onko soveliasta tehdä aloitusta, koska täälläkin lienee oma tuttu porukkansa. Mutta kuitenkin inspiraationi 'sallimana', ohessa lyhyt kyhäelmäni:
Pisarat kostuttivat hiukseni, huuleni,
kaulani, koko kehoni. Tunsin, kuinka ne
hyväilivät häpeämättömästi.
Ne veivät mukanaan kaiken tehoni.
On pisarat, on meri. On sammakon
kylmyys kädessäni. Herään, havahdun.
On kylmä hiki. On pohjoistuuli.
Mitä kaikkea tämä tekevänsä luuli?
On pisarat, on taivaanranta. On tuuli.
On myrsky nousemassa, niin suuri.
Ei sääliä se tunne. Se eteenpäin vain
kulkee.
Kaikenko tämä tieltäni sulkee?
On taivaanranta, pisarat kostuttivat
hiukseni, huuleni, kaulani, koko kehoni.
Tunsin, kuinka ne hyväilivät lämpimästi.
Ja tämä kaikki tarttui kehooni kestävästi.
On pisarat, on meri. On apilankukka
kädessäni. On lumihiutale hiuksissani.
Heräsin ja havahduin. Tunnen kostean
suudelman huulillani.
Mitä tapahtui?
Aallot lempeästi huuhtelevat kallion
pintaa. On tuuli. Tuo tuuli suudellen
ihoni kuivaa. Pilvet pakenee, kauas
kaikkoaa.
Mitä tämä tarkoittaa?
On pisarat, on hetki. Tuo perhonen
leijailee. Sai lämpimän suudelman tuo
ahavoitunut huuli. Kulku johtaa
tulevaisuuteen.
Seuralaisenaan lämmin lounaistuuli.
Pisarat kostuttivat hiukseni, huuleni,
kaulani, koko kehoni. Tunsin, kuinka ne
hyväilivät häpeämättömästi.
Ne veivät mukanaan kaiken tehoni.
On pisarat, on meri. On sammakon
kylmyys kädessäni. Herään, havahdun.
On kylmä hiki. On pohjoistuuli.
Mitä kaikkea tämä tekevänsä luuli?
On pisarat, on taivaanranta. On tuuli.
On myrsky nousemassa, niin suuri.
Ei sääliä se tunne. Se eteenpäin vain
kulkee.
Kaikenko tämä tieltäni sulkee?
On taivaanranta, pisarat kostuttivat
hiukseni, huuleni, kaulani, koko kehoni.
Tunsin, kuinka ne hyväilivät lämpimästi.
Ja tämä kaikki tarttui kehooni kestävästi.
On pisarat, on meri. On apilankukka
kädessäni. On lumihiutale hiuksissani.
Heräsin ja havahduin. Tunnen kostean
suudelman huulillani.
Mitä tapahtui?
Aallot lempeästi huuhtelevat kallion
pintaa. On tuuli. Tuo tuuli suudellen
ihoni kuivaa. Pilvet pakenee, kauas
kaikkoaa.
Mitä tämä tarkoittaa?
On pisarat, on hetki. Tuo perhonen
leijailee. Sai lämpimän suudelman tuo
ahavoitunut huuli. Kulku johtaa
tulevaisuuteen.
Seuralaisenaan lämmin lounaistuuli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo vanhus tyttöä kädestä kiinni
tarttui. Tyttö hetken miettii, ja
varttui.
Vanhus nimensä lausui, sen tyttö
kuuli. Ei tyttö ollut hän, joksi vanhus
tätä luuli.
On silti vanhuksen silmä sirkeä, mieli
virkeä. Ei askeleensa horju. Tytölle
kahvin tarjoaa. Ei tyttö torju.
Tyttö istuu, kuuntelee, vanhus tarinoitaan
kertoilee. Ei elä hän tässä hetkessä. On
hänellä mielessään vain ne sotaretkensä.
Hän nimiä luetteli, oli suku suuri. Niin
monelle kävi huono tuuri. Niin yksin on
hän, kaiken antoi. Tyttö miettii. Kenen
taakka tämä vanhus oikein kantoi.
Vanhus tarinaansa jatkoi. Tällä tavoin hän
aitojaan katkoi. Ei saanut olla kova jätkä,
ei saanut maahan kaatua. Ei, vaikka monen
rakkaan tuli maahan maatua.
Kyynel vanhuksen silmälle kirpoaa.
On vanhus tämän tiensä päässä. Hän
kättään ohikulkijoille huiskaa. Tyttö
jotain vanhukselle kuiskaa.
Ei vanhus kuuntele. Hän nojaa vasten
pyöränsä selkää. Ei tyttö tätä pelkää.
Paljon on tämä vanhus antanut, kenties
liikaa kantanut.
Ps. Katsotaan pääsenkö eroon noista ärsyttävistä seiska seikoista!
kyllä tämä saitti on vapaa kirjoittaa kenen tahansa.
Ja kun monta vuotta täällä on tullut kirjoiteltua,
tulee väkisinkin jollain tapaa tutuksi.
Hienoa, että toit inspiraatiosi tuloksen tänne.
Tämä on hieno runo mielestäni, kauniita lauseita
ja säkeitä. Jos jotain tästä nostaisin yli muun,
niin se on ehdottomasti ensimmäinen ja kolmas säe.
Vaikkakin kokonaisuus miellyttää silmää, siltikin.
Niissä säkeissä on jotain tuoretta ja erilailla kirjoitettua,
kuin mihin olemme tottuneet.
Myös toinen runosi on hyvä.
Niin aidon oloista ja liikuttavasti kerrottua
vanhuutta ja muuta, minkä olet siihen
sisällyttänyt.
Tuo ihmeellä jatkossakin tekstejäsi tänne !
tässä siivousinspiraatiossani, tosin joka lähentelee jo lähes loppusuoraansa, löytänyt kymmeniä jopa satoja runokyhäelmiäni. Aikamoista sekamelskaa, täytyy myöntää. Ei mitään linjakkuutta!
Ei silti, toki ne säilytän. Hivenen harmittelen sitä, ettei kaikkiin runoihini ole tullut lätkättyä päivämäärää, toisissa on. Ja tällöin kyllä aika nopsaan sitä osaa palauttaa menneisyyttään nenänsä eteen.
Ja vaikken osaakaan piirtää sen enmpää kuin maalatakkaan, niin koen olevani tietynlainen 'taitelijasielu'. Joka ilmenee sitten näin runomuodossa. Tosin korvissani soi edelleenkin äidinkielen openi sanat lukioajaltani. Hän luonnehti aineitani persoonallisiksi, tosin ainetta ei kuulemma ollut tarkoitettu minkään kirjan kirjoittamiseksi!
No oikeesti, jos runoista on kyse, niin haluaisin näiden suhteen ehkä jotain teemanluonteista. Ja tavallisesta elämisestähän on helpointa kirjoittaa. Tosin kohdallani tämä vaan menee aina riimittelyyn, mutta mitä sitten?!
Ps. Katsotaan kuinka inspiraationi pelaa. Toki vanhojakin juttuja voisi esiintuoda, mutta kun niitä haluaisi vaan väen vängällä muutella. Ja tämä ei liene tarkoitus?
Ps. ps. Olen jokseenkin jääräpää, siltikään en maailmaani toisten sanomisista hajoita!