Sanokaahan kaikki konstit, mitä olette käyttäneet koiran hihnassa vetämisen estämiseksi!
Koirani tuli mulle vajaa puolitoistavuotiaana. Vanhassa kodissa ei paljoa oltu koiraa koulutettu (paitsi vissiin pelkäämään ihmisiä ja muita koiria..:(. Koiralla on siis jonkin sortin ongelmia muutenkin ikävän menneisyytensä vuoksi. Ollaan saatu kasvattajalta, koirakoulusta ja rotuyhdistykseltä paljon neuvoja ja apua ja haukku onkin jo aikast hieno koira :) Ja ihana ja kiltti kotona.. :)
Hihnassa vetäminen ei vaan millään lopu! Lenkit on joskus ihan epätoivoisen kauheita tän asian vuoksi. On kokeiltu kuristuspantaa, tavallista pantaa, vetovaljaita, tavallisia valjaita, kuonopantaa.. Pysähdytään, kunnes hihna löystyy ja sitten jatketaan, tehdään sama kieltämällä ensin. Koirakoulun neuvon mukaan pysähdytty -> koiran huomio itseen -> kävellään hiukan matkaa takas -> jatketaan matkaa. Kehutaan, ku ei vedä.
Huoh. Kaikkia näitä tehty aina säännöllisesti yhtä kerrallaan jonkin aikaa. Ja tuntuu, et aina hetkellisesti yksi keino auttaa, kunnes se hokaa, et hei, täähän on tosi ärsyttävää ja jatkaa samaa rataa tai kiskoo kahta kauheammin. Tuntuu ihan uskomattomalta, kun vaikuttaa siltä, että koira tosiaan tietää, että vetäminen on väärin ja ei vetäminen oikein. Välillä kävelee vetämättä jonkin matkaa ja tulee sitten viereen pyytämään palkkiota "hei, näitsä miten hienosti kävelin, anna nami"...
Välillä tuntuu, et tuo vetää hamaan hautaan asti.. Se vaan päättää, että tämän lenkin vedän tai et tämän lenkin vois kävellä nätisti. Esim. aamulenkillä saattaa vetää tunnin lenkin vetämättä kertaakaan ja seuraavalla lenkillä pelkkää kiskontaa hengenahdistuksen partaalla.
Auttakaa, joilla kokemusta!!! Kun kyseesssä ei ole mikään pentu enää, ni onko tää siis ikuista.......
Koirani tuli mulle vajaa puolitoistavuotiaana. Vanhassa kodissa ei paljoa oltu koiraa koulutettu (paitsi vissiin pelkäämään ihmisiä ja muita koiria..:(. Koiralla on siis jonkin sortin ongelmia muutenkin ikävän menneisyytensä vuoksi. Ollaan saatu kasvattajalta, koirakoulusta ja rotuyhdistykseltä paljon neuvoja ja apua ja haukku onkin jo aikast hieno koira :) Ja ihana ja kiltti kotona.. :)
Hihnassa vetäminen ei vaan millään lopu! Lenkit on joskus ihan epätoivoisen kauheita tän asian vuoksi. On kokeiltu kuristuspantaa, tavallista pantaa, vetovaljaita, tavallisia valjaita, kuonopantaa.. Pysähdytään, kunnes hihna löystyy ja sitten jatketaan, tehdään sama kieltämällä ensin. Koirakoulun neuvon mukaan pysähdytty -> koiran huomio itseen -> kävellään hiukan matkaa takas -> jatketaan matkaa. Kehutaan, ku ei vedä.
Huoh. Kaikkia näitä tehty aina säännöllisesti yhtä kerrallaan jonkin aikaa. Ja tuntuu, et aina hetkellisesti yksi keino auttaa, kunnes se hokaa, et hei, täähän on tosi ärsyttävää ja jatkaa samaa rataa tai kiskoo kahta kauheammin. Tuntuu ihan uskomattomalta, kun vaikuttaa siltä, että koira tosiaan tietää, että vetäminen on väärin ja ei vetäminen oikein. Välillä kävelee vetämättä jonkin matkaa ja tulee sitten viereen pyytämään palkkiota "hei, näitsä miten hienosti kävelin, anna nami"...
Välillä tuntuu, et tuo vetää hamaan hautaan asti.. Se vaan päättää, että tämän lenkin vedän tai et tämän lenkin vois kävellä nätisti. Esim. aamulenkillä saattaa vetää tunnin lenkin vetämättä kertaakaan ja seuraavalla lenkillä pelkkää kiskontaa hengenahdistuksen partaalla.
Auttakaa, joilla kokemusta!!! Kun kyseesssä ei ole mikään pentu enää, ni onko tää siis ikuista.......
Vastaukset 14
Vanhimmat
olla vaikutusta. Ensinnä se että lähde koiran kanssa lenkille kun se on itse rauhallinen, tee se hitaan rauhallisesti ilman että lähtötohinalla kiihdytät koiraa. Päiväunilta herättyä esimerkiksi on hyvä aika lähteä lenkkeilemään, tai siis jopa vähän kesken herätettyjen torkkujen. Mutta koiran tulisi olla rauhallisessa mielentilassa. Tee myös lenkit säännöllisen eri aikaan, ettei tule sisäistä kelloa että "jippii, nyt on lenkin aika, hurraa"
Toinen asia että opeta ja pakota koira istumaan jokaisessa sopivassa tilanteessa, eli suojatien edessä, ennen tienylitystä, risteyksen ylitystä jne. Ja pitäkää välillä ihan vaan huilitaukoja puiston penkillä istuen. Nämä kasvattavat kärsivällisyyttä, vaikka siitä ensi alkuun seuraa protesteja. Protestit kannattaa vain hylätä.
Kolmas asia, käytä hyväksi kaikki ne maastokohdat missä koira mielellään pysähtyy nuuskimaan ja lepuuta kättäsi niissä. Suunnittele, jos mahdollista, lenkit sen mukaisesti että pääset nopeasti sellaiselle alueelle missä koira viihtyy hajujen perässä. Se rauhoittaa.
Neljäs, puhu ja kerro koiralle ohjeita matkan aikana, minne mennään, mitä tehdään ja kuinka tulee toimia. Rauhallisesti mutta päättäväisesti millä vauhdilla toivot edettävän.
Itse käytän näitä ja puheen lisukkeena ilmaisen tekemällä pientä, nopeaa ranneliikettä fleksiin joka välittyy koiralle kertoen että nyt isäntä ei ole ihan tyytyväinen vauhtiin. Kumma kyllä tuon ranneliikkeen merkityksen yhdessä sanallisen ohjeen kanssa tajusi koira yllättävän nopeasti.
Ja vielä yksi asia mikä kannattaa ottaa huomioon jos koira on uros. Nartunpissien nuolemiselle täyskielto päälle. Erityisesti keväisin ja syksyisin niiden kiihottavat lupaukset saavat joillekin poikakoirille päähän mahtumaan vain yhden ajatuksen. Sen.
Kiitoksia neuvoistasi!
Ollaan kyllä tosiaan pyritty lähtemään lenkille aina samaan aikaan, kun silleen neuvottiin koiran meille tullessa, että tuntisi olonsa turvallisemmaksi, kun on rutiini. Täytynee kokeilla toista keinoa.
Vaikka haukku kyllä kiskoo, vaikka olisi kuinka väsynyt, esim. jäljityksen jälkeen... huoh... :)
Kirjoittelin ketjun toiseen vastaukseen enemmän!
Luin nuo vastauksesi ja tuli mieleen että eihän haukulla ole jo vähän liikaa tekemistä ja se ole sen takia sitten aina vähän valmiustilassa ja siitä johduisi tuo vetäminenkin? Kokeile myös koirahierontaa, sekin voi auttaa. Siis sellaista vauvahieronnan tapaista tasaista sivelyä kirsusta hännänpäähän ja varpaisiin asti.
Sitten yksi asia on tuo että millaisella hihnalla lenkkeilette, jos nimittäin kuljette lyhyellä remmillä niin siinä on koiran todella vaikea ylettyä haistelemaan ja kun ei ylety, niin mennään seuraavaan paikkaan jne. Eli ehdotan että vaihdat fleksiin ja mieluummin mahdollisimman pitkään(8m) sellaiseen.
Fleksissä on vaaransa, tiedän, mutta se vaatii vaan sen että koira koulutetaan kulkemaan siinä asiallisesti. Meillä koira tuntee oikean ja vasemman puolen ja kulkee kummalla sanon, ääniohjaus pelaa nykyään todella hyvin. Ja seis!-käsky tulisi laittaa heti samantien kuntoon, muuten hukka perii pitkällä fleksillä.
Mutta sen fleksin tärkein merkitys on siinä että koira pääsee vähän kauemmas sinusta, jos on itsenäinen luonne. Pääsee haistelemaan ja kaivamaan ojiin ja pusikoihin hiiriä ja myyriä. Haukkumaan puun alle "riekot ja mettot". Ajamaan jänikset ja oravat(edes vähän matkaa). Tärkeitä harrastuksia koiralle, jos on metsästysviettinen. Mutta näissä "harrastuksissa" se seis!-käsky tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Tällä meidän urospuolisella haukulla on muuten jokseenkin samanlainen historia kuin teidän, ja oli tullessaan todellinen AD/HD tapaus. Siksi vaatikin vähän näitä tällaisia poikkitieteellisiä menetelmiä joista olen maininnut. Nämä toimi meillä, ehkä myös osasta on apua myös teillä.
Kiitos taas, kun viitsit vastailla.
Ei me kaikkia noita yhtä aikaa harrasteta :) Ollaan vaan kokeiltu vähän kaikkea selvittääksemme, mikä on se meidän koiran "juttu", mistä koira ite innostuu.
Ostettiin sillon heti, kun koira tuli fleksi, mikä koitui "turmioksi".... Koira kun saattaa silmänräpäyksessä hypätä auton alle, jos tien toisella puolella havaitsee koiran tms. Sormet verillä napattuani kiinni fleksin narusta vaihdettiin takaisin normaalin taluttimeen. Fleksi on toki käytössä vielä, jos mennään vähän pois ihmisten ilmoilta tai esim. öiseen aikaan lenkille, kun ei oo kauheasti muita liikenteessä. Kun onhan se koiralle kivempi, kun vähän pääsee pidemmälle. Ja vetäminen on muuten aina samanlaista. Mökillä mennään tooooodella pitkän köyden kanssa ja koira näyttää vetävän, vaikka talutin olisi kilometrin pituinen. SEIS käsky on vielä vähän hakusessa (kuten monet käskyt, paitsi TÄNNE) tuolla ulkona. Kotonahan kaikki menee loistavasti, mutta ulkona kun on niiiin paljon kaikkee kivaa, ettei oikeen viitti kuulla omistajan kommentteja....
Tuota hierontaa voisin tosiaan kokeilla. Voisi rauhoittaa tuota intopiukeeta.. Harrastan myös refleksologiaa ja ajattelin mennä eläinrefleksologian kurssille. Siitäkin vois olla jotain apua.
Soittelin Pertti Vilanderille ja sinne ollaan menossa luonnetestiin nyt ainakin ensin.
Tää on niin harmillista, kun kyse on muuten niin hiton kivasta koirasta. Ihmisethän se koirasta on tollasen tehny, eikä se koiran vika oo. Nyt vaan kun saadan onkelmat korjattua edes suurin piirtein, ni mahtava koira tulee.
Kiitos vielä vastauksesta! :)
Tuo fleksin käytön puuttuminen arsenaalista toi vain mieleen että se saattaisi olla jopa hyvinkin yksinkertainen ratkaisu. Ja olen kuullut että sen autuaaksi tekevyydestä on varsin jyrkkiäkin vastakkaisia mielipiteitä. Mutta meillä se toimii parhaiten (vaikka verisin sormin täälläkin on oltu ja ihmisten tuulipukuja makseltu). Tosin työtä senkin opettamisessa oli. Ja itsekin jouduin käyttämään rinnan tavallista hihnaa työstövaiheessa.
Nyt kun tiedän koirastasi ehkä aavistuksen enemmän, niin uskallan ehdottaa samaa menetelmää jolla itse sain viimeisteltyä kulun mieleisekseni. Alussa otin mukaan aina lyhyen hihnan vaikka liikkeelle lähdettiin aina fleksillä, jos/kun veto alkoi rasittamaan niin annoin pari kertaa varoituksen: "emme ole klondykessa, eikä meidän tarvitse olla ensimmäisenä perillä, kiitos" ja sitten kun mikään normaali puhe ei mennyt perille, niin vaihdoin lyhyeen. Lyhyellä sitten otin hihnan käteni ympärille niin lyhyeksi, että koira oli pakotettu kulkemaan vierelläni. Pienen matkaa kuljettuamme, löysäsin pari kierrosta ja katsoin alkaako kulku sujumaan. Ellei, niin kelasin heti takaisin ja tokaisin:"ole luottamukseni arvoinen, vetämäti kiitos", ja hetken päästä vapautin taas ja muistutin uudelleen. Tätä sitten saatoimme tehdä koko loppulenkin. Muutaman ajan kuluttua sitten riittikin jo että fleksissä vetäessä näytti vain tavallista hihnaa koissulle ja kysyi "haluatko? Ellet niin vetämäti, kiitos!".
Tuosta fleksissä kulkemisen käytössäännöistä ja niiden opettamisesta kirjoitin aiemmin toiseen viestiketjuun, jossa käsiteltiin reunassa kulkemisen opettamista: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8282216 , otsikolla "ehdottaisin tekemään". Siinä oli kyllä aika ylimalkaisesti vain mainittu tuo Seis!-käsky, joka mielestäni on kaikkein tärkein käsky, joka koiran tulee osata oman turvallisuutensa takaamiseksi.
Seis!-käskyn opetin siten että huusin veretseisauttavalla poliisiäänellä Seis!, ja koira tietysti alussa ihmetteli mitä se on ja jatkoi matkaa vilkaistuaan. Nyppäsin hihnasta ja pyysin takaisin siihen paikkaan missä oli ollut ja puhuttelin päättäväisellä äänellä että tässä on tarkoitus pysyä kun Seis!-käsky kajahtaa. Että siitä ei ole lupa liikkua millinsadasosan vertaa ja vaikka olisi ilmaan loikannut, niin siellä pysytään kunnes tulee uusi käsky. Eli seis!-käskyn jälkeen tulee aina uusi käsky kuten istu, odota, maahan, tänne jne. Tätä pyrimme harjoittelemaan vieläkin melkein joka lenkillä että pysyy tuoreena mielessä.
Olen huomannut että jos tuossa seis-komennossa käyttää vähänkään epävarmuutta tai flegmaattisuutta äänessään niin sen teho ei ole läheskään sama. Eli Seis!-käsky on lyhyt, nopea ja määrätietoinen "karjaisu". Muut kiellot pitää antaa määrätietoisella äänellä, esim ei_mene, pyynnöt(odota) ja ohjeet(vasemmalle t. oikealle) rauhallisella ja kutsut ja luvat(tänne, saa_mennä) iloisella ja innostavalla. Koirat kun kuuntelevat ensisijassa äänensävyjä ei niinkään sisältöä.
Tuossa alempana olevaa marttipertin viestiä lukiessa tuli mieleen yksi mitä käytin kanssa alkuvaiheessa aika usein, eli kiersin harvassa olevat puut, katuvalot, roskikset, penkit jne toiselta puolelta kuin koira ja tällä "pakotin" sen kiinnittämään huomiota itseeni. Samoin pujotuttelin "agilityä" sillä noissa uudenlaisissa pyörätelineissä, jotka on pelkkiä tolppia joihin pyörä kiinnitetään. Myöhemmin sitten ilmoitin kummalta puolelta haluan katulyhdyn tmv ohitettavan. Ja nyt siis koira kuuntelee jos haluan vastaantulevan ihmisen ohitettavan toiselta puolelta esim. ahtaissa paikoissa, kuin mitä koira omavalintaisesti kulkisi.
Toivottavasti näistä nyt olisi taas vähän lisää apua selventämään ajattelua ja antamaan uusia ideoita. Kyllä siitä hyvä koira tulee vielä, kun vaan muistaa että roomaakaan ei päivässä rakennettu. Asennehan sulla ainakin näkyis olevan kohdallaan.... Meilläkin on nyt kolmas kesä menossa ja nyt vasta alkaa näyttää siltä että koira alkaisi olemaan nk. "valmis". Viime kesänä ja talvena jo oli hyviä merkkejä mutta sitten tuli taas kevät ja nuo kiehtovat muuttolinnut ja iki-ihanat juoksunartut katteettomine lupauksineen... Mutta nyt taas on meno tasaantunut.
Tsemppiä teille molemmille
"Ja tuntuu, et aina hetkellisesti yksi keino auttaa, kunnes se hokaa, et hei, täähän on tosi ärsyttävää ja jatkaa samaa rataa tai kiskoo kahta kauheammin."
Sun täytyy tehdä siitä kiskomisesta kannattomatonta. Jos ei tottele niin siitä seuraa aina omat juttunsa. Ja tämän täytyy toimia aina, koska koirasi luultavasti koettelee sinua. Jos et pidä vetämättä kävelemisestä kiinni, niin ei koirakaan voi toimia niin kuin haluat (koirahan ei tiedä miten toimia). Neuvon oman konstini. Siihen en mitään herkkuja, kehuja, kuristus- tai kuonopantoja tarvinnut. Hyvät valjaat, tukeva remmi ja määrätietoisuus riittää!
1. Vetäminen on aina koiralle kannattamatonta. Koulutuksen A ja O.
2. Koirahan haluaa eteenpäin ja siksi se vetää ( joten palkintona toimii eteen päin käveleminen /matkan jatkuminen.
3. Tue remmi vartaloosi, esim. pidä käsi lanteessa kiinni. Silloin tunnet heti kun koira alkaa vetämään, jolloin pystyt reagoimaan heti pysähtymällä. (Käsi joustaa, joten pelkällä kädellä ei tunne tarkalleen milloin vetäminen alkaa.)
4. Jos koira vetää, niin pysähdyt. Pysähtyminen on jo rangaistus, koska koirahan haluaa eteen päin ja pysähtymällä se ei pääse eteen päin.
5. Kun koira vetää niin pysähdyt. Odota siihen asti kun koirasi pysähtyy ja pysyy pysähtyneenä vaikka hiukan löysäisitkin remmiä. Jos koira yrittää lähteä liikkeelle, niin pysäytät sen uudelleen. Ja taas yrität päästää remmiä vähän löysäksi. Kun koirasi pysyy paikoillaan, niin sitten voidaan lähteä liikkeelle.
6. Kun vetäminen alkaa uudestaan, niin edellä mainittu toistetaan. Jos koira oikeasti haluaa eteenpäin (yleensä haluavat) niin se oppii kulkemaan vetämättä. Koska vetämättä kulkemalla se pääsee eteenpäin.
Näillä tavoilla oppi eräs hieman vanhempikin koira kulkemaan. Tosin aikaa kului useita-useita-useita kuukausia, koska koira oli saanut vetää suurimman osan elämästään, joten pikaoppimista en toivonutkaan. Kärsivällisyys ja määrätietoisuus ovat tärkeitä koulutuksessa.
Mainitsit että koirasi pelkää ihmisiä ja koiria. Pelkääkö koirasi ulkona olemista? Voisikohan se selittää vetämistä? Eli onko koiralla kiirre turvaan? Aktivoithan muutenkin koiraa. Jos lenkki on koiran ainoa kohokohta elämässä, niin koira voi olla innoissaan ulkona olemisesta.
Kiitos neuvoista!
Koira ei pelkää ulkona olemista. Se rakastaa ulos lähtöä ja on innoissaan. Ajattelinkin ensin, että koiralla on liian vähän aktiviteettia ollut, kun on niiiiiin innoissaan aina kaikesta ja kiskoo siksi. Ollaan nyt kuitenkin harrasteltu kaikenlaista (tottista, uimassa käyntiä, mökkeilyä, jäljitystä). Käydään usein myös tän tutun kasvattajan luona, jonka kautta haukku meille tuli, missä saa juoksennella vapaana, miten paljon lystää. On hyväksynyt tähän mennessä kaksi koiraa kaverikseen. Yhen uroksen ja yhen nartun (itse on narttu) ja esim tän yli puolet isomman uroskoiran kanssa on tosi kivaa. Mökillä juoksevat vapaana yhessä ja leikkii ja nukkuvatkin yhdessä. Ja SILTI se vaan kiskoo hihnassa. Vaikka on juossut päivän mökillä ja on jo ihan väsynyt ja vaan makaa, ni kun lähdetään lenkille, niin kiskoo silti. Huh...epätoivon makua ilmassa..... :)
Ajattelin viedä haukun luonnetestiin ja sitten henkilökohtaisen koulutussuunnitelman mukaisesti edettäisiin.
Kiitos neuvoistasi. Näillä mennään, kunnes saadaan aika luonnetestiin ja siitä jatketaan.....
Oletko miettinyt ikinä mikä saa sen koiran tietyillä lenkeillä kävelemään kauniisti, ja tietyillä ei?
Esim olisiko aamulenkki rauhallista siksi että koira on juuri herännyt. Menettekö ehkä iltapäivälenkillä jonnekin kivaan paikkaan koiran mielestä jonne se vetää, koirapuistoon, koulutuksiin tms?
Menetkö aina samaan aikaan lenkille jolloin koira jo edellisen tunnin kerää energiaa?
Oletko kokeillut että kun menette ulos, koira saakin ensimmäiset 10 minuuttia etsiä esim makkara/namupaloja nurmikolta, tai jäljestää sille namuista tehdyn pitkän jälken. tämä voisi rauhoittaa sitä koiraa sitä lenkkiä varten.
Tai sitten koira leikkii kanssasi jonkun aikaa ja saa puuhastella ensin jotain. Lenkkiä voi sitten sen verran lyhentää jos tulee aikapulaa.
Yksi tapa mikä meillä auttoi edellisten lenkin alkutoimitusten lisäksi ole se että sidoin koiran hihnan vyöhön. Tai oikeastaan tämä oli se ainoa tapa jota edes kokeilin. Päätin että ok, koira saa haistellessa vetää hieman, esim pientareelle, siitä en kiellä. Mutta kun kävellään eteenpäin, hihnan on oltava löysällä. Aina kun hihna kiristyi, käännyin toiseen suuntaan nopeasti. Tässä on se etu että se hihna on vyötäröllä, sinun käsi ei ole siinä mukana venymässä. Eli koiralle tulee paljon tehokkaampi signaali tällä tavalla.
Ja tuli muuten mieleen yksi tapaus jonka luin jostain kirjasta. Koira veti siksi kun se oli oppinut että panta on niin kauhean epämiellyttävä, se veti sitä pantaa karkuun.
Kun pannan laitoista tehtiin kannattavaa ja hauskaa, koirakin lopetti vetämisen.
Tosin ei nyt välttämättä päde teihin mutta ajattelin nyt mainita jos vaikka löydät yhteyden että koira esim valjaissa kulkee nätimmin tai päin vastoin
Kiitokset neuvoistasi!
Ei pannan / valjaiden laitto ole ollut koskaan koiralle epämiellyttävää. Päin vastoin. Se juoksee heti luo innoissaan, kun ottaa pannan käteen.... Se tuntuu innostuvan muutenkin aina ja kaikesta. Vaikka olisi miten väsynyt ja juossut / paininut koirakaverin kanssa kaiken päivää...... :)
Kirjoittelin tämän ketjun toiseen vastaukseen enemmän!
Kiitos!
Ensinnäkin lenkille lähtiessä pyydä koira istumaan ja rauhoittumaan ennen kuin laitat pannan,ulos mentäessä SINÄ menet ensin ovesta ulos EI koira.
Anna koiran merkata muutaman kerran lenkin alussa mutta sen jälkeen vain antaessasi luvan siihen ei koiran sitä vaatiessa.
Muun ajan koira pysyy vierelläsi.Muista pitää käsi rentona ei jännittyneenä eikä hihna moneen kertaa käden ympärille pyöritettynä.
Joka lenkkikerta sama homma!Älä hermostu koirallesi tai tunne tilannetta toivottomaksi,koska koirasi aistii sen ja käyttäytyy myös sen mukaan.
Tsemppiä ja sitten rinta rottingilla lenkille;)
Ensiksi, älä missään nimessä vaihda fleksiin ENNEN ku koira on lopettanut vetämisen. Kiinteässä hihnassa se oppii mikä on se "liikkumavara" ja selkeä alue kun ollaan lenkillä. Fleksissä liikkumavara vaihtelee vähän väliä, jolloin koiralla ei ole selvää kuinka kaukana taluuttajasta raja menee ja oppiminen on hyvin vaikeaa.
Oletko ajatellut, että koirallesi vetäminen ja kuin pakkoliike, asia johon se vain on tottunut. Sillä ei ole muita käyttäytymismalleja tilanteessa, ja paine kaulassa tuntuu "turvalliselta". Vetäminen on kuin mukava tasapainotila, johon se pyrkii aina uudelleen ja uudelleen.
Koulutuksessa ei useinkaan auta se, että pelkästään pysähtyy kun koira vetää ja vaatii sitä pysymään paikallaan, koska tällöin taluuttaja tekee työn ja koira on passiivisena.
Jatka tätä harjoitusta siten, että pysähdyt aina ku vetäminen alkaa ja liikut eteenpäin vasta kun koira kääntyy ympäri ja liikkuu sinua kohti. Aluksi tässä voi kestää kymmeniä minuutteja. Tärkeää on, että seisot täysin hiljaa liikkumatta etkä katso koiraa.
Aluksi vaadit vain kahta askelta suuntaasi ja kun tämä tapahtuu, otat katsekontaktin ja lähdet kävelemään. Äläkä edelleen sano mitään. Kun olet lähtenyt liikkeelle, anna koiralle nami, mutta vasta kun LIIKUT.
Pikkuhiljaa alat vaatia lisää askelia niin kauan kunnes koira tulee aivan viereesi ennen kun lähdet liikkeelle. Kun harjoitus on tässä vaiheessa, voit lisätä siihen käskyn "seuraa", jonka sanot aina sillä hetkellä, kun koira astuu viereesi ja lähdet liikkeelle, ennen namin antamista.
Tällä tavalla luot koirallesi uuden tasapainotilanteen vieressäsi.
Ainiin, valitse harjoituspaikaksi mahdollisimman rauhallinen ja avoin ympäristö, esim pelto. Älä aloita tätä vilkkaalla kadulla.
Sinun pitää olla hyvin kärsivällinen. Itse seisoskelin ensimmäisillä kerroilla odottelemassa koiran reaktiota yli 15min ja kesti 2vk ennen kuin koirani tajusi että välillä vaadin siltä useampia askelia :D
Kokeilin pennun kanssa kuukausitolkulla tuota pysähtymistä, jota usein suositellaan. Tulokset eivät olleet mainittavia. Nyt olen viikon verran kääntynyt nopeasti toiseen suuntaan ja kiertänyt auton tai puun tai vain pienen lenkin joka kerta, kun koira on melkein hihnan päässä ja vähällä vetää. Sanaakaan en sano, käännyn vain. Ero on huomattava! Pentu on alkanut ottaa kontaktia ja tarkkailla liikkeitäni ennakoidakseen, mihin olen menossa, ja äkkiryntäyksiä sattuu enää vain satunnaisesti. Uskon ja toivon, että tämä keino tepsii koiraani, alku on ainakin niin lupaava! Pienen lenkin kiertäminen on itsellekin mukavampaa kuin varttituntien seisoskelu, ja tällä tavoin pääsee joskus jopa etenemäänkin.
Tässä tulikin jo kaikenlaisia tosi hyviä neuvoja :) Kerron vielä omasta kokemuksesta.
Koirani veti tosi paljon ja meni joka hajun perässä noin vuoden ikäiseksi.
Tilanne ratkesi kun suhteemmekin parani ja harjoittelimme paljon kontaktia. Minusta tuli pomo ja kiinnostava asia.
Me teemme myöskin aina niin, että kun kävellään tietä tms, niin sillon AINA ja VAIN kävellään vieressä. Siihen ei ole mitään poikkeusta, mitään ei mennä haistelemaan, vaan minä määrään tahdin ja sanon minne kävellään. Sitten kun on päästy sinne "määränpäähän", koira ottaa kontaktin ja minä vapautan. Sitten se saa nuuhkuttaa ja "määrätä tahtia", eli mennä nenän perässä. Silloin minulla on käytössä pitkä hihna.
Sitten taas kun palataan kotiinpäin, koira tietää oman paikkansa vasemmalla puolellani :) Tietysti tämä vaatii jatkuvasti vahvistusta ja joskus tulee pientä takapakkia. Mutta kaiken kaikkiaan meillä on tosi hyvä lenkkipaketti ja yhteistyö koossa.
Mutta hei, meilläkin meni VUOSI sitä karmeaa vetämistä ja välillä itkua ja häpeää ja turhautumista ja vaikka mitä. Onneksi siitä sitten opittiin (siis minä opin ;DD).
Tsemppiä!