Ikäviä nuoruusmuistoja

vaikken itseäni satanistiks sanoisikaan nii ehkä se vaan on nii et kun ihminen löytää sen oman juttunsa niin on huomattavasti helpompi olla...
ja usko pois että joitain vaa kiehtoo enemmän pahuus kun hyvyys ja siltikin voi olla ihan yhtä onnellinen vaikka sitten vähän sairaalla tavalla.
ja kukin omalla tavallaan,eikä sitä voi kukaan muu tuomita!

En tiedä nyt, olitko luciferisti (eli erään antiikin rooman jumalan palvoja, jonka nimen kristityt ilmeisesti ryöstivät langenneelle enkelilleen), vai Lavey-satanisti, mutta jälkimmäinen filosofia ei mielestäni edusta pahaa.

Ei todellakaan.

Mutta.

Kutsu minua pahaksi, niin olen sitten vaikka paha.

Se on hienoa, että olet löytänyt hengellisen tasapainosi. Toivon, että olet onnellinen ja tunnet rauhaa.

Mutta palaten tähän varsinaiseen asiaan, niin itsehän en suinkaan ole satanisti vaan agnostikko. Itseäni kuitenkin kiinnostavat suunnattomasti erilaiset uskomukset sekä elämäntapafilosofiat ja mielelläni lueskelen myös mystiikkaa ja muuta sellaista outoa höpötyskirjallisuutta.

Mutta satanismin olen nähnyt äärimmäisenä realismina. Ajatellen siten, että satanismi näkee maailman negatiivisuuden ja "tunnustaa" maailman sisältävän pahoja ja ikäviä asioita, yrittäen itse selvitä parhaimpansa mukaan tässä karussa ja epäoikeudenmukaisessa maailmassa. Itse en näe mitään väärää tällaisessa ajatusmallissa ja pidän itsekin maailmaa äärimmäisen epäoikeudenmukaisena, ikävänä paikkana joka kyllä voisi olla meille jokaiselle paratiisi, mutta kapitalismi ja ahneus tekevät sen mahdottomaksi.

Periaatteellisesti kristityillä on hieno ajatusmalli, mutta huono toteutus heidän ihanteensa toteen tuomiseksi. Mielestäni murhaaminen ja kiduttaminen eivät täysin kulje käsikädessä kristillisten arvojen kanssa. Itsekin, kun suomalainen olen niin kuuluin syntymästäni lähtien ev.lut. kirkkoon josta myöhemmin sitten erosin. En edes lapsena uskonut kristilliseen mytologiaan vaikka siitä yritin joskus apua saada ahdistukseni hetkellä.

Tunnen olevani onnellisempi näin uskottona ja avomielisenä.

Jees, en kyllä koe mitään palvovani, enkä ainakaan "pahuutta" vaikka kyllä pahakin osaan olla. ...Jos tarve vaatii xD

Eikö pahan palvominen tarkoita ihmisessä suunnatonta keskeneräisyyttä ja kypsymättömyyttä?
-Jaa-a, mitenköhän perustelet..? Voisin heittää pallon takaisin ja kysyä, eikö Jumalaan uskominen tarkoita ihmisessä suunnatonta keskeneräisyyttä ja kypsymättömyyttä?

Voisiko joku satanisti kertoa minulle mitä hän saa pahuudesta? Mitä hän saa siitä sellaista jota ei voi saada kristinuskosta?
-hmm, pahuus ei ole ainut asia, josta "saan" jotain. ns.Pahuus (tiedän että tarkoitat erilaista pahuutta, kuin minä, mutta omapa on häpeäsi...) ei ole mikään olennainen asia minulle. Se ei ole ainut asia, josta satanistisuus lähtee. Ja muuten, mitä on pahuus? Satanismissa on aika vähän sellaisia asioita, joita koen pahoiksi.

Eikö olisi helpompaa yrittää elää sovussa itsensä ja luojansa kanssa?
-Minkä luojan?

Minä ainakin tunnen itseni nyt paljon vahvemmaksi ja onnellisemmaksi kuin ennen.
-Minä taas koen itseni vahvaksi ja onnelliseksi ollessani oma itseni.

oi jee! jumala kosketti minua! olen kuin uudelleensyntynyt! mitä teinkään, oi mitä teinkään kun en luottanut Häneen! tuohon korkeaakin korkeaan luojaamme! Hän, joka tuo valon elämäämme! Hän, joka on luonut meidät! Hän, joka voi myös tuhota meidät! Minä polvistun täten Hänen eteensä! oi sinä siellä jossain! ota minut pois ja anna suojaasi! ota minut pois nyt heti!!! .....ööm......halloo?.....tässä mä vieläki oleilen.....tuleeko se?.....ööh.....hmm....niin moneltako sä sanoitkaa että se tulee?