eli minä pelkään todella paljon menettää vauvani..(6kk)..nään JOKA yö samantapaisen unen..jokaisessa pikkuseni kuolee.. en haluisi nähdä moisia unia..joskus herään ja kyyneliäkin tulee kun nään tollaisia unia. olen menettänyt v 2005 vauvani (kohtukuolema rv 37 4) ja tammikuussa 2008 sain keskenmenon..mutta niistä olen kyllä päässyt jo yli..onko muilla samanlaista esikoisen kanssa??
menettämisen pelko
painajaisia
8845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mulla kanssa jatkuva pelko...johtuen siitä että menin lukemaan jotain juttua kätkytkuolemista,ja mummini kertoi kaverinsa tarinan vauvan kuolemasta...
kokoajan tarkkailen hengittääkö pienoinen,miten päin nukkuu jne...
mutta luulempa,että jonkunlainen pelko tulee kulkemaan mukana läpi elämän.
oma lapsi vaan on niin rakas.
toisaalta pelkään myös jos minulle tai miehelleni sattuu jotain ja vauva jää yksin...
tippa linssissä vähän väliä.
minullakin. Vauva ei ole valehtelematta koskaan nukkunut ainkaan varttia pidempään päiväuniansa ilman että olisin käynyt tarkistamassa hengityksen. Vauva on nyt siis 3kk. Joskus myös esim. olen hieman horjahtanut vauva sylissä, niin olen saattanut vaikkapa pari päivää maalailla kauhukuvia siitä, mitä olisi voinut käydä. Uskon, että tällaiset pelot ovat aika yleisiä ja johtuvat juuri siitä, että rakastaa lasta niin kovasti. Minullakin on keskenmeno takana ja lisäksi vauvaa ei kuulunut pitkään aikaan, joten luulen, että se lisää pelkoa.
Kerroit, että olet jo päässyt kohtukuoleman ja keskenmenon yli, mutta tuskin olet niitä unohtanut? Kyllä varsinkin kohtukuolema on niin rankka juttu, että se muuttaa yleensä naista jossain määrin iäksi. Siitä voi johtua menettämisen pelkosi ja painajaisesi, vaikka koetkin, ettet asiaa enää aktiivisesti sure.
minullakin. Vauva ei ole valehtelematta koskaan nukkunut ainkaan varttia pidempään päiväuniansa ilman että olisin käynyt tarkistamassa hengityksen. Vauva on nyt siis 3kk. Joskus myös esim. olen hieman horjahtanut vauva sylissä, niin olen saattanut vaikkapa pari päivää maalailla kauhukuvia siitä, mitä olisi voinut käydä. Uskon, että tällaiset pelot ovat aika yleisiä ja johtuvat juuri siitä, että rakastaa lasta niin kovasti. Minullakin on keskenmeno takana ja lisäksi vauvaa ei kuulunut pitkään aikaan, joten luulen, että se lisää pelkoa.
Kerroit, että olet jo päässyt kohtukuoleman ja keskenmenon yli, mutta tuskin olet niitä unohtanut? Kyllä varsinkin kohtukuolema on niin rankka juttu, että se muuttaa yleensä naista jossain määrin iäksi. Siitä voi johtua menettämisen pelkosi ja painajaisesi, vaikka koetkin, ettet asiaa enää aktiivisesti sure.
etten ole ainut..ja että tämä on ihan normaalia.. mutta pääseeköhän noista unista ikinä..?
samantapaista painajaista, niin sitä en ehkä laskisi enää ihan normaaliksi. Oletko kunnolla käsitellyt aikoinasi sen kohtukuoleman? Eli itkenyt ja keskustellut siitä kunnolla jonkun kanssa? Joskus käsittelemättömät asiat saattavat jäädä alintajuntaan kummittelemaan. Oletko esim. käynyt lapsen haudalla nyt uuden vauvan synnyttyä? Sellainen ns. "closure" (en keksi suomeksi hyvää sanaa) voisi ehkä auttaa?
Jos ei auta, ja painajaiset jatkuvat vaikkapa vielä viikkoja tai kuukausia, niin kysyisin neuvolasta, voisiko saada lähetteen esim. psykologille tai psyk sairaanhoitajalle. Tsemppiä, toivottavasti pian helpottaa!
Voisiko kyseessä olla jonkin asteen baby blues? Yksi oireista on pelko menettämisestä. itse näen useasi sellaisen unen että uitan vauvaa rannalla ja se lipsahtaa kädestä enkä löydä enää sakeasta vedestä sitä.. Aivan kamala uni!!
Vauvan menettämisen pelko liittyy läheisesti masennusoireisiin. Ja lievin masennusmuoto on juuri tuo baby blues, jota esiintyy todella suurella osalla äideistä. Vaikka et itseäsi muuten alakuloiseksi tuntisikaan. Johtuu mm. estrogeenitason voimakkaasta laskusta. Mikä taasen mahdollistaa imetyksen, kun prolaktiinitaso on korkealla maidontuotannon vuoksi.
Itselläni vähän samantapaista, mutta minulla on niin, että pelkään, että jos jollakulla kanssaihmisistä naksahtaa ja hän vahingoittaa vauvaani.
Vaikka tiedänkin ajatuksen olevan absurdi, enkä esim. pelkää kulkea ruuhkabussissakaan, jossa joku voisi alkaa vahingoittaa kanssaihmisiä. Eikä asiaa yhtään paranna se, että saa lukea otsikoita, joissa vaikka perheen isä on ampunut koko perheensä.
Puhuin näistä aiheettomista peloista neuvolassa ja terkka kertoi heti, mikä on homman nimi. Että en ole tulossa hulluksi, vaan kaikki johtuu hormoneista, jotka aiheuttavat masennusoireita. Minä satun oirehtimaan näin. Sinä ehkäpä niin, että näet häiritseviä painajaisia.
Googlailehan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja käy vaikkapa Äimä ry:n sivuilla. Jos vaikka tunnistat muitakin oireita... Itselkin vähän yllätyin, sillä minulla ei ole alavireisyyttä eikä muitakaan tavanomaisia oireita, mutta oireisiin tosiaan kuuluu myös tämä vauvan menettämisen suunnaton pelko. Normaaliahan se on toki luonnostaan, mutta jos mittasuhteet on sitä luokkaa, että häiritsee päivittäistä elämää, niin silloin se jo lienee oire jostakin. Tsemppiä!
Minua pelottaa se, että miten pikkuinen tulee selviämään sikainfluenssasta kun alle 1 v ikäisille ei lääketäkään ihan herkästi anneta. Tänään katsellessani häntä kun hän tapitti mantelisilmillään ja nauroi, niin tuli kyyneleet silmiin. Hän on niin tavattoman rakas.