Kylläpäs pistää ahdistamaan nää kirjoitukset sijareista tällä palstalla !
Onko yhtäkään bioäitiä tai -isää joka olisi tyytyväinen huostaanotetun lapsensa sijaisvanhempiin tai sitä mieltä, että oman lapsen huostaanotto olisi ollut ihan aiheellinen ??
Itse olen mahdollisesti tuleva sijaisvanhempi, vaikkakin toivon, että jokainen äiti tai isä pystyisi hoitamaan oman lapsensa itse :) ja näin minä olisin siltä osin "työtön".
Jokaisen äidin ja isän, oli sitten bio- tai sijaisvanhempi, pitäis osata katsoa omaa toimintaansa ja käyttäytymistään lapsen silmin ja miettiä miltä se näyttää ja tuntuu lapsesta.
Oman äitini kasvatusmetodit pyöri aikanaan itsekkäästi sen oman navan ympärillä, eikä todellakaan ajatellut miltä se tuntuu lapsista. Onneks ite koen (ainakin ajoittain) osaavani miettiä omaa käytöstäni ja arvioida onko se ihan järkevää... eipä aina oo sekään, mutta huomaanpa sen ainakin ite !
Ei se musta mitään täydellistä äitiä tai sijaisäitiä tee, mutta parhaani ainakin yritän :)
Onko yhtäkään bioäitiä tai -isää joka olisi tyytyväinen huostaanotetun lapsensa sijaisvanhempiin tai sitä mieltä, että oman lapsen huostaanotto olisi ollut ihan aiheellinen ??
Itse olen mahdollisesti tuleva sijaisvanhempi, vaikkakin toivon, että jokainen äiti tai isä pystyisi hoitamaan oman lapsensa itse :) ja näin minä olisin siltä osin "työtön".
Jokaisen äidin ja isän, oli sitten bio- tai sijaisvanhempi, pitäis osata katsoa omaa toimintaansa ja käyttäytymistään lapsen silmin ja miettiä miltä se näyttää ja tuntuu lapsesta.
Oman äitini kasvatusmetodit pyöri aikanaan itsekkäästi sen oman navan ympärillä, eikä todellakaan ajatellut miltä se tuntuu lapsista. Onneks ite koen (ainakin ajoittain) osaavani miettiä omaa käytöstäni ja arvioida onko se ihan järkevää... eipä aina oo sekään, mutta huomaanpa sen ainakin ite !
Ei se musta mitään täydellistä äitiä tai sijaisäitiä tee, mutta parhaani ainakin yritän :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Toivottavasti ajattelet asian niin.
Lapsensa huostaanoton hyväksyvät ja sijaisperheeseen tyytyväiset eivät ole tällä palstalla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta olleet juuri esillä.
Palstan ovat omineet ne, jotka tarvitsevat paikan, jossa purkaa katkeruuttaan ja pahaa oloaan - syystä tai syyttä.
Itseäni ilahdutti todella, kun nuorimman meille sijoitetun lapsen vanhemmat viimeksi asiakassuunnitelman teon yhteydessä totesivat sosiaalityöntekijälle, että "näkee, että lapsellamme on hyvä olla tässä perheessä" - olemme olleet lapsen sijaisperheenä kohta 4 vuotta.
Huostaanoton hyväksyminen (tilapäisenä ratkaisuna) ja tyytyväisyys sijaisperheeseen ovat kaksi eri asiaa. Arvelen, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät ihmettele noin 10 lasta jotka alituiseen vaihtuvat ym. outoja asioita, ovat varmasti sijaisvanhempien suosiossa. Meidän tapauksessa heti ensimmäisen ihmettelevän kysymyksen jälkeen tuli takinkääntö ja vihamielisyys.
mielletty sellaisiksi, joilla ei saa olla omia mielipiteitä tai näkemyksiä asioista. He eivät saa vaatia lapsilleen hyvää sijaishuoltoa "koskapa eivät ole itse kyenneet huolehtimaan lapsistaan" - kuten sijaisvanhemmat sanovat. Heidän on tyydyttävä siihen - tai heidän pitäisi olla kiitollisia - mitä saavat. Eikä sillä ole mitään merkitystä ylitetäänkö sijaishuoltopaikassa lakisääteisiä lapsimääriä tilapäisen usein ja onko sijaisvanhempi sopiva asiakas- ja kasvatustyöhön vai ei.
TÄHÄN ON TULTAVA LOPPU! Kaikki vanhemmat vaatimaan lapselleen laadukasta sijaishuoltoa ja vain siksi ajaksi, kun tarvitaan. sitten nopeasti lapsi takaisin kotiin.
On se kyllä jännä, että siinä vaiheessa kun oma lapsi otetaan huostaan, vanhemmat alkavat vaatia muilta lapselleen hyvää sijaishuoltoa. Eikös vanhempien itsensä pitäisi ajatella lapsensa parasta ja toimia sen mukaan, jolloin ei näihin huostaanottoihin tarvitsisi päätyä ???
Eikä mitkään koulutukset tee kenestäkään hyvää äitiä tai isää ! Jos vähänkään omaa maalaisjärkeä ja halua jakaa rakkautta ja huolenpitoa, niin se on jo parempi pohja kuin jotkut koulutukset aiheesta "miten olen hyvä vanhempi"!
Tottakai jokainen vanhempi (näin ainakin toivon) haluaa vain parasta lapselleen ja on varmasti peloissaan, kauhuissaan ja huolissaan lapsensa huostaanotosta ja tämän vaikutuksesta lapseen. Mutta se, että vanhemmilta löytyy vasta siinä vaiheessa voimavaroja "ajatella" ja vaatia lapsensa parasta kun tämä otetaan huostaan, kuulostaa äärimmäisen itsekeskeiseltä hurskastelulta !!!
Itse ainakin haluan uskoa, että näille huostaanotetuille lapsille tarjottaisiin sijaisvanhemmat, jotka pystyvät antamaan turvallisen ja rakastavan kodin heille sillä hetkellä.
Näitä kirjoituksia lukiessa on vahvistunut epävarmuus omaa (niin epäkiitollista ) sijaisvanhemmuutta kohtaan.
Kukaan vanhemmista ei näytä arvostavan näiden sijareiden uhrautumista ja oman kotinsa ja elämänsä ovien avaamista näille lapsille ja heidän vanhemmilleen ! Jatkuvaa ruikuttamista milloin mistäkin asiasta.
Mutta onneksi Teissä vanhemmissa ei ole mitään vikaa, eikä sen vuoksi Teidän tarvitse katsoa peiliin ja miettiä voisikohan se ongelma olla siinä kuvassa !!!!!
lähtee sillä asenteella, että on parempi, kuin lapsen vanhemmat, niin se tietää ongelmia. Aika nöyrä kannattaa lapsen ja perheen edessä olla - niin sitten voi toimia.
Katos, elämä ei ole sellaista että "ois pitänyt ajatella ennakolta" lapsen parasta. Eikä se ole myöskään sellaista, että lapsi laitetaan turvalliseen sijaiskotiin (tällä hetkellä tiedossa (ihan tuntemieni ihmisten piirissä) lapsen epäillyt pahoinpitelyt, seksuaalinen hyväksikäyttö, lasten tuleminen ja meneminen (rahan sanelemana), sukulaisten jatkuva huono kohtelu, yhteydenpidon häiritseminen). Voisin kai jatkaa tuota listaa, mutta en nyt jaksa.
Ensinnä kannattaa oppia, jos sijaisvanhemmaksi aikoo, että asiat eivät ole mustavalkoisia ja sijaisvanhempi siinä kuviossa ei ole mikään pelastaja - messias.
kuin peili. Olen kuule peilannut itseäni aika paljon (nimenomaan sisäisesti). Elämässä jaksamisen kannalta ei ole hyvä koko aikaa tuijottaa peiliin. Onko teillä muita apuvälinenitä, kun lähes joka kommenttiin tarjoatte peiliä. Eikö mitään voi ottaa suoraan vastaan, vaan aina pitää heijastaa takaisin tai provisoida muihin. Peilatkaa itse!
Enpä maininnut kirjoituksessani, enkä ainakaan tarkoittanut, että sijarit olisivat (tai pitäisin itseäni) parempana kuin lapsen vanhemmat. Ei kuitenkaan oikeuta vanhempia tulla sanelemaan sääntöjä, miten sijareiden tulisi elää omaa elämäänsä ! Oman lapsen elämään liittyviin asioihin tietinkin tulee ja pitää vanhempien puuttua, asiallisesti !
Tarkoitin, että näiden huostaanotetuiden lasten vanhemmat moittivat kovin sanoin näitä sijareita, jotka ovat ottaneet kotiinsa nämä lapset, tarjotakseen heille mahdollisesti paremmat olosuhteet kuin mitä sillä hetkellä heidän omat vanhempansa pystyvät tarjoamaan.
Vahinko vain, ettei näistä vanhempien kirjoituksista käy juurikaan ilmi, että missä syy huostaanottoon ja että olisivat tyytyväisiä ja myöskin nöyriä näitä sijareita kohtaan. "Niin metsä vastaa..."
Pitää varmasti paikkansa, että ongelmia on näissä sijaisperheissäkin, mutta ei näitä lapsia varmaan ilman omien vanhempien ongelmiakaan ole sijoitettu.
Eikä elämä mene tosiaankaan niin kuin ennalta suunnittelee (usko pois, sen kyllä tiedän), mutta vanhempana pitää olla epäitsekäs ja elää hetkessä, jolloin lapsen etu menee oman edun edelle !
mukainen elämä. Siitä en annaperiksi, että sijaisvanhempi voi kohdella lasta ja vanhempia / sukulaisia miten haluaa sillä selityksellä, että "mitäs ette itse huolehtineet lapsestanne". Tuo asenne juuri kertoo, että koulutusta tarvittaisiin ja paljon. Kasvattajuuden eettisyys omaksutaan pitkän koulutuksen myötä.
"Kukaan vanhemmista ei näytä arvostavan näiden sijareiden uhrautumista"...
Sijarit odottavat kiitosta uhrautuvuudestaan ja kun sitä ei tule, leimataan hankalaksi, yhteistyökyvyttömäksi. Sijarin oikea paikka on mielenterveysyksikköön miettimään miksi hänellä on tarve uhrautua. Sellainen sijainen ei ole tasapainoinen ja jos hänelle altistetaan kehittymässä oleva ihmistaimi, tämä sairastuu sijaisen käsittelyssä.
En jaksa lakata ihmettelemästä sitä, että miten Perhehoitoliitto vuodesta toiseen hyväksyy sellaiset sijaisvanhemmat. Toinen ihmetykseni kohde on Talentia jonka kirjoissa on sosiaalityöntekijöitä, jotka tekevät ostopalvelusopimuksia mieleltään epätasapainoisten henkilöiden kanssa. Puoltavana seikkana näkisin sen, että ostajilla on todellisuudentajun pettämistä, eikähän liitollaan ole puuttumisvelvollisuutta jäsentensä mielenterveyden häiriöihin.
mitä muuta kasvatustyötä saisit kouluttamattomana.
Sijaisvanhempi on asetelmassa (tai pitäisi olla) se ammatillinen osapuoli. Sijaisvanhemman tulisi ymmärtää vanhemman tunteita ja ajatuksia, mielipiteitä, ilman, että provosoituu ja lähtee loputtomiin valtataisteluihin. Ammattitaitoinen kasvattaja ei sano: "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan", eikä etsi aloittajaa. Hän lopettaa valtataistelut ja kiinnittää huomionsa omaan käyttäytymiseensä.
niin metsä vastaa, miten sinne huudetaan, joudutaan olemaan huolissaan lasten turvallisuuden puolesta. Mitenkähän tällainen sijaisvanhempi kohtaa lapsen oikuttelun tai kiukuttelun tai purkaukset. No hän vastaa samalla mitalla lapselle. Tällaisille henkilöille ei lapsia.
Vanhempana osaan erottaa sananlaskun "niin metsä vastaa..." lasten ja aikuisten kohdalla, jo heidän kehitystasoonsakin nähden hieman eri tavalla. Lasten kohdalla ei lähdetä samalle tasolle. Mutta jos ei aikuisten ihmisten kanssa yhteistyö toimi, vaan huostaanotetun lapsen vanhemmat haluavat jatkuvasti riitauttaa, provosoida ja kritivoida, eivätkä ole lainkaan yhteistyöhaluisia yrityksistä huolimatta, pitäisikö tässä sitten vaan nöyristellä ja kumarrella näitä. Enkä tarkoita sillä, että alkaisin tekemään kiusaa vanhemmille ja alistamaan heitä ja kiusaamaan tällä heidän lapsiaan, vaan ehkä suojelen näitä lapsia tällaiselta !
Jos te vanhemmat olette niin hyviä kasvattajia ja tiedätte noin paljon asiasta, niin miksi ne teidän lapset on sitten sijoitettu muualle ???
ei saa vaikuttaa siihen, että lapsen on saatava turvallinen kasvupaikka. Jos sijaisvanhempia pitää pelätä ja jos sijaisperheessä tapahtuu pahoja tragedioita, pitää asiaan alkaa puuttua - eikä vaan katsoa vierestä, kun taloon sijoitetaan jatkuvasti säkkikaupalla lapsia - ja toiset potkaistaan ulos.
todella PÄÄSTÄÄN pois. Mikä riemu!
Mutta eräästä potkaistiin murrosikäänsä ensimmäisen kerran oireilemaan alkanut nuori pois, kun oli otettu 3 vaippaikäistä (ja muitakin lapsia oli), eikä jaksettu vastata jo pitkään sijoitettuna olleen nuoren tarpeisiin. Nuori siis laitokseen. Tässä tapauksessa sijaisvanhemmat olivat tarpeeksi kypsiä myöntämään, että raha ratkaisi.
jokainen vanhempi toivoo lapselleen parasta. ajattelet, että koska lapsi on päätetty huostaanotttaa, vanhemmat eivät enää saisi huolehtia lapsensa edusta. olet saanut varmaankin tampereen sosikoulutuksen, tiedä että huoaltajuus säilyy. vanhemmat eivät sillä päätöksellä lakkaa rakastamasta, huolehtimasta javälittämästä lapseistaan. miksi kuvittelit toista? jos aiot sijariksi tiedä että sinun tulee lain mukaan auttaa perhettä kuntoutumaan siten että lapsi voi turvallisesti palata kotiin heti kun olot sen sallivat. jos haluat oman lapsen et ole sijariksi sopiva.
luulet että lapsen vanhemmat haluavat etttä hoidat heidän lastaan, ehkäpä erehdyt. ehkä nuo biot haluaisivat itse hoitaa lapsensa.
On virhe sijaisvanhemmalta ajatella, että huostaanotossa olisi aina syy biovanhemmissa: valitettavasti Suomessa tehdään ns. hoidollisia huostaanottoja. Autismin kirjon lapset ja adhd-lapset ovat tästä hyviä esimerkkejä - olenpa kuullut yhdestä dysfasia-lapsestakin. Näillä lapsillahan tulee helposti ongelmia koulussa, jos eivät pääse pienluokalle tai saa asiantuntevaa opettajaa; lisäksi voivat olla älykkäitä, jolloin erikoinen käytös tulkitaan helposti psyykkisperäiseksi.
Ja kyllä sossuissakin tehdään virheitä, ihmisiä nekin työntekijätkin vain ovat. Kuinka monella esim. olisi niin rajaton luottamus lääkäreihin, että voisi väittää, etteivät lääkärit koskaan tee hoitovirheitä? Missä tahansa ammatissa voi tulla mokia - samoin sosiaalityöntekijöille. Sosiaalityöntekijöiden tekemät virheet vaan voivat valitettavasti olla hyvin kauaskantoisia: jos lapsi (vieläpä ehkä herkkä erityislapsi) viedään rakastavilta vanhemmilta, siitä tulee usein aivan kauheat traumat. Niitä sitten yritetään paikata terapiassa. Jos kiinnostaa enemmän, voi käydä lukemassa kokemuksia esim. osoitteesta www.aspalsta.net (palsta, jossa keskustellaan aspergerin oireyhtymästä eli autismin kirjon lievimmästä muodosta).
Ja tällä kirjoituksella en tietenkään halua teilata kaikkia niitä asialleen omistautuvia sijaisvanhempia - enkä myöskään puolustella sellaisia biovanhempia, joille viina on omaa lasta tärkeämpi tai jotka pahoinpitelevät tai hyväksikäyttävät lapsiaan. Mutta on fakta, että lapsia huostaanotetaan myös rakastavista kodeista. Jos ei tiedosta tätä eikä osaa olla nöyrä, ei varmastikaan kannata ruveta sijaisvanhemmaksi.
Erittäin tyytyväinen biovanhempi. Silloin aikoinaan huostaanotto tapahtui sossujen kanssa yhteistyönä ja olen aina ollut tyytyväinen lapseni saamaan hoitoon molemmissa perheissä ja sossujen toimintaan.
Ihmettelen itsekin negatiivista asennetta varsinkin biovanhempien suunnalta. Miksi on niin vaikeaa myöntää itselleen, että jotain oikeasti oli vialla kun lapsi pois otettiin?
Olenkin aina ollut muille biovanhemmille punainen vaate ja sossuille ja sijareille ihmetyksen aihe, kun minä todella olen aina ajatellut lapseni parasta. (ja itseasiassa kyykyttänyt lääkäritkin kerran oikein kunnolla sossun hymyillessä vieressä)
Mulla on edelleenkin yksinhuoltajuus lapseen eikä huoltajan oikeuksiani ole koskaan minulta otettu pois tai niitä mitenkään ohitettu. Joka kerta kun lapsi on ollut sairaalassa, minulta on pyydetty valtakirjat ja lupalaput vaikka sossu voisi ne puolestani allekirjoittaa. Sama koskee lääkityksiä ja hoitoja. Minun mielipidettäni kysytään aina ja minulla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Jos pystyisin/ haluaisin ottaa lapsen kotiin, se varmasti järjestyisi.
Kaikki tämä on johtanut siihen, että meille huoltosuunnitelma on vain paperi jonka laki vaatii (meillä vuoden välein uusittavaksi) Ei olla vissiin kolmeen vuoteen noudatettu siihen laitettuja tapaamispäiviä eikä -aikoja vaan muokattu kaikkia tapaamisia tilanteen mukaan.
Tänä kesänä siten skippasimme totuttelujakson, ja lapsi tuli kotiin viikonlopuksi ihan kylmiltään. Tästäkään ei ollut virallista päätöstä vaan teimme sen sijaisperheen kanssa yhteistyössä.
Tiedän, kohta nousee meteli, mutta se ei minua haittaa. Minä katsoin aikoinaan peiliin, tein mielettömästi töitä asioitteni hoitamiseksi (9 vuotta) ja nyt olen onnellisesti etävanhempi, en vain bio. Tämä oli tavoite ja tähän pääsin :)
mitään diagnoosia vai miksi annoit lapsesi huostaan.
hyvin monta asiaa yhtäaikaa. Lapselleni löytyi monen vuoden jälkeen diagnoosit (pari perinnöllistä mielenterveyden ongelmaa). Niiden diagnoosienkin eteen piti tehdä helvetisti töitä kun lääkäreillä oli ennakkoasenne lapsestani. He ajattelivat heti kun on huosta- lapsesta kyse, et vika on biovanhemmassa. Ja tavallaan olikin. En jaksanut yksin. Hain apua enkä saanut sitä joten tein raskaan päätöksen.
Joitain vuosia sitten kun lapseni ongelmat äityivät niin pahoiksi, että ensimmäinen sijaisperhe päätti luovuttaa, lääkäri ilmoitti lapseni olevan "osastokamaa" eikä ikinä kykene elämään itsenäistä aikuisen elämää. Järkytyin lausunnosta ja lääkärin asenteesta sen verran paljon, että "pakotin" sossuni auttamaan. Ja niin löytyi uusi perhe. Lääkäri halusi viralliset perustelut sille miksi minun kantaani on kuultava ja minä sitten palaverissa kyykytin sen ihmisen sen verran hyvin, että hän muutti asenteensa kerta heitolla. Loppujen lopuksi taisi ollakin kyse vain tietämättömyydestä huostan käytännöistä.
En koskaan syyllistänyt ensimmäistä perhettä luovuttamisesta tai lapseni voinnin huononemisesta. Kiitin heitä kyyneleet silmissä niistä vuosista kun he olivat jaksaneet kanssani taistella lapseni puolesta. Ja tukea minua siinä sivussa kun pyristelin takaisin "elämään" parisuhteen jälkeen.
miten vanhemmat jotka ovat pyytäneet apua sosiaalityöntekijältä ja heille onkin määrätty huostaanottto avun sijasta, voisivat olla tyytyväsiä. kerropa se. olisitko itse tyytyväinen kun haet lapsellesi hoitoa perhetilanteen kriisiydyttyä. sossu määrää lapsesi monivuotiseen pakkohuostaan ja sinulle valvotutu tapaamiset. lapsesi taantuu vauvan tasolle hoitopaikan järkyttävän kohtelun takia(ns.intensiivihoito) ja psykiatrikin sanoo että taantumienen on tavallista laitoksessa. no, silläjhän saadaan kirjotettua kehitysvammadiagnoosi(ns laaja alainen kehityshäiriö)vastaapa miksi pitäsi alistua ja olla vaan ihailuasemissa. sossu on toiminut väärin!