Selviä päiviä takana 42. Hyvä minä! Kerrankin koen onnistuneeni jossain mitä aloitin :)
ja itse asiaan...eli kun lopetin juomisen niin huomasin että kaverit(jotka siis käyttävät alkoholia "normaalisti") eivät enää pidä pahemmin yhteyttä saatikka tule käymään kylässä/saunomassa vkl tai kutsu mihinkään... Tuntuu pahalta että näin "syrjitään" mutta toisaalta itsehän olen tilanteeni akoinaan aiheuttanut...
ja itse asiaan...eli kun lopetin juomisen niin huomasin että kaverit(jotka siis käyttävät alkoholia "normaalisti") eivät enää pidä pahemmin yhteyttä saatikka tule käymään kylässä/saunomassa vkl tai kutsu mihinkään... Tuntuu pahalta että näin "syrjitään" mutta toisaalta itsehän olen tilanteeni akoinaan aiheuttanut...
Vastaukset 4
Vanhimmat
oikeastaan sinua ei syrjitä vaan kärsitään. olet nimittäin noussut sieltä läävästä ja jättänyt röhkivät sukulaiset puremaan häntiään.
vieroitusoireet , henkiset varsinkin kestää aikansa mutta kunhan saa oikeasta elämästä ja harrrastuksista kii niin aina vaan muuttuu paremmaks.
ylämäet ja alamäet kuuluu normaaliin elämään. juova juoppo saa niistäkin hyvät syyt ryypätä. raitistakin saattaa koetella mutta se kuuluu elämään :)
Eikö ole jännä juttu huomata, miten porukka ympäriltä alkaa karsiutua kun vain sinnikkäästi jatkaa selvin päin? Minullekin soitteli muutama "kaveri" tuossa keväämmällä kun minua "ei ollut näkynyt" baarissa, mutta kun vastaus oli toistuvasti "en enää juo" niin soitot ovat loppuneet. En ole tehnyt raittiudestani sen kummempaa numeroa, mutta noin se vain näyttää menevän. Itsekin olin se soitteleva osapuoli silloin kun join. Juomisten ulkopuolella pelkäsin puhelinta, en halunnut että kukaan soittaa...
Jos nämä "soittelijat" jätetään laskuista, oikeat tuttavat ovat olleet nyt kaikki vilpittömän iloisia tilanteestani, vaikka en heihinkään ole vielä pitänyt kovin aktiivisesti yhteyksiä. Kutsuja tilaisuuksiin tulee edelleen, jos vain haluan osallistua... Juomattomuus ei siis ole heille ongelma, mutta kun tiedän että alkoholiakin illanvietoissa on ja sitä nautitaan, mietin nykyisellään aina melko tarkkaan haluanko oikeasti osallistua. Miksi istua yöllä baarissa selvin päin?
tosiaan kaikki tuntuu kaikkoavan ympäriltä. Kaverit(huom ei ystävät koska niitä ei oo koskaan ollutkaan) kyllä kaikki kehuu ja nostaa hattua mun päätökselle mut sit tosiaan ei oteta yhteyttä kun ehkä 1krt/1-2 vko. Yks jopa tossa yks pv tokas et "ihan outo nähdä sua ku sul ei oo lonkerolasia kädessä..."
Mitä noihin baarireissuihin tulee ni "aikoinaan" kun siel juoksin ni pääasia oli tanssiminen ja hauskanpito eikä juominen(baaris join max 3-4 lonkeroo ja pohjiks ehkä sen 3-4 kans)... Nyt en vois kuvitellakaa meneväni baariin juomaan vichyä/limsaa/vettä ja tanssimaan sydämeni kyllyydestä ja pitämään (muka) hauskaa vaik hauskaa voi pitää selvinpäinkin. Ehkä mulla on vaan kiero ajatusmaailma ku nuin ajattelen...
Kaikkein eniten ja useimmin ajattelen sitä "hauskuuden" puutosta kun en "voi" mennä bändin keikalle tai karaokea kuuntelemaan jne baariin selvin päin... Enkä myöskään mee esim kaverin häihin tai tupareihin koska en haluu katella niitä alkoholia juovia ihmisiä kuinka niitä naurattaa ja niil on hauskaa pikku hiprakassa. Se saa mut kieltämättä surulliseks.
Muutoin mulla ei ole mitään masennusta tai henkistä krapulaa ton juomisen takia...tai siis ei kaduta se aika kun join...ei ku siis...ku en osaa selittää mut toivottavasti ymmärrät(te) mitä tarkotan.
"Nyt en vois kuvitellakaa meneväni baariin juomaan vichyä/limsaa/vettä ja tanssimaan sydämeni kyllyydestä ja pitämään (muka) hauskaa vaik hauskaa voi pitää selvinpäinkin. Ehkä mulla on vaan kiero ajatusmaailma ku nuin ajattelen..."
Omalla kohdallani tuntuu, että samalla kun olen luopunut kohtuukäytön ajattelemisesta olen myös lakannut ajattelemasta, että joskus voisin nähdä baarit muina kuin juomapaikkoina. Johtunee siitä, että olen mennyt baareihin ensisijaisesti juomaan ja siinä sivussa selittämään asioita kenelle milloinkin, en ns. hyvässä seurassa viettämään aikaa ja nappailemaan siinä ohessa vähän olutta. Kun en enää halua juoda, syy lähteä baareihin on poissa, niissä ei ole enää vetoa.
Voisiko kaikki liittyä pohjimmiltaan alkoholistiseen ajattelumalliin, joka oli hallitseva kun alkoholi oli aktiivisesti kuvioissa mukana: kun alkaa toipua ja siitä maailmasta luopuu huomaa samalla menettäneensä kyvyn istua iltaa porukassa, jossa juodaan, vaikka se joskus oman juomahistorian alussa on ehkä onnistunutkin?
Jos minusta on raitistumisen myötä tullut joidenkin mielestä jossain määrin tosikko, olkoon sitten niin. Loppujen lopuksi merkitystä on sillä, miten itse tunnen. Pidän itseäni nykyään hyväntuulisempana, en ota asioita enkä itseäni aina niin kamalan vakavasti :) Vastaavasti osaan olla toisesta päästä jämäkämpikin. Tunneskaala on laajentunut molemmista päistään ja samalla syventynytkin, ennen olin ehkä sellainen... turta hihittelijä ja vastaavasti masentelija. Alkoholi on puudutusainetta, se tappaa tunteita, toisaalta taas voimistaa niitä liikaa ja saa ylireagoimaan. Saattaa olla maanis-depressiivinen olo viinan takia.