Keskustelin eilen ex-mieheni kanssa lapsestani puhelimessa eilen.Ongelma on se että lapseni ei tottele ex-miehen vaimoa vaan käskee tätät häipymään isän kotoa ja sanoo et isi etsii uuden vaimon.Tätä tapahtuu aina kun ex-mieheni ei ole paikalla.Kotona meillä tämmöistä ei tapahdu.Olen elänyt 7 vuotta parisuhteessa saman miehen kanssa ja lapseni tulee hyvin toimeen hänen kanssaan.Mikä neuvoksi?
lapsi ei tottele ex-miehen vaimoa
mindella
26521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos on jo sen ikäinen napero, että ymmärtää juttelua ( 5),
niin isä ja isän vaimon on syytä ottaa lapsi jutteluun.
Varsinkin isän on kerrottava että rakastaa vaimoaan ja
että lapsen on lopetettava ilkeät puheet vaimolle.
Kerrottava että lasta rakastetaan paljon ja osoitettava käytännössä
välittäminen. (sylit, halit, sanat, yhdessä tekeminen).
Kerrottava ettei perheen jäsenille saa olla kukaan ilkeä, hänelle ei olle ilkeitä, eikä hän saa ilkeillä.
Myös sinun äitinä on tuettava isää ja vaimoa tässä asiassa.
Mistä lapsi on "oppinut" tuon että "isi etsii uuden"?
Ei kuulosta lapsen omilta sanoilta (ainakaan alle kouluikäsien puheilta)?
Onko kenties joku läheinen perheenjäsen isän vaimoa vastaan?
Missään tapauksessa lapsen käytöstä ei saa hyväksyä,
Lapsi on 9v. ja lomailee isänsä luona lomilla.Ex-miehellä ja hänen vaimollaan on yhteinen 1v.lapsi.Ovat olleet naimisissa 3 vuotta.Asiasta olen jutellut lapseni kanssa kun lähti lomalle.Tarkoitus oli että tavattaisiin kaikki ja juteltaisiin asiasta.Myös ex-miehensä ja hänen vaimonsa ovat jutelleet lapsen kanssa asiasta.Siellä elää kuin pellossa,jättää vaatteet lattialle, ei raivaa tavaroita jne..Tätä ei kotona tapahdu ja siksi olenkin ymmällään mistä moinen käytös johtuu.Tosin isä on töissä päivällä ja tulee illalla kotiin.Heidän perhe-elämästään en hirveästi tiedä kun aina kun olen ehdottanut käymistä heillä tai että vietäisiin lapsi suoraan sinne niin ei käy.En kyl tiedä miksi?(Välimatkaa 350km).Nyt miettävät että ottavatko ollenkaan enää lasta lomille sinne kun rassaa tämän vaimon hermoja..mut mun mielestä se ei ole hyvä ratkaisu.Mitä se opettaa tai kertoo lapselle..ja valmis olen juttelemaan asiat halki,jotta tämä tilanne selviäis!
Lähivanhemman puolisolla on helpompaa luoda suhde vastoin kuin etäsuhteessa, jossa aika on erityisen rajoitettua. Jos lapselle ei paljoa aseteta rajoja johdonmukaisesti, niin eihän hän alkuun niitä suostu vastaanottamaan. Sitten voi toki olla ihan mustasukkaisuutta, kun isän kanssa vähän aikaa, mutta ennen varmaan tiivisti oltu, nyt aikaa on tullut jakamaan toinenkin ihminen.
Nää on vähän sellasia juttuja, että sen äitipuolen itse pitäisi niitä pohtia ja hokailla. Sä voit vaan tehdä sen, että et nyt lähde syyttelemään tai lietsomaan huonoa henkeä (provosoinneista huolimatta) vaan yksinkertaisesti omassa päässänne teette sen minkä voitte. Exästäsi riippuu tässä kuviossa TOSI paljon, hän on se linkki-ihminen ja lapsen isä. Etävanhemmilla taitaa muutenkin olla iso kiusaus sellaiseen pellossaeloon, koska lapsia pääsee näkemään paljon vähemmän, ei ole sitä arkea ja ei ehkä pysytä hyvin kärryillä sen suhteen mitä nyt jo kasvaneelta lapselta voi vaatia.
Olen samaa mieltä siitä, että lomien jättö väliin ei ole hyvä ratkaisu! Jos yhteistuokiota suunnittelette, niin toivottavasti teillä kaikilla on pinnaa ja hyvät välit, että oikeasti asioista voi keskustella rakentavassa mielessä eikä kukaan ota hernettä nokkaan. Eniten olisin ehkä huolissaan tuosta, että miten ex jaksaa panostaa tähän, että homma korjaantuu, sillä hänellä on paljon vaikutusvaltaa, mutta se vaatisi jämäkkyyttä, johdonmukaisuutta ja vaivaa. Sulla vaikuttaa olevan tahtoa hoitaa asia kuntoon ja kantaa se oma kortesi kekoon (selvittelemällä mikä lasta kismittää, osoittamalla omalla positiivisella suhtautumisella, että on okei tulla toimeen äitipuolen kanssa). Äitipuolikin varmasti haluaa tulla toimeen enkä itse nyt etä-äitipuolen osasta tiedä, mutta monta tarinaa kuullut kuinka kaikki "ikävät jutut ja hoitamiset" kaadetaan sen äitipuolen niskaan, mutta silti ei tueta tarpeeksi hänen roolia olla yksi aikuinen muiden joukossa. Pitäisi olla myös kivaa ja tilanteita, joissa lapsi ja äitipuoli pääsisi näkemään toisistaan kivoja puolia. Toivottavasti äitipuoli ottaa niistä tilanteista vaarin ja mies tukee häntä.
Sinä oikeastaan et voi muuta kuin oman suhtautumisesi lisäksi kertoa exälle, että aiot täysin tukea omalta osaltasi tätä äitipuolta lapselle. Ja toivot, että mies nyt ei luovuta lapsen suhteen vaan jaksaa tukea heidän suhteen muodostumista. Ole kuitenkin varovainen, jos jännitteitä on ettet vaikuta painostavalta - sillä saa enemmänkin haittaa kuin hyötyä. Positiivisella asenteella saa paljon aikaan. Ja jos tuntuu, että he kokevat epämukaviksi liian läheiset tapaamiset aikuisten kesken, niin älä painosta...senkin aika tulee, kun huomaavat miten fiksusti suhtaudut asiaan ja olet silti tukemassa lasta tässä jutussa. :)
Harmi, jos loma jäisi välistä, sillä jos (en nyt ihan varma oliko etä) kerrankin olisi mahis olla pidempään siellä päässä yhdessä ja korjata tilannetta, niin siitä päästetään irti.
Jaksamista sulle! Mutta ethän ota sitten liikaa stressiä asioista, sä olet omalta osaltasi valmis tekemään kaikkesi, mutta jotkin asiat on sun vaikutusvallan ulkopuolella - vaikka kuinka huolehtisit ja stressaisit. Täytyy toivoa, että exäsikin ottaisi saman asenteen, mutta sitä ei saa painostamalla vaan juuri tuolla positiivisella asenteellasi. Mitä enemmän uusperheessä elellyt, niin sitä enemmän tulee arvostettua sitä, että jokainen liikkuva osa toimii hyvin. On tälläinen kyllä yksi haastavimmista perheenmuodoista, koska siinä on tosiaan niin paljon aikuisia ihmisiä ja ehkä enemmän lapsiakin mukana ja vaaditaan paljon, että kaikki tulisivat siten toimeen, että kaikki kokisivat tilanteen mukavaksi ja osaisivat puhaltaa tarpeen tullen yhteen hiileen.
Että sinulla paljoakaan on avaimia ratkoa asiaa. Voit toki puheissasi ilmentää, että exäsi puoliso on samassa asemassa kuin sinunkin puoliso. Sen sijaan exälläsi ja hänen puolisolla on ne avaimet käsissä. Että mies tekee selväksi, että puoliso on osa hänen perhettä ja puoliso pyrkii luomaan suhteen lapsen kanssa. Voisit toki koittaa, jos sä saisit keskusteltua lapsen kanssa ja selvitettyä toiminnan syitä. Onko vaimo kauan ollut parisuhteessa? Onko välit aina olleet tuollaiset?
Tsemppiä sinne ja toivottavasti asiat selkiintyy.
Ovat tunteneet ex-mieheni kanssa 4v ja ovat olleet nyt 3 vuotta naimisissa.Minä ja ex-mieheni erottiin kun lapseni oli 3v.Silloin ennen tätä vaimoa viettivät lapsen kanssa paljon aikaa yhdessä.Tätä uutta vaimoa en kovin hyvin tunne mitä nyt olen puhelimessa pari kertaa jutellut ja nähnyt mutta juuri muuten hän ei juttele.Tämä olitapahtunut jo alkulomasta mutta minulle ei kerrottu vasta kun eilen ja nyt kun on loma lopuillaan sit käydään tätä ruotimaan.Oli minulle unohdettu ilmoittaa asiasta..
Toihan voi olla lapselta joku "testausvaihe", vauva syntynyt toiseen päähään, ollaan yhdessä pidempi ajanjakso jne. Äitipuolelta voi vauvaan palaa aika paljon aikaa kuten myös isälläkin on siinä toinen lapsi. Lapsi voi ehkä hakea huomiota, testailla kärttyilemällä, että merkkaako hän. Ehkä jopa juuri sitä, että hylätäänkö hänet - siten tapaamisten jättäminen väliin antaisi juuri sen vastauksen lapselle, jota hän pelkää. :( Tämä on nyt niin vaikeaa, kun tosiaan sinä kirjoittelet eikä esim. tämä äitipuoli tai isä, joka siellä elää, koska itse hänen asemassaan tekisin lapselle selväksi, että vaikka sä kuinka kiukuttelisit ja sanoisit mitä vaan, niin ei sua hyljätä ja susta välitetään eikä tule uutta vaimoa. Ja tuo miksei sinulle kerrottu enemmin voi johtua siitäkin, että kokivat asian sellaiseksi, joka on heidän vastuullaan ja selvitettävänään. Itse osaisin kuvitella, että en siksi lähtisi vaikka miehen exälle phumaan, koska hän ei tosiaan asialle voi paljoa tehdä vaan se riippuu sen huushollin aikuisista. Eikä siis halusta pimittää asioita sinulta. Tai noh, varmaan siitä infottaisiin nähdessä/vaihtotilanteessa juu.
Toivottavasti eivät nyt hanskoja heittäisi naulaan tuollaisen vuoksi. :( Lapsillekin uusi ihminen (sisarus, aikuinen) voi olla shokki ja siihen vaaditaan aikansa, mutta suurin pelko tuolla lapsella varmaan on juuri se hylkääminen/unohtaminen. Ja se pelko vain täytyisi hälventää ja saattaa hänet näkemään, että hänestä välitetään ja nyt on vielä enemmän ihmisiä välittämässä hänestä. Varsinkin kun teidän huusholli tukemassa sen minkä voi, niin ei ole mahdoton jobi.
naista ja lasta häviämään talosta, niin lapsen kamat kasaan ja ilmoitetaan kylmästi, että joko sinä elät niin kuin talossa on nyt tapa tai sinä häviät talosta. Lapsi on saanut olla kunkku ja nyt hän on kuin kunkku talossa. Hän ei halua jakaa isäänsä kenenkään muun kanssa. Sinun luona on tottunut isäpuoleen, mutta äitipuoli on pentunsa kanssa liikaa hänen korkeudelleen. Sinäkin voit sanoa lapselle, että pitääkö isäpuolenkin lähteä talosta pois, koska sinä komennat äitipuolta kotoaan pois, koska sinä haluat niin. Ei kaikki mene lapsen tahdon mukaan, sen voit tehdä lapselle selväksi.
on jo ohi, jolloin lapsi ajettiin maantielle, jos hän ei toiminut vanhempien tai muiden aikuisten tahdon mukaan. Nykyään sellaiseen aikuisten mielivaltaan puuttuvat sosiaaliviranomaiset.
ihan hienoa että kannat asiasta huolta, mutta minusta asian ratkaiseminen kuuluu lapsen isälle ja hänen vaimolleen.
Minusta mies tekee jo väärin, jos alkaa sinulle asiasta avautumaan, toki voi asiasta kertoa ja kysellä, muttei arvostella.
Tuskin sinäkään olet luuri kädessä heti soittamassa ex-miehellesi jos lapsi sinulle tai miehellesi kiukkuaa.
Siinä olet täysin oikeassa, että vaikka lapsi olisi kuinka hankala niin ratkaisu ei piile siinä että lapsi ei sitten käy laisinkaan.
Myös harvoin tapaaminen saattaa tuoda haasteita. Oman mieheni lapset käyvät myös harvoin pitkän matkan takia (lapset asuvat eri maassa) mutta ovat sitten useita viikkoja kerrallan meillä.
Selvästi suhteen luoni minun ja lasten välillä on haasteellisempaa kuin jos lapset kävisivät säännöllisesti joka toinen viikonloppu. Myös mustasukkaisuus isästä voi olla syynä lapsen käytökseen, meillä ainakin aluksi oireiltiin siitä.
Meillä myös asiat hoidettiin mieheni, minun ja lasten kesken, tätä suosittelen myös ex:llesi.
Kiitos kommenteista.Olen yrittänytkin jutella ex-miehen kanssa puhelimessa ja sanonut että lapsi kaipaa enemmän huomiota ja pelkää jäävänsä "ulkopuolelle" mutta ex-miehen mielestä minun pitäisi opettaa lapselle käytöstapoja joten hän ei oikein ymmärtänyt mitä tarkoitin...mutta yleensä juttelemalla asiat selviää ainakin minä olen selvinnyt ja yritän löytää ratkaisua mikä olisi lapsen parhaaksi ja että välit säilyisivät.nämä eivät ole todellakaan helppoaja asioita mutta olen valmis tekemään töitä tämän eteen..
Se on sellaista tasapainoilua. Nytkin varmasti harmittaa, sillä tosiaan vaikka olet lähivanhempi, niin lapsi kyllä omaksuu helposti kahden eri kodin säännöt. Jos toisessa kodissa saa tehdä mitä vaan, niin varmasti se tilanne käytetään hyväksi. Ja lapsethan voivat olla täysin erilaisia koulussa/tarhassa, vanhemmilla, kavereiden seurassa... Eli harmi nyt jos mies kuvittelee, että sinussa on ratkaisun avaimet (ne ei ole) eikä ole toisaalta siinäkään, jos äitipuolen laittaa yksin asiaa selvittämään ja itse pesee kätensä koko jutusta. :( Ei kai siinä voi muuta tehdä, kuin sanoa, että olet lasta kasvattanut, lapsi käyttäytyy hyvin teillä isäpuoltaan kohtaan eli nyt pinnan alla on jotain muuta kuin teidän kasvatukseen liittyvää, mutta tosiaan omalta osaltasi, jos äitipuoli joskus tulee puheeksi lapsen kanssa, pyrit tukemaan heidän suhdettaan. Ja toivotat voimaa heille jaksaa nyt tämän yli ja selvittää asiaa lapsen kanssa ja että ei nyt lasta näkemästä kannata jättää oikkuilun vuoksi.
Meillä ei ole ikinä ollut tuollaisia konflikteja, joten ei tule mieleenkään miten nyt saisi ystävällisesti, mutta perille, sen että kyllä he oman kotinsa säännöt tekevät. Ihan oikeasti. Omassa tilanteessanikaan en usko, että täällä tai lapsipuolen toisessa kodissa lapsi käyttäytyisi jotenkin huonosti (kummassakin rajat ja välitetään), mutta kyllähän jopa lapsi kommunikoi ja suhtautuu ja käy vuorovaikutusta eri tavalla eri ihmisten kanssa. Eli se sama lapsi voisi kummastakin päästä olla hyvin erilainen, jos ikinä sattuisimme näkemään lapsen eri ympäristössä.
tytöt esim musteja isästään aikalailla?? isä on heidän ei kenenkään muun jopa uusi uusi vaimokin sen saisi tuta..
tälläkertaa. Mitähän seuraavalla kerralla?;)))
kaikki muu paskanjauhanta etkä osaa enää kun provoa hokea.
juttuja..ja vastailee itselleen.
olet vaan yksinäinen ihmisraunio joka ei näe elämässään mitään hyvää, eikä sitä siellä varmaan olekkaan.
tilanne.
Poika provosoi aina ennen kun mieheni poika tuli meille. Tilanne oli siinä mielessä erillainen että hän halusi voimakkaasti tuoda esiin mitä mieltä hänen äiti oli minusta ym.
Asia ratkesi siten että pojan isä puhui hänen kanssa, sanoi ettei ole mukava kun hän tulee meille ja aihuttaa minulle pahaa mieltä ja ettei meidän talossa puhuta tällä tavalla. Mieheni kertoi että välitämme toisistamme ja minä välitän myös pojasta. Pojalla oli jotenkin helpommat oltavat sen jälkeen kun asiasta oli puhuttu.
Vielä tänä päivänäkin poika on sanonut esim. minulle ja omalle isoäidille ettei hänen äiti haluaisi isä takaisin, mutta isä haluaisi asua äidin kanssa...en tiedä mistä hän on sen keksinyt, enkä vaiva päätäni kovinkaan paljon sen asian kanssa.
Yritän vaan keskustella asiasta ja kertoa että äiti ja isä ovat eronneet jo kauan sitten, koska eivät tulleet toimeen. Pojan isä on myös puhunut hänen kanssa ja sanonut että hän ja minä ollaan nyt naimisissa ja onnellisia, poika saa olla meillä ihan koska vaan ja että hän on meille tosi tärkeä.
Ollaan oltu paljon keskenämmekin kun pojan isä on ollut töissä, välillä poika on testannut miten reagoi tietyissä tilanteissa, mutta silloin olen pitänyt pääni kylmänä ja noudattanut samoja periaatteita kuin muiden lasten suhteen.
En usko että voit vaikuttaa asioihin jotka tapahtuvat isän luona, voit toki puhua pojan kanssa, mutta pojan isä pitää siihen puuttua.
Voit ehkä jutella myös vaimon kanssa, tietysti riippuen minkälainen suhde sinulla on häneen.
että joku jaksaa provoilla.
tähän asiaan tuli jo selväksi.
Kannattaiskohan sun hakea sitä ammattiapua, vai eikö ne ammattilaisetkaan
pysty ihmeeseen ja parantamaan sun psykoosia.
itselleen ja kyselee itseltään. Silloinhan saakin myönteisiä vastauksia ja sellasia joita haluukin. Että näin...;))))
Minusta aloittajan kuvaus asioista vaikkuttaa
aivan rehelliseltä ja voi olla useammakin uusperheen
ongelma.
Aloittaja ei ole haalinut itselleen mieluisia vastauksia,
vaan on realistisesti kuvaillut tilannetta,
järkevästi yrittänyt ongelmaa ratkaista.
Mutta mikä on sinun henkilökohtainen ongelma,
kun väität toisten tekstejä provoiksi?
(jatkuvasti, veikkaan että olet yksi ja sama
provo, provo, provo tyyppi).
Mihin perustat väitteesi provosta?
Minusta sinä teet itsestäsi naurettavan.
Ja seuraavaan väitteeseesi:
En ole aloittaja, en.
Voin sanoa et en ole ole mikään provo vaan ihan normaalia perhe-elämää elävä nainen jolla on 9.v tyttö ja avomies.TODELLAKIN yritän löytää ratkaisun tähän ongelmaan,harmi vaan ,että kaikki ei sitä tunnu ymmärtävän :(
Että tämä on suomi24. Täällä EI voi odottaa aikuismaisia vastauksia kysymyksiin ja ne kaikkein henk.kohtaisimmat kysymykset kannattaa säästää vakavimmille palstoille, joissa moderointi toimii ja puskista ei huudella päättömiä. Tuolla jossain olikin jo uusionni.net ja eroperhe.net mainittu - siellä hyvät keskustelut uusperheellisille ja toisessa eronneille.
Muutenkin sun nyt ihan oikeasti kannattaa muistaa, että sun mahdollisuudet vaikuttaa ja maagisesti ratkaista asia ovat tosi rajalliset. Sinä et kuitenkaan asu siellä toisessa kodissa etkä siten voi vaikuttaa ja nähdä ja tietää miten siellä asiat sujuu. Eli vaikka ahdistava tilanne on, niin älä murehdi itseäsi piippuun asiasta, jolle et paljoakaan voi. Joitakin tapoja lueteltu, mutta kun ne konkreettiset teot ovat vain exän ja hänen vaimon tehtävissä. :/
kasvattaa, jos annoit hänet pois toisten kasvatettavksi?
Muista et lapsi muistaa isona sen, kuinka sinä unohdit hänet.
on?
Sulla ei taida olla hajuakaan mistä puhutaan, kunhan
vittuilet.
jos aikuisella ihmisellä sisälukutaito on tota sun luokkaa... en viitsi ruveta sulle suomentamaan kun et raukka kuitenkaan sitäkään ymmärtäisi.