauden päätökselleen. Terveydenhoitajan koulutuksen omaava Holmi painottaa, että ehkäisy ei ole sellainen asia, josta ihmisen olisi ylipäätään tarpeen tehdä kenellekään tiliä.
- Mikään vakaumus ei saa olla niin sydämetön, että se johtaa niin epäinhimillisiin ratkaisuihin kuin mitä osa äideistä on tehnyt kieltäytyessään omantunnon syistä ehkäisystä terveytensä uhalla, korostaa Holmi. Jos vakaumus velvoittaa kuoleman porteilla käymistä, se on liikaa vaadittu!
- Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään hoitoon. Miksi lestadiolaisäiti joutuu miettimään hulluuden rajamaille päätöksensä oikeellisuutta vielä senkin jälkeen, kun lääkäri on suositellut hänelle ehkäisyä painavista syistä? kysyy Terttu Holmi.
- Jos asiaa ei käydä kunnolla rauhanyhdistyksissä läpi, äidit jäävät päätöksessään liian suuren taakan alle. Kun monien raskauksien uuvuttama nainen romahtaa, hänellä pitää olla toipumisen rauha. Joskus tuo aika voi olla pitkäkin ja siksi selibaatti ei ole mielestäni hyvä ratkaisu. Se tuntuu mielestäni kohtuuttomalta suhteen tervettä osapuolta kohtaan."
"Merkillepantavaa on, että vanhoillislestadiolaiset naiset puolestaan ovat käyttäneet Päivämiehessä hyvin vähän puheenvuoroja ehkäisykiellosta. Asia koskee erityisesti naisia ja äitejä, mutta kieltoa ovat määritelleet, perustelleet ja propagoineet julki yksinomaan miehet. Puhujainkokouksessa tai SRK:n johtokunnassa ei ole koskaan ollut yhtään naista yhdistyksen yli satavuotisen historian aikana.
Ehkäisykiellon raskaimman taakan kantavat vanhoillislestadiolaiset naiset ja lapset. Aivan viime aikoina he ovat nostaneet esiin vaikeuksiaan ja alkaneeet keskustella internetissä anonyymisti.
Perheelliset vl-naiset ovat perustaneet ulkopuolisilta suljettuja nettikeskustelupalstoja, joissa he ovat voineet saada vertaistukea ja käydä läpi elämänkokemuksiaan. Näissä ns. "mammayhteisöissä" tai "mammapalstoilla" kotona lasten parissa työskentelevät naiset voivat vaihtaa kokemuksiaan joutumatta poistumaan kodista.
Virtuaalisessa keskusteluyhteisössä, jossa kaikki ovat samantyyppisessä elämäntilanteessa, syntyy usein palkitseva yhteishenki ja keskinäinen luottamus. Meri-Anna Hintsalan tutkimuksen (2009)mukaan vanhoillislestadiolaiset äidit saattoivat kokea voimakasta ahdistusta ja jopa kuolemanpelkoa ajatellessaan tulevaisuuttaan ja omien voimiensa riittävyyttä."
http://scratchpad.wikia.com/wiki/Ehkäisy
Kannattaa lukea se Hintsalan alkuperäinen tutkimus, joka on netissä:
"... Poikkeaminen yhteisistä normeista merkitsee äidille
paitsi aseman menetystä myös yhteisön luottamuksen menetystä. Tämä seikka
tekee ymmärrettäväksi myös äitien kokemuksen siitä, että joistakin asioista ei voi
tai ei kannata puhua palstalla..."
Tietoista itsesensuuria???
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/43431/mammapal.pdf?sequence=1
joissa näennäisestä luottamuksesta huolimatta valvotaan toisia ja tekemisiään, vertaistuki on vain keskinäistä voivottelua ja sanomisiensa varomista kuin jäätä kepillä koitellen, ei yhtään normaali-ihmisten toimintaa?
Tuo on naulankantaan sanottu... ei siellä kannata olla LIIAN avomielinen. Joka paikassahan on näitä selkäänpuukottajia. Mutta ihan mukavaa on, piristää päivää kun tutut moikkailee ja saa kuulumisia eri puolilta. Ulkomailtakin on mukana.
mietteet on liitetty Lestadiolaisiin Tunnustuskirjoihin - kesän palaverissa?
Arkkipiispa varmaan kiittelee SRK-johtoa puheensa tunnollisesta kuuntelemisesta ja sen neuvojen ymmärtämisestä.
"Joensuun Elli" tokaisi Mopin palstalla:
"Hulkko on näköjään merkittävä auktoriteetti "elävässä kristiillisyydessä".
Pitäisikö hänen näkemyksensä ottaa käyttöön myös muissakin asioissa. Hänhän ei ymmärtänyt ollenkaan TV-kieltoa. Lisäksi Kullervo ja varsinkin hänen vaimonsa kävivät konserteissa ja oopperoissa.
Vai poimitaanko häneltä se, mikä on sopivaa ja vaietaan kuoliaaksi muut?"
Valikoivaa kuuntelua harrastetaan paljon! Se mikä kulloiseenkin vallankäytön tarpeeseen tarvitaan, se otetaan...
Hulkko kuoli melko pian tv-kieltopäätöksen jälkeen, joten hän ei osallistunut siitä käytyyn keskusteluun enää päätöksen jälkeen. Mutta ennen sitä, Ylivieskan vuosikokouksen päätöksestä kuultuaan, Hulkko puuskahti, että nyt tehtiin sama virhe kuin radioasiassa 30-luvulla, kun kiisteltiin radion synnillisyydestä.
http://www.srk.fi/index.php?p=alustus_282009
"Luin Päikkäristä Seppo Lohen alustuksen ehkäisystä ja olen tosi ihmeissäni.
Koko VL lapsikysymys näyttäisi olevan päätetty 1945 ja suurimmalta osin yhden miehen, Kullervo Hulkon ajatuksista. Koko artikkeli käsitteli lähes pelkästään tuon vuoden aikana tehtyvä päätöksiä."
Seppo Lohen perustelu ehkäisyn synnille on yksinomaan vl-perinne ja osittain jodenkin kirkkoisien muinaiset lausunnot.
Raamatullisi aperusteluja ei hänkään ollut ehkäisykiellolle löytänyt.
Kuitenkin uskon tulee perustua Raamattuun. Näin on aina opetettu kristillisyydessä. Ei yksitätisten miesten lausumat historiassa tahi "perinne" riitä vaan Raamattu on ainut perusta. sieltä ei ehkäisykiellolle saa perusteluja vaikka miten etsisi.
Miten ekäisemättömyydestä ylipäätään voidaan tehdä autuuden ehto?
Kun sitä ei ole katekismuksen käskyissä eikä raamatussa?
Minä en käsitä, ja olen vl-rippikoulun käynyt...
linjalla ko. asiassa:
"...tuo kelvoton tuulihattu Oonan syyllistyi inhottavaan rikokseen. "Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla." (1. Moos. 38:9-10.)
Hänen on täytynytkin olla itsepintainen ja parantumaton heittiö. Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava. Siksi on inhottava rikos kiihdyttää siementä ja naista, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä tuottaa naiselle pettymys... Jumala oli siis oikeudenmukainen surmatessaan hänet. Teko oli paha ja sen tähden Jumala rankaisi häntä... Tästä johtuen tämä laki edellyttää palavaa rakkautta, jota tuo vätys ei tahtonut ottaa niskoilleen; mieluummin hän tahrasi itsensä inhottavalla synnillä kuin herätti veljellensä siemenen..."
Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40. In Primum Librum Mose Enarrationes. D. D. Martini Lutheri, 1544. Latinasta suomentanut Heikki Koskenniemi. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna 2007. S. 332-333.
Siis tässähän vedotaan raamattuun, mutta eihän meillä suomessa (ainakaan tietääkseni) ole tuota lakia, josta tuossa puhutaan että miehen pitäisi ottaa käly vaimokseen? vai onko tuokin lestaadiolaisuudessa ehto. Jos jäät leskeksi ei muutakuin veljelle vaimoksi??