Poikani täyttää ensi viikolla 3 kk ja olen kovasti miettinyt, pitäisikö hänen kanssaan jo touhuta erikoisesti jotakin?
Toki "jutellaan", syödään, vietetään aikaa yhdessä ja niin edelleen. Minusta kuitenkin tuntuu, että arjen rutiinit vievät meidän yhteistä aikaa...
Mitä te touhuatte lastenne kanssa?
Toki "jutellaan", syödään, vietetään aikaa yhdessä ja niin edelleen. Minusta kuitenkin tuntuu, että arjen rutiinit vievät meidän yhteistä aikaa...
Mitä te touhuatte lastenne kanssa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuon ikäiselle yleensä riittää se jutustelu ja lähekkäin oleminen. Meidän vauva tykkäsi tuon ikäisenä katsella soivia ja välkkyviä leluja ja "jutella" vanhempien kanssa. Kyllä se vauva ilmoittaa jos on pitkästynyt tai seuraa vailla. Meidän vauva tykkäsi ja tykkää edelleen kuunnella kun laulan.
lisäksi tykkää kääntyillä alustalla, tarttua erilaisiin värikkäisiin leluihin ja maistella niitä. Tykkää myös katsella kuvia kirjasta ja pitää vauvatuksesta ja loruleikeistä. Ei mitään kovin ihmeellistä vielä.
Ei kummoisia vielä meilläkään. Meillä sitterissä on kaari, jossa roikkuu leluja ja niillä vauva "leikkii". Sitten yhdessä lauletaan ja leikitään. Meillä vauva ei viihdy lattialla/leikkimatolla lainkaan (vauvalla on runsasta takaisinvirtausta ja makuuasennossa on paha olla).
Arjen rutiinit hoidetaan meilläkin ja en koe, että se on jotenkin pois vauvalta. Jos vauva on tyytyväinen omikseen, niin silloin teen kotihommia. Kun vauva vaatii seuraa, niin silloin toki seurustellaan.
Me sylitellään, lauletaan, jutellaan, jumpataan ja ihmetellään leluja. Vauva myös istuu sitterissä tai makoilee puuhamatolla itsekseen.
Yksi asia mikä nyt mietityttää, niin meillä on usein tv auki ja sitterissä istuessaan katselee aina telkkaria. Lelut ei silloin kiinnosta. Tätä olenkin käyttänyt hyväkseen, kun syömme tai teen jotain pieniä kotihommia. Tiedän, ettei se harvakseltaan mitään haittaa, mutta missä määrin se on liikaa..?
Juuh, itse kanssa miettinyt, onko mitään haittaa, jos isonveljen (3v) katsellessa lastenohjelmia, pikkuveikka (4kk) istuu sitterissä myös käännettynä kohti tv:tä. Ei hän siinä toki kauaa viihdy, vaan sen aikaa, että saan laiteltua esim. pyykkihommat, tai käytyä itse vessassa "isommalla" hädällä, tai jos vaikka laitan ruokaa.
Eli koska ei kuitenkaan vielä niistä ohjelmista mitään ymmärrä, muutakuin että näkyy liikkuvia väriläiskiä ja kuuluu ääniä ja laulua, niin miten on, onko jotain suurempaa haittaa, vai onko haitat nämä yleiset, jotka katsotaan olevan, kun lapset tuijottavat tuntitolkulla tv:tä? Eikä vauva tietenkään ole kiinni tv:ssä, vaan katselee sivummalta, mutta on käännettynä tv:tä kohti. Hän tavallaan katselee loitommalta, kun isoveli 3v katselee tv:tä ja kun veikka leikkii samalla muitakin leikkejään. Eli ei meillä 3-vuotiaskaan tuijottamalla tuijota, vaan lastenohjelmat usein pyörivät taustalla, ja hän leikkii mitä leikkii. Välillä katselee tv:tä, välillä taas ei.
televisiota lapsenvahtina. Tekisi mieli kyllä, koska se olisi helppoa, mutta en ole uskaltanut. En tosin usko, että muutamasta miuutista silloin tällöin on haittaa, mutta jos enemmän katsoo, niin voi häiritä aivojen kehitystä.
Tästä on ristiriitaisia tutkimustuloksia, joten en uskalla kokeilla omalla lapsellani onko haittaa vai ei. Se nyt kuitenkin on maalaisjärjelläkin ajateltuna selvää, että hyötyä siitä ei ainakaan ole. Television kuva ei ole luonnollinen, joten varmasti hämmentää lasta. Lisäksi kaikki turha mökä on mielestäni pahasta myös vanhemmille lapsille, joten televisio pysyy suurimman osan päivästä suljettuna.
Kävin erään lastenpsykiatrin luennolla, joka sanoi, että hänen mielestään alle 3-vuotiaan kotona ei saisi ollenkaan pitää televisiota päällä silloin, kun lapsi on hereillä. Näin ehdottomia me emme ole olleet, mutta tarkoituksella ei kuitenkaan pientä lasta (alle 3v.) istutea television ääressä.
Ei tv:stä lapsenvahtia. Siinä raja. Meillä myös 3kk poika oppi kuin itsestään töllön katsomisen leikin ohella mutta en koskaan jätä lasta sen varaan että katsopas tuota lastenohjelmaa niin minä touhuan kotitöitä tms. En siirrä aina pois jos sattuu olkkarissa olemaan ja leikki jää kun telkussa on jotain "mielenkiintoista". Meillä kuitenkin hurjan paljon päiväsaikaan leikitään sylitellään ja touhutaan yhdessä kaikkea muutakin joten en koe että tv on kamala asia. Oppii se sen joskus kuitenkin. Tosin sitterin joskus käännän pois tv:stä päin niin sitten kiinnostaa lelutkin jos tuntuu että muksu vaan töllää tv:tä. On toiminut meillä. Imetys vaan ei enää toimi jos samassa huoneessa on tv auki :D pää kääntyille kokoajan sinne suuntaan.
Kirjotin tuonne aiemmin, että vauvani istuu välillä hetken sitterissä tv:n ääressä isoveikan katsellessa lastenohjelmaa. Ja joku siihen älähti ja tympeästi totesi, että tv:tä ei saa pitää lapsenvahtina.. Ei meilläkään tv:tä kuitenkaan lapsenvahtina käytetä.
Mielestäni on kuitenkin parempi, jos vauvani kerran silloin hetkisen viihtyy itsekseen, kuin että itkisi sitterissä, kun esim. käyn wc:ssä. Vai pitääkö kirjoittaja itse vauvaa wc:ssäkin sylissään? Vai ajoittaako wc-asiat vauvan nukkuma-aikoihin? Näin minäkin yritän, mutta aina se ei ole mahdollista. Olen kokeillut wc-asioita kantoliinankin kanssa, mutta ei ole oikein onnistunut.
Kantoliina on kyllä muuten käytössä, niiltä osin, kuin kotitöitä pystyn vauvan kanssa tekemään. Myös vanhempaa lasta täytyy hoitaa, muistan kyllä että yhden lapsen kanssa kaksiossa asuessamme kaikki oli helpompaa. Ja tietenkin on myös pidettävä koti (okt) jollain lailla kunnossa, jotta täysi kaaos ei pääse syntymään. Ja silloin kun leluja yms. on joka paikka väärällään ja pyykkiä kertyy joka päivä pestäväksi, on niitä vain tehtävä. En siis voi koko päivää vietää vain vauvan kanssa seurustellen. (tämä kommentti niille, jotka vähän tekopyhästi kertovat että vauva on tärkeämpi ja antaa kodinhoidon olla.. Minun mielestäni on kuitenkin tärkeämpää, että lasten ei tarvitse elää p***an keskellä, vaikka välillä joutuisikin tv:n ääreen imuroinnin ajaksi).
Ja sylittelemme ja seurustelemme muutenkin paljon, kyllähän niitä tunteja päivään mahtuu, jos tv:n ääressä menee 10 min. Eli siitä ei kenenkään tarvitse huolta kantaa. :)
Olen myös kuullut tuon psykiatrin kommentin alle 3-vuotiaiden tv:n katselusta. Hän tarkoittanee Jari Sinkkosta? Olen kuullut myös muita näkemyksiä, ettei tv oikeasti ole niin haitallista kuin usein annetaan ymmärtää. Varmaan hyvä, jos ei katso ollenkaan, mutta onko vähäinen katselu sitten oikeasti haitallsita? Mikä määrä vaikutta aivoihin? 10 min? ½ tuntia? 3 tuntia? Varmaan sekin vaikuttaa paljon MITÄ sieltä katselee ja minkä ikäinen lapsi mitäkin katsoo. Kyllähän maalaisjärki sen sanoo, että tv ei kohtuuttomasti käytettynä ole hyväksi, mutta missä menee sitten se raja? Eihän se aikuisellekaan ole hyväksi töllöttää tuntitolkulla. Passivoittaahan se ihmistä aika lailla.
Mutta onko vauvalle hetki silloin tällöin kuitenkaan ihan oikeasti niin vahingollista? Voiko vauva mennä "hämilleen", kuten hän sanoi, kun ei oikeasti vielä ymmärrä muutenkaan kaikkea näkemäänsä.
Esimerkiksi MTV:n Juniori-kanavalla pyörii "vauva tv"-niminen ohjelmakin. Sitä lapsemme eivät ole katselleet, mutta siinä vaihtuu kuva vain hetkittäin, eli ilmeisestikin on yritetty vähentää liikkuvan kuvan määrää ja taustalla soi vauvoille sopiva soittorasiamainen musiikki.
Eli summa summarum... kuinka suuri synti tämä tv-asia nyt sitten on? Ottaen huomiooon, mitä kaikkea muuta kurjuutta monissa muissa perheissä lapset valitettavasti joutuvat katselemaan... Paljon on asioita, joita esim. meidän kodissa tehdään tai ei tehdä juuri lasten hyvinvointia ajatellen. Ei kiroilla, ei tupakoida, ei käytetä alkoholia, ei riidellä kovaäänisesti, pidetään koti puhtaana, tehdään yhteisiä retkiä koko perheen voimin, tehdään ulkona pihatöitä yhteistuumin yms.
Varmaan kommentoijakin tekee näin itsekin, en sitä kyseenalaista. Se on hieno juttu! Halusin vain oikaista, ettei kukaan luule, että meillä lapset pakotetaan tv:n ääreen tuntitolkulla ja pidetään tv:tä "lapsenvahtina", jota sanaa kommentoija käytti... :)
uudelleen. Kukaan ei sanonut, että teillä käytettäisiin televisiota lapsenvahtina. Jostain syystä kuitenkin tunnet kovaa tarvetta puolustautua väittämää vastaan, jota kukaan ei edes ole esittänyt.:)
Mutta se siitä. En tarkoittanut Jari Sinkkosta, vaan erästä naispsykiatria, jonka nimeä en muista. Myös minä olen kuullut tuloksista, joiden mukaan televisionkatselusta ei ole haittaa, mikäli se ei ole pois ns. normaalivuorovaikutuksesta. Sanoinkin, että tulokset ja asiantuntijoiden mielipiteet ovat ristiriitaisia, joten en itse halua ottaa mitään riskejä.
Sanoin myös, että meillä ei olla niin ehdottomia, vaan televisio on päällä silloin tällöin. Vauvaa ei kuitenkaan koskaan pidetä kääntyneenä televisioon päin. Vessakäynnit hoidan silloin, kun vauva nukkuu tai sitten vauva tulee vessaan mukaan. Näin on pakko tehdä meillä muutenkin, koska meillä on koira. Vauva ei siis ikinä voi olla hetkeäkään yksin missään huoneessa ihan turvallisuussyistäkään.
Ja tuosta hämmennysasiasta vielä. En siis tietenkään tarkoita, että vauvaa hämmentyy ohjelman sisällöstä, vaan siitä epäluonnollisesta kuvasta ja välkkeestä sekä tietysti äänistä. Tai ei niinkään vauva hämmenny, vaan vauvan aivot, jotka saavat ns. vääriä ja epäluonnollisia viestejä.
Ja lisään vielä, että sitten kun meilläkin joskus toivottavasti on kaksi lasta, niin varmaankin television katselun suhteen ollaan jo höllempiä ihan "laiskuuttaan". Työn puolesta tiedän minkälaista on olla uhmaikäisten kanssa päivät pitkät, joten en kritisoi, vaikka televisio välillä toimittaisikin lastenvahdin virkaa. Kunhan ei päivittäin tai ainakaan pitkää aikaa kerrallaan.
meni jo vähän sekaisin, kelle kommenttini meni... Mut siis arvelinkin, että jos perustellisesti kommentoi, niin se otetaan tyyliin: se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.." mut kuten sanoit, se siitä... :)
että kommenttisi oli minulla. Ymmärsin kyllä, että vastasit vahingossa väärään viestiin.
Tuosta ajasta on jo vuosi omalla kohdalla, mutta muistan kyllä. Tuntui aina siltä, että pitäisi kauheasti jotain tehdä ja järjestää ohjelmaa. Ellei heiluttanut helistintä, niin tuntui että pitäisi.
Tosiasiassa läheisyys ja äidin mukana maailmaan tutustuminen on kaikkein tärkeintä. Leikkiminen joo, siinä määrin kuin se äidistä tuntuu luontevalta ja kivalta. Rohkaisisin muistamaan, että itsekkyys ja itsestä huolehtiminen ovat hyviä asioita. Tyytyväinen äiti on tärkeämpi kuin kireänä leikkivä äiti. Ja Sussumussu, ne arjen rutiinit ovat kaikki ihan uusia juttuja pikkuiselle!
Vähän huumoripukeutumista aiheeseen liittyen tästä :)
http://www.pikkujuttu.net/product_details.php?p=1370
Eli löysin rantein. Kiva on todella tärkeää teille molemmille :D