Minulle tulee välillä niin että suutun pienestäkin asiasta. Tulee sanottua rumasti rakkaille ihmisille, ja sitten se kaduttaa. Harmittaa kun tulee sanottua päin naamaa, enkä edes tarkoita sitä, se vain tulee =(
Suuttuminen
apua =(
7194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsekin suutun liiankin helposti ja pahoitan rakkaiden mielen vaikken sitä tarkoitakkaan. Raivostun niin pienistä asioista että niille pitäisi vain nauraa. :s Mikähän mahtaa vaivaa?
Hanki joku kiva harrastus, niin tulee vähemmän suututtua.
Itselläni on kanssa temperamenttia siunaantunut. Kääntöpuolena äkkipikaisuudessani kuitenkin on, että lepyn yhtä nopeasti. En ole pitkävihainen kostaja, joka ei koskaan välttämättä huuda tai raivostu, mutta joka sitten teoissaan ja sanoissaan harkitusti ja kylmästi pyrkii loukkaamaan toista. Tällainen viileä viha saattaa satuttaa enemmän kuin tunnekuohussa sanottu. Eli puolensa kussakin.
Itse en ole vielä kovin hyvää keinoa keksinyt temperamenttini "kahlintaan". Lisäksi noihin raivonpuuskiin vaikuttaa aika paljon kait hormonitoimintakin, ja siihen on vaikea oikein mitenkään vaikuttaakaan.
syöminen ja huono liikunta aiheuttavat kiukkuisuutta.
Minulla itseasiassa alhainen verensokeri saa hermot kireelle. Siksi kannattaakin syödä jotain, mikä pitää sen pitkään tasaisena. Liikunta auttaa kanssa, mutta ei sitä ainakaan nainen hormonitoiminnalleen paljon voi. Niin, että kerran kuussa järkkyy, vaikka kuinka söisi ja liikkuisi.. :)
sokerin syöminen!
Kirjassa Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus Anne Lehtokoski on kirjoittanut kappaleen Kiukunpuuskien hillitsemisen periaatteet, jossa on käytännön neuvoja asiaan. Itse kärsin syvästi niistä ilkeistä sanoista, lauseista, asenteista, joita toisilla on, varsinkaan kun anteeksi ei pyydetä eikä haluta edes tunnustaa että pahasti tuli sanottua, vaan minun kokemukseni, että sattuu, mitätöidään kokonaan, ja syyllistetään vielä. Siksi on ilahduttavaa hvavaita, että on kuitenkin olemassa vielä ihmisiä, jotka huomaavat pahat sanansa ja osaavat katua. Käytöksen muutos ei ole helppo, eikä nopea, mutta lienee mahdollinen. Toki itse opettelen antamaan anteeksi, vaikka ei anteeksipyyntöä kuulukaan, ja opettelen ohittamaan toisten turhat kiukunpuuskat.
En passita ketään diagnoosiin, enkä koita sanoa että olisi AHDH. En pidä leimoista, enkä siitä että kaikki ominaisuudet nykyään diagnosoidaan, ja sitten pilleriä päälle. Mutta tuossa em. kirjassa on kuitenkin ihan hyviä näkökulmia ihmissuhteisiin ja erilaisiin ihmisiin. Kaupasta tai kirjastosta löytyy. Voi olla että kirjan sisältämät vinkitkin löytyy jostain päin nettiä autki kirjoitettuna.