Viiltelystä

Seuraavan kerran kun tekee mieli viiltää, niin pyydä että Jeesus ottais sen tuskan pois!!!!Tai, ei sun tartte odottaa edes siihen hetkeen, pyydä apua heti!

viiltelen itsekkin kun sitä vaan ketuttaa niin paljon että ei edes tajua mitä tekee. Ja alkaa ärsyttää jos jotkut überiloiset tulee viereen läsyttää jäljistä "ootsä taas viillelly?" "toi jälki ainakin on uusi, voi voi voi...." eikä ne kuitenkaan ymmärrä miksi jotkut viiltää (kuvittelevat kai sen olevan joku uusi muoti harrastus tms)

Itselläni on vähän samankaltaisia tuntemuksia viiltelyn suhteen.

Viiltelin itseäni, koska oli paha olla sisäisesti, ja se tuntui helpottavan oloa.

Tuskin kaikki pystyvät itseään tarkoituksenmukaisesti satuttamaan, mutta moni mielenterveyden häiriöstä kärsivä kyllä, syystä tai toisesta.

Tuntuu, että siihen(kin) jää vähitellen tavallaan riippuvaiseksi. Tahtoo aina vaan lisää ja lisää viillellä, ehkä pahemminkin kuin aiemmin. Ja kuulema ei ole hyvä ahdistuksen/masennuksen/aggression yms. purkukeino. Nykyään oma tilani on taas jälleen paha, ja et usko, kuinka paljon tekisi mieli taas viillellä, koska nyt sen tietää, että se helpottaa... Siihen jää jollain tasolla kiinni.

Viiltelyyn "pakottaa" negatiiviset tunteet (esim. ahdistus, masennus, suru, suuttumus, aggressiivisuus...), joita ei muutoin osaa käsitellä. Viiltely on helpompi tapa yrittää helpottaa tuskaa kuin jokin keskustelu tms.

Ja se esteettinen haitta on tietty miinusta, ruman näköisiähän arvet usein ovat. Moni viiltelee suuria arpia näkyviin paikkoihin. Niitä arpia onkin sitten vaikea saada pois!

Viiltelystä nyt voi olla montaa mieltä, on ihmisiä jotka ovat aivan kauhuissaan koko asiasta, ja sitten niitä, jotka sitä tekevät.
Mielestäni jokaisella on oikeus omaan kehoonsa, mutta sellaisessa mielentilassa, jossa niin usein tekee, ei kylläkään välttämättä edes välitä, tuleeko pysyvää jälkeä vai ei...

Minulla ei ole kokemusta viiltelystä, mutta syvän masennuksen olen kokenut ja siitä suosta olen myös päässyt ylös nousemaan.
Hyvä kuitenkin, että kirjoitit tänne, sillä on varmasti myös todella monia, joilla on kaltaisiasi ongelmia. Kirjoituksesi todella on kuin avunhuuto. Olen sinun lähimmäisesi ja tahdon sinua edes jotenkin auttaa.

Ensimmäiseksi kehoittaisin sinua menemään hyvän psykiatrin vastaanotolle, jos mahdollista niin yksityiselle. Se saattaa kuulostaa hirveeltä, ettäkö psykiatrille, ei ikinä. Tee kuitenkin se vaikea päätös, että varaat ajan. Et siinä mitään menetä, mutta voit saada suuren avun ongelmiisi. Minun neuvoni on, että älä myöskään pelkää lääkkeitä tai terapiaa. Niiden yhteisvaikutuksen on todettu olevan monissa tapauksissa todella tehokasta. Kerro psykiatrille kaikista vaikeuksistasi ja ongelmistasi. Sinun ei tarvitse miettiä etukäteen mitään, sillä taitava psykiatri osaa "haistella" tilannetta ja myös kyselee tarvittavia asioita. Ole siis rohkea ja mene vastaanotolle. Sieltä ainakin minä olen apua saanut ja vieläpä hyvää sellaista.

Tsemppiä sulle!!

Olen tässä ajatellut kuraattorille menoa...luulen että voisi vähän autaa...tosta jeesuksesta sen verran että koskaan en ole jumalaan uskonut, niin tuskin tässä tilanteessa auttaa...mietin tässä myös että jos joku haluaisi vaihtaa lisää ajatuksia/kokemuksia tai muuten vaan niin mulle voisi mailta osoitteeseen [email protected] että paras apu on tämän helvetin itse kokenut...

Apua on saatavilla, mutta sinun on sitä itse haettava. Olen itse myös aikoinaan viillellyt. Minulla viiltely meni todella pahaksi ja ranteeni on jouduttu kursimaan kasaan monta kertaa. Alussa tein vain pieniä pintaviiltoja, mutta kun arpikudosta alkoi muodostumaan piti viiltää aina vain syvemmälle jotta kipu tuntuisi.
Viiltelin silloin kun ahdistus kasvoi niin suureksi etten sitä kestänyt. Minulla käytettiin ahdistuslääkkeitä apuna, mutta niiden vaikutus tulee liian hitaasti. En pystynyt odottamaan sitä puolta tuntia kun lääke alkaisi vaikuttamaan. Joskus se onnistui, kun otin lääkkeen ja soitin jollekin ja puhuin puhelimessa kunnes lääke vaikutti. Toinen keino oli se että yritin lähteä ulos kävelemään jolloin veitset ja terät ei olleet lähettyvillä.Lääke toimi kainalosauvana samalla kun kävin asioita terapiassa läpi. Terapia on se joka lopulta auttaa.
Sinun kannatta ehdottomasti hakeutua hoitoon jossa ahdistuksen syysi voidaan selvittää. Ensiapuna yritä tehdä jotain muuta kun paha olo iskee ja sinun tekisi mieli viilellä. Soita kaverille tai lähde jonnekin jossa et ole teräaseiden lähellä ( kävele vaikka kauppaan ostamaan suklaata). Jos saat hetken viivytettyä viiltelyä niin pahin piikki tehdä se saattaa mennä ohi.
Ota aluksi yhteyttä vaikka terveydenhoitajaan tai varaa aika terveyskeskuskseen. Sieltä sinut osataan ohjata eteenpäin. Älä jää odottamaan tilanteen kärjistymistä.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000143&posting=22000000002621595

minä en edes tiennyt viilteleväni, ennen kuin tuli sairaalareissu sen vuoksi.

Aina olen oikein allapäin ollessani ja hermostuksissani ottanut puukon (tai harpin, mattoveitsen tai muun) ja rapsutellu ranteitani.

vasta kun lääkärisetä sanoi että viiltely pitäisi lopettaa, tajusin että viiltelen.