En ole ihmisiä jotka oppivat luottamaan seurustelukumppaneihin heti. Minulla se voi viedä jopa vuoden, ehkä ylikin.
Olin todella mustasukkainen jossain vaiheessa suhdettamme, mutta se ei ollut pelkästään oma vikani. Kuka voisi katsoa seurustelukumppaninsa kavereita roikkumassa hänen kaulassaan (humalassa), kehuen ihanaksi, tulematta mustasukkaiseksi? Niin tai kun mies on perunut tapaamisemme työkiireiltä ja mennytkin naispuolisen ystävänsä luo? Kaikesta näistä olen päässyt yli ja ymmärtänyt että moni tapahtuma on ollut väärinkäsitystä, mutta moni myös väärin minua kohtaan. Olemme keskustelleet, riidelleet ja vaikka mitä näiden asioiden takia, mutta vihdoin alkaa meillä myrsky tyyntyä.
Mustasukkaisuutta on kahdenlaista, huonosta itsetunnosta pohjautuvaa (tästä kärsin pitkään) ja seurustelukumppanin väärästä käytöksestä. Lähtönä on miettiä kumpaan teidän seurustelusuhteenne kuuluu. Jos kyse on jälkimmäisestä vaihtoehdosta, ei auta kuin keskustella kumppanin kanssa, ellei muutosta synny, on hyvin varmaa että tulet kokemaan paljon ja vielä enemmän mustasukkaisuutta, onko se sen arvoista? Jos taas tunnet kuuluvasi ensimmäiseen, ei yksinkertaisesti ole muuta keinoa kuin alkaa pikkuhiljaa nostattamaan itsetuntoa.
Muistan kerran tunteneeni jollakin tasolla alemmuuden tunnetta ja heitin jonkun itsesäälisen vitsin omasta seksikkyydestäni kumppanilleni. Hän katsoi silmiini ja sanoi, ettei ole mitään seksikkäämpää kuin itsevarma nainen. Se pysäytti minut, ja sai minut tajuamaan, etten itse halua olla nainen joka ruikuttaa jatkuvasti ulkonäöstä tai esimerkiksi huonosta huumorista. Siitä päivästä lähtien, kun olen tuntenut mustasukkaisuutta mieheni katseesta johonkin toiseen naiseen, katson häntä silmiin, hymyilen ja sanon, ettei tuo nainen voittaisi minua ikinä :) Kumppanini unohtaa naisen kokonaan ja moiskauttaa hellimmän suukon ikinä.
Yritän siis kertoa, kuinka omalla asenteenmuutoksella voi vaikuttaa itsetuntoon, sekä miehen käytökseen. Täytyy kuitenkin muistaa, etteivät useimmat miehet katsele naisia etsiäkseen seuraava petikumppania tms, se vain on luonnonlaki. Minua on helpottanut se ajatus, että myös minulla on oikeus katsoa muita miehiä (ilman kuitenkaan suurempia tarkoituksia), seurata pornoa ja pitää mieskalenteria seinällä (vielä joskus sen hankin!). Suhde ei ole kuitenkaan sotaa; kumpi saa toisen mustasukkaisemmaksi? On hyvä säilyttää maalaisjärki.
Olin todella mustasukkainen jossain vaiheessa suhdettamme, mutta se ei ollut pelkästään oma vikani. Kuka voisi katsoa seurustelukumppaninsa kavereita roikkumassa hänen kaulassaan (humalassa), kehuen ihanaksi, tulematta mustasukkaiseksi? Niin tai kun mies on perunut tapaamisemme työkiireiltä ja mennytkin naispuolisen ystävänsä luo? Kaikesta näistä olen päässyt yli ja ymmärtänyt että moni tapahtuma on ollut väärinkäsitystä, mutta moni myös väärin minua kohtaan. Olemme keskustelleet, riidelleet ja vaikka mitä näiden asioiden takia, mutta vihdoin alkaa meillä myrsky tyyntyä.
Mustasukkaisuutta on kahdenlaista, huonosta itsetunnosta pohjautuvaa (tästä kärsin pitkään) ja seurustelukumppanin väärästä käytöksestä. Lähtönä on miettiä kumpaan teidän seurustelusuhteenne kuuluu. Jos kyse on jälkimmäisestä vaihtoehdosta, ei auta kuin keskustella kumppanin kanssa, ellei muutosta synny, on hyvin varmaa että tulet kokemaan paljon ja vielä enemmän mustasukkaisuutta, onko se sen arvoista? Jos taas tunnet kuuluvasi ensimmäiseen, ei yksinkertaisesti ole muuta keinoa kuin alkaa pikkuhiljaa nostattamaan itsetuntoa.
Muistan kerran tunteneeni jollakin tasolla alemmuuden tunnetta ja heitin jonkun itsesäälisen vitsin omasta seksikkyydestäni kumppanilleni. Hän katsoi silmiini ja sanoi, ettei ole mitään seksikkäämpää kuin itsevarma nainen. Se pysäytti minut, ja sai minut tajuamaan, etten itse halua olla nainen joka ruikuttaa jatkuvasti ulkonäöstä tai esimerkiksi huonosta huumorista. Siitä päivästä lähtien, kun olen tuntenut mustasukkaisuutta mieheni katseesta johonkin toiseen naiseen, katson häntä silmiin, hymyilen ja sanon, ettei tuo nainen voittaisi minua ikinä :) Kumppanini unohtaa naisen kokonaan ja moiskauttaa hellimmän suukon ikinä.
Yritän siis kertoa, kuinka omalla asenteenmuutoksella voi vaikuttaa itsetuntoon, sekä miehen käytökseen. Täytyy kuitenkin muistaa, etteivät useimmat miehet katsele naisia etsiäkseen seuraava petikumppania tms, se vain on luonnonlaki. Minua on helpottanut se ajatus, että myös minulla on oikeus katsoa muita miehiä (ilman kuitenkaan suurempia tarkoituksia), seurata pornoa ja pitää mieskalenteria seinällä (vielä joskus sen hankin!). Suhde ei ole kuitenkaan sotaa; kumpi saa toisen mustasukkaisemmaksi? On hyvä säilyttää maalaisjärki.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.