Miksei nämä tytöntylleröt ota vastaan "pelastajien" lämmintä apua ja rakastavaa kotia vaan häipyvät mielummin maan alle?
Ei mene läpi enää sijareiden hehkuttama lasten pelastaminen pahoilta vanhemmilta. Jos nämä olisivat onnellisia huostaanottoratkaisusta ja sijoituksesta, he eivät olis häippässeet.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907099904559_uu.shtml
Ei mene läpi enää sijareiden hehkuttama lasten pelastaminen pahoilta vanhemmilta. Jos nämä olisivat onnellisia huostaanottoratkaisusta ja sijoituksesta, he eivät olis häippässeet.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907099904559_uu.shtml
Vastaukset 24
Vanhimmat
toisensa jälkeen karkasi kotiinsa eri sijoituspaikoista.
Tytön tylleröillä on niin tosi huonot geenit ja ongelmia elämänsä alussa. KOvin edustettuina ovat karkaajissa juuri huostassa olevat lapset tai nuoria he jo ovat. Miettikää biot, he ovat teidän tyttäriänne...
ja tuskin siihen kykenevätkään. Lapsen häiriintyneisyys on tietysti yhteiskunnan ja loppuviimeksi sijareiden vika!
Aloittajan kannattaisi ehkä ottaa selvää asioista muuten kuin Iltalehden lööpeistä, eikä aloittaa vähäisellä tietämyksellään riidanhaastamisketjuja.
Kyllähän nyt tuon ikäisiltä tytöiltä pitää jo kysyä itseltään, missä he haluavat asua. Laki velvoittaa kuulemaan lasta hänen omassa asiassaan ja ottamaan lapsen näkökulman huomioon. Tässä näyttää näkökulma aika selvältä, että sijoituspaikka ei heitä miellytä. On vaarallista, että tuonikäiset tytöt joutuvat piileskelemään sijaishuoltoa, sossutanttoja ja poliiseja. Erittäin vaaralliset seuraukset kun lapsen näkökulmaa ei ole aikaisemmin otettu huomioon sijoituspäätöstä tehtäessä. Joko nyt ymmärrätte, miksi YK:n lasten oikeuksien sopimus edellyttää sitä. Siksi, että tämmöisiltä vaaratilanteilta vältyttäisiin. Tajutkaa jo.
ole ikinä karanneet yhtään mistään, eivätkä ole elämässään päivääkään olleet sijoituksessa :)
Siitä huolimatta olen jyrkästi nykyistä huostaanottosysteemiä vastaan, niin paljon mätää se pitää sisällään. Sen näkee muutamasta täällä esillä olevasta ketjustakin selkeästi, millaista mielivaltaa sijaishuollolla on mahdollisuus harjoittaa. Sekö on lapsen etu?
Sinun on muuten ihan turha irvistellä sillä, että lasten perusoikeuksista osa korvataan huostaanotoilla. Ja tietysti huostaanottoja estävistä avohuollon tuista nyt puhumattakaan.
Toivon todella, että et ole sijaisvanhempi, koska siihen työhön et ole sopiva missään tapauksessa, koska suhtaudut noin vihamielisesti lasten vanhempiin. Mutta sen tajuamiseen sinun ymmärryksesi tuskin riittää...
lähes itsetuhoista, jos pieni lapsi karkaille. sellaistakin on tapahtunut sijaishuollossa. karkuun on pyrkinyt pieniä, kauan sijaishuollossa olleita lapsia. Mitähän ne pienet tytöt ja pojat pakenee?
"Toivon todella, että et ole sijaisvanhempi, koska siihen työhön et ole sopiva missään tapauksessa, koska suhtaudut noin vihamielisesti lasten vanhempiin. Mutta sen tajuamiseen sinun ymmärryksesi tuskin riittää..."
Tulee tunne,että samanlaisen lauseen olen lukenut kymmeniä kertoja aikaisemminkin.
Hölmön hommaa.Keksikää jotain uutta.
karkailin lähinnä siksi, että yksinkertasesti säännöt ahdistivat liikaa, piti herätä, syödä ja peseytyä tiettyinä aikoina (olin toki vain laitosnuori) vaikka aikasempi elämäni olikin säännötön.
Se ettei minulla ollut sääntöjä, tai sanotaanko, että minulla ei ollut äitiä joka olisi kyennyt säännöt asettamaan, koska toimi itsekin kuin päämäärätön ihminen.
En koskaan tehnyt suuria pahoja, olin kotona kun siihen oli mahdollisuus ja kävin kouluni mitenkuten kykenin siltä jatkuvalta äitini öykkäröinniltä tai pienen sisarukseni hoidolta.
Oli se aika muutos, kun yhtäkkiä olikin tiukat säännöt ja lukitut ovet, pakokauhuhan siinä tuli, kuka tahtoo olla lukittuna?
Olin hatkassa lähes kokoajan ensimmäisen puolenvuoden aikana, mitä Ensihuoltolaitoksessa oltiin, kun odoteltiin siirtoa muualle. Ei silloin nuoria etsitty.
Sen jälkeiset paikat ovat olleet myös vähän mitä sattuu, ehkä ihanin paikka jossa asuin, lakkautettiin sen hetkisen laman vuoksi, mikä oli sääli, sillä siitä vasta alkoi todellinen alamäki.
Muistaisin, että tässä viimeisessä paikassa jossa asuin, piti olla sisällä viimeistään klo 22, tai seuraavan kerran sissän pääsi klo 07.. Aika jännää sinällään, että nuortenhan oli vain yksinkertaisesti oltava muualla.
Mutta tämä vikapaikka, oli myös toisaaltaan ihanin, koska sielä oli selkeät ja hyvät välit kaikkien nuorten kanssa, edelleen muistelen tuota aikaa elämäni rikkaimpana, liekö aika kullannut muistot, joita ei omilta huumehöyryiltään edes ole muistanut rakentaa.
Toisaaltaan olen kiitollinen myös niistä huumevuosista, nekin osaltaan kasvattivat minua, VAIKKA välillä joskus tulee mieleen että "Voi sitä aikaa, saisipa elää sitä vielä" Niin tiedän kuitenkin etten sitä kaipaa, tiedän mitä huumeet minulle tekevät, joten pysyttelen niistä erossa.
TOSIN minusta on tullut myös erittäin tyly, en vain yksinkertaisesti voi käsittää miksi ihmiset käyttävät ja miksi ne ei vaan lopeta, mutta mikäs minä olen sanomaan, ehkäpä kaikkien pitää elää SE oma juttu, jotta voi kasvaa?
Mene ja tiedä.
jättänyt huumeet! Upeaa.
vaikka siellä ei mitään vikaa ollutkaan, vaan samat syyt, jotka edellisellä ahdistivat laitoksessa eli vanhempien asettamia sääntöjä vastaan kapinointi.
On kyllä hunoja, sekä bio- että sijaiskoteja, mutta karkailu ei sinällään välttämättä osoita vielä kummankaan huonoutta tai hyvyyttä, vaan olisi kuunneltava nuorta itseään. Ilmeisesti minut tänä päivänä olisi otettu huostaan karkailun takia, koska huostaanottoon näyttää riittävän ihan mikä tahansa epäsosiaaliseksi katsottava käytös sossujen silmissä. Onneksi olin nuori ennen kuin lastensuojelu toimi nykyisessä laajuudessaan, niin sain kasvaa hyvien vanhempieni luona.
En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos minut olisi laitettu lukkojen taakse. Luulisin, että uhman lisäksi mukaan olisi tullut valtavaa vihaa ja raivoa, mikä olisikin ollut vakavampi juttu. Ei lasta voi lukita mihinkään kuin eläintä, se ei vain kerta kaikkiaan sovi kaikille, siksi luin järkyttyneenä edellisen onnellista kuvausta lukituista ovista. Voi luojan kiitos, säästyin sellaiselta.
Uhittelu alkoi loppua luonnostaan 17-vuotiaana, koulut on suoritettu, tutkinnot on pariinkin ammattiin, oma perhe ja kaikki ok. Ja tämä kaikki ilman huostaanottoa, onneksi!
ollenkaan "Tytön tylleröillä on niin tosi huonot geenit ja ongelmia elämänsä alussa. KOvin edustettuina ovat karkaajissa juuri huostassa olevat lapset tai nuoria he jo ovat. Miettikää biot, he ovat teidän tyttäriänne..."
Vai muka huonot geenit! Pidä pienempää suuta ja toivottavasti et ole sijaisvanhempi, niin hyvistä kodeista tiedän nuoria huostaanotetun. Ja kuten edellä kirjoitin omasta nuoruudestani, sen kaiken uhmakkuuden ja koululintsailun keskellä olisin itse varmaan tullut huostaanotetuksi, jos olisi eletty tätä päivää. Silloin tuo törkyloukkaus koskisi siis minunkin hyviä vanhempiani. Tuollaisten ihmisten hoitoonko lapsia tänä päivänä sijoitetaan?
kirjoittaja on jäänyt viimeisetä junasta. Sossutkaan eivät enää nykyisin puhu noin. Reilut viisi vuotta sitten puhuivat, mutta nyt ovat huomanneet että on valhetta.
Jokaisella ihmisolennolla on omat geeninsä. Esim. jokainen perheenjäsen kokee oman perheensä täysin eri tavalla ja lapsuutensa / nuoruutensa eri tavalla. Eli samassa perheessä saattaa olla lapsi, jonka mielestä heidän perheensä oli tukeva, vanhemmat tukevia. Kakkonen saattaa kokea aivan toisin: vanhemmat lelivät vain ykköstä ja minua ei huomattu. Kolmonen kokee toisin jane. Eli geenien lisäksi elämänkulkuun vaikuttavat ympäristö, persoonallisuus, luonne, järjestys sisaruussuhteissa, perheen ekonominen taso, vanhempien koulutustausta jne.jne. Elämänkulkuun vaikuttavat lisäksi mm. onko terve, vai omaako jonkin kroonisen sairauden, onko jokin piilevä neurologinen sairaus tai "ominaisuus", mitä valintoja tekee elämässään.
Eli aika kovilla ovat sijaisperheet, kun luulevat pelkällä olemassaolollaan pelastavansa lapsia. Katsokaas, erilaisten lasten tarpeisiin pitäsi osata vastatakin. Se ei ole niin helppoa kodissa, eikä sijaisperheessäkään.
Toiset eksyvät.
punaista lankaa eli sitä, että sijaisperheet myöntäisivät asemansa väliaikaisina, mutta tärkeinä etappeina lapsen ja perheen elämässä. Hyvä sijaisperhe, joka tukisi lapsen suhdetta vanhempiinsa ja sukuunsa saisi lisäbonusta, samoin sijaisperhe, joka tukee koko perhen eheyttämistä ja lasten pääsyä omille vanhemmilleen.
Silloin jokainen vanhempi varmasti arvostaisi sijaisvanhempia ja voitaisiin tehdä todellista yhteistyötä. Eli lähtökohtana olisi saada perhe mahdollisimman nopeasti kokoon jälleen - tai läheiset ihmiset yhteen. (En oikein ole varma nykyisestä perhekäsityksestä).
että iso osa lapsista ei koskaan syntymäkotiinsa palaa. Ja näissä tapauksissa sijarin tärkein ominaisuus on juurruttaa lapsi uuteen perheeseensä ja antaa hänelle hyvä lapsuus ja nuoruus. Ihan normaalinkin (siis ei huostaanotetun) lapsen kasvatuson vaikeaa puuhaa, saatikka sitten lapsen, jolla on taustalla kehitystä haittaavia tapahtumia.
Meidän tytöt ovat olleet perheessämme viisi vuotta ja itse koen yhteyden bioäitiin tärkeäksi, mutten kuitenkaan ykkösasiaksi lasten elämässä. He harrastavat käyvät koulua, toivotavasti lastensuojelun kierre katkeaa heidän kohdallaan.
Vanhemman kanssa on kovastikin juteltu hänen elämästään ja tyttö sanookin että ilman karmivia juttuja hänen taustallaan, minusta ei olisi tullut hänen äitiään. Ja se todella koen olevani.
äiti vaikka niin haluat leikkiä.Heillä on oma äiti.Sinä hoidat heitä rahasta.Ellet rahaa saisi saisivat lapset lähteä samantien.
kyllä sen sädekehäkyhäelmän on keksinyt ihan joku muu kuin sijarit.
Mitä te yleensä sillä yritätte viestittää?
Kaikki se sonta, että sijarit ovat täydellisiä, jalustalle nostettuja ja sädekehä pään päällä on biojen keksimää.
Ja samanaikaisesti meitä haukutaan loisiksi, lapsivarkaiksi, lasten laiminlyöjiksi, rahanahneiksi, tunteettomiksi bisnestyypeiksi ym ym.
Joku ei nyt oikein täsmää.
kokemuksestaan kaiken!
Valittaa täällä kaikist asioista, mut ei muualle saa aikaan yhteyttä vaikka aina uhoo....että kyllä minä, minä tiedän kaiken...
ja se ja se tekee sen ja auttaa... siis mitä on tapahtunut.. ei mitään valituksia vain ja ainoastaan täällä....
ja puh ja pah...
vuosiin hänen uhomisistaan ei ole tapahtunut mitään...
kaikki ennallaan on luettuna täällä....
kirjoitellut yo. tekstejä ja sellaisia, mitä kirjoitit toiseen ketjuun. Toivottavasti sinulla ei ole toisten lapsia hoidettavana, kun olet noin täynnä vihaa ja katkeruutta. Kenellehän sinä oikeasti olet katkera?
perhehoitoliitto tiedostaa sijaisvanhempien asenteet, ja etsii keinoja tulevien sijaisvanhempien valintaan. On jotenkin sääli, että kotoaan pois joutuneet lapset kasvavat kostavien ja lasten vanhempia vihaavien ja halveksivien sijaisvanhempien kanssa. Ammattikoulutusta tulee vaatia. Eettinen ammatillisuus on nollassa.
saavan käärmeet ja muut hiljaisiksi.
kuin tämä sama jankutus ja vittuilu jatkuu, mitä järkeä tänne mitäään kirjoitella.
Keksikää joskus uusia aiheita, niin voisi kiinnostaakin.
Sheriffi ei ole kertaakaan puuttunut keskusteluun; alkaa tuntua siltä, ettei sheriffiä olekaan.
Mitä tulee Perhehoitoliittoon, miten sen mainitseminen saisi käärmeet ja muut hiljaiseksi, itsekin kuulun siihen.
rakentavan ja yhteisyyttä edistävän keskustelun. Haluaisin enemmän yhteistyötä ja yhteisyyttä. Miksi asioiden pitää olla niin jakaantuneita ja musta-valkoisia? Olisiko sinulla ehdotuksia, miten päästäisiin eteenpäin?
Jepulis, yllättävän vähän on tapahtunut parannusta suomalaisen lapsen tilanteeseen tänä aika. Kuka jarruttaa kehitystä, se olis kiva tietää ja kuka siitä hyötyy, että suomalaisen lapsen oikeuksia jatkuvasti poljetaan lastensuojelun nimissä. Kaikki tosiaan on ennallaan edelleen.
jos mahdollista (ellei vanhempi ole täysin sinua vastaan), itse se lähestyminen on aloitettava.
Ei kannata odotella sossun päätöksiä ja sovittuja tapaamisaikoja, minä ainakin ohitan ne täysin.
Miksikö, siksi, että minulla on sydän, ja tuntuu pahalta, että biovanhemmista tuntuu pahalta jos tosi harvoin näkevät lapsiaan.
Molempien vanhempien kanssa nykyään olemme hyvissä väleissä joten en osaa oikein nähdä asioita sellaisissa vaikeissa tapauksissa, joissa yhteistyö ei suju.
Tai vanhempi ei sijaria halua edes tavata.