Onko kohtalotoveria?

vaivauduit hätäviestiini vastaamaan. Tuntemattomankin ihmisen myötätuntoinen ajatus lämmitti mieltäni.
Sanot, ettet odottele suuria tältä elämältä, vaan panet toivosi tulevaan. En ole kovaksikeitetty ateisti, vaan ihan tavallinen ev.lut. kirkon jäsen, jonkinlaisen lapsenuskon säilyttänyt. Uskon kuitenkin, että tämäkin ainutkertainen elämä on meille elettäväksi tarkoitettu. Taakkansa kullakin, kenellä isompi, kenellä pienempi.
Tiedän, että monella voi olla vielä vaikeampaa kuin minulla. Yritän taistella katkeruutta vastaan, joskus vain tuntuu ylivoimaiselta kantaa tätä sosiaalista häpeää, minkä sairauteni aiheuttaa. Alituinen oman olemuksensa häpeäminen on todella inhottavimpia tunteita, mitä ihminen saattaa tuntea. Miksi ihmisen pitää hävetä asiaa, mille ei mitään voi? Kai siksi, että jokaisessa ihmisessä on jokin atavistinen laumaan kuulumisen tarve. Jos sairautensa tähden on jatkuvasti joutunut vetäytymään kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle, niin vitsit alkavat olla todella vähissä.

eeva erakko kirjoitti:

vaivauduit hätäviestiini vastaamaan. Tuntemattomankin ihmisen myötätuntoinen ajatus lämmitti mieltäni.
Sanot, ettet odottele suuria tältä elämältä, vaan panet toivosi tulevaan. En ole kovaksikeitetty ateisti, vaan ihan tavallinen ev.lut. kirkon jäsen, jonkinlaisen lapsenuskon säilyttänyt. Uskon kuitenkin, että tämäkin ainutkertainen elämä on meille elettäväksi tarkoitettu. Taakkansa kullakin, kenellä isompi, kenellä pienempi.
Tiedän, että monella voi olla vielä vaikeampaa kuin minulla. Yritän taistella katkeruutta vastaan, joskus vain tuntuu ylivoimaiselta kantaa tätä sosiaalista häpeää, minkä sairauteni aiheuttaa. Alituinen oman olemuksensa häpeäminen on todella inhottavimpia tunteita, mitä ihminen saattaa tuntea. Miksi ihmisen pitää hävetä asiaa, mille ei mitään voi? Kai siksi, että jokaisessa ihmisessä on jokin atavistinen laumaan kuulumisen tarve. Jos sairautensa tähden on jatkuvasti joutunut vetäytymään kaikkien yhteisöjen ulkopuolelle, niin vitsit alkavat olla todella vähissä.

Lue lisää

Taakkoja on joo isompia ja pienempiä ja minusta tuntuu, että oma taakkani on kovin vähäinen verrattuna siihen mitä sinä joudut kantamaan.Minä sentään pystyn yleensä ottaen olemaan samassa huoneessa toisten kanssa, kunhan en nyt liian likelle mene.Eli siinä mielessä eristäytymiseni on vain osittaista.Ja uskon muuten minäkin niin, että nykyinenkin elämä on elettäväksi annettu meille ja että siitä on lupa nauttiakin niiltä osin kuin vain pystyy.Itselleni se usko on vaan ikään kuin sellainen ankkuri, joka on kiinnitettynä tämän elämän tuolle puolen ja ankkuriköydestä voin hinata itseäni eteenpäin tahmeammissakin elämäntilanteissa.Olen lisäksi vielä luonteeltanikin sellainen, etten siedä ns. tarkoituksettomuutta, joten masennuksesta toipunenkin alkoi saada vauhtia oikeastaan vasta sitten, kun olin saanut ymmärtää, ettei kaikki päätykään kuolemaan ja ettei kaikki olekaan "sattumien summaa", jossa viidakon lailla on viimeinen sana.Mutta jos koittaisin antaa joitain sellaisia "ei niin paljon uskoon liittyviä" ajatuksia, vaikka et ateisti olekaan, niin minua auttoi mielestäni jo ennen uskoon tuloanikin esim. juuri tuo vielä hankalammissa tilanteissa oleviin vertaaminen.Minulla se tosin liittyi paljolti syyllisyydentunteeseen ja sen aiheuttaman häpeän lievittämiseen, kun sinä taas joudut kantamaan sosiaalista häpeää ilman omaa syytäsi.Sain nimittäin lohduteltuani itseäni niin, että ajattelin, että vaikka olen paljon pahaa tehnyt ja että vaikka olen eittämättä fyysisestikin epämieluisa tapaus, niin en ole sentään esim. ketään tappanut.Syyttömänä kärsimään joutuminen katkeroittaa varmasti tuskaisella tavalla.Syyllisenä kärsiminenkin on omalla tavallaan kuluttavaa, kun mielessä pyörii koko ajan:" Miksi minun piti mokata näin?" Voin todistaa oman kokemuksen syvällä rintaäänellä, ettei se, että on omaa syytä, että joudun häpeämään, helpota sekään omaa oloa.Ehkä sinulla voisi olla pienen valonpilkahduksen aihe juuri se, että kuvittelisit tilannetta, että jos tämä sairaus olisi vielä kaiken lisäksi omaa syytäsikin(Niin kuin vaikka keuhkotaudit voivat olla tupakoitsijalla).Silloin sinulla olisi kaiken muun taakan lisäksi vielä omassatunnossasi syyllistävä pistin tyyliin:"Miksi en voinut uskoa koulun terveydenhoitajan varoituksia tupakan vaaroista ja riskeistä?" ,tai "Miksi minun piti alkaa ryyppäämään kaverien painostuksesta, ja nyt minulla on maksakirroosi?".
No nämä olivat vaan tällaisia heittoja, ja voi olla, etteivät samat ajatusmaailman lohduttelut toimi sinulla kuin minulla...

yritin auttaa mutta viestit poistetaan