Huomattava omaisuus jaettiin tasan sulassa sovussa sisarusten kesken jo vuosia sitten. Kotipaikka jäi luonnollisesti yhteiseksi, (mikä ei ole millään rahalla myytävissä). Hyvä näin.
Viisaat vanhemmat eivät halunneet suosia ketään, jotta rauha ja sopu säilyisivät. Jokaiselle löytyy oma yksityisyys yhteisen tilan lisäksi, jota on paljon.
Kukaan ei asu kotona vakituisesti. Osa sisaruksista asuu samalla paikkakunnalla, osa muualla. Kiintyneenä kotiin ja kotia aina hoitaneena, esitin luopumista kaikesta muusta omaisuudesta saadakseni talon "hoitooni". Eivät suoneet. Tiesin jo tuolloin, että muut eivät välitä talon hoidosta... Kukaan ei osallistu esim. pihatöihin, vaikka talkoihin olen yrittänyt saada väkeä sekä keväällä että syksyllä. Vanhemmat kantoivat aikoinaan huolta siitä, että kuka huolehtii pihapiiristä, kun heistä aika jättää. Kukaan ei ilmaissut tuolloin haluavansa jatkaa asumista kotona.
On niin helppoa tulla valmiille pl ateriat. Työ on vieras käsite. Joskus väsyneenä kyyneleet tippuvat, tekisihän sitä vaikka mitä, jos vain jaksaisi ja olisi aikaa.
Yhteisiä pelisääntöjä tai mitään käyttösopimusta he eivät ole suostuneet aikaisemmin tekemään. Käyntejä on itse kullakin noin pari kertaa kuukaudessa. Usein heillä on omiakin vieraita mukanaan... Tähän saakka kaikki on mennyt suht.koht hyvin kunnes sain heidän tekemänsä sopimuksen allekirjoitettavaksi, jossa mm. ei tunneta/anneta arvoa lainkaan TYÖLLE, sillä se on/olisi vapaaehtoista! Lisäksi vuotuisen osakasmaksun lisäksi olisi yöpyviltä vrk-maksu! Omaan kotiin vuorokausimaksu! Työkaluja ja muita pienhankintoja ei korvata edelleenkään, edes ruohonleikkuriin bensaa.
Keskustella pitäisi, mutta nytkin on porukka toisaalla kimpassa...
Viisaat vanhemmat eivät halunneet suosia ketään, jotta rauha ja sopu säilyisivät. Jokaiselle löytyy oma yksityisyys yhteisen tilan lisäksi, jota on paljon.
Kukaan ei asu kotona vakituisesti. Osa sisaruksista asuu samalla paikkakunnalla, osa muualla. Kiintyneenä kotiin ja kotia aina hoitaneena, esitin luopumista kaikesta muusta omaisuudesta saadakseni talon "hoitooni". Eivät suoneet. Tiesin jo tuolloin, että muut eivät välitä talon hoidosta... Kukaan ei osallistu esim. pihatöihin, vaikka talkoihin olen yrittänyt saada väkeä sekä keväällä että syksyllä. Vanhemmat kantoivat aikoinaan huolta siitä, että kuka huolehtii pihapiiristä, kun heistä aika jättää. Kukaan ei ilmaissut tuolloin haluavansa jatkaa asumista kotona.
On niin helppoa tulla valmiille pl ateriat. Työ on vieras käsite. Joskus väsyneenä kyyneleet tippuvat, tekisihän sitä vaikka mitä, jos vain jaksaisi ja olisi aikaa.
Yhteisiä pelisääntöjä tai mitään käyttösopimusta he eivät ole suostuneet aikaisemmin tekemään. Käyntejä on itse kullakin noin pari kertaa kuukaudessa. Usein heillä on omiakin vieraita mukanaan... Tähän saakka kaikki on mennyt suht.koht hyvin kunnes sain heidän tekemänsä sopimuksen allekirjoitettavaksi, jossa mm. ei tunneta/anneta arvoa lainkaan TYÖLLE, sillä se on/olisi vapaaehtoista! Lisäksi vuotuisen osakasmaksun lisäksi olisi yöpyviltä vrk-maksu! Omaan kotiin vuorokausimaksu! Työkaluja ja muita pienhankintoja ei korvata edelleenkään, edes ruohonleikkuriin bensaa.
Keskustella pitäisi, mutta nytkin on porukka toisaalla kimpassa...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota tarjous kiinteistönhuoltoyhtiöltä paljonko ottavat talon huolloista ja pihan kunnossa pitämisestä.
Tuo summa jaetaan kaikkien osakkaiden kesken.
Kenenkään ei tarvitse tehdä töitä.
Silloin konkreettisesti huomataan työn arvo.
Ps. tämä on ihan yleinen käytäntö lomamökkien kohdalla miksei sitten yhteisessä "lomakohteessa".
Kyseessä on varsin tyypillinen tilanne
Yhteishallinassa olevan omaisuuden hoito on hyvin tarkkaan määriteltävä kirjallisesti.
On sovittava pelisäännöt mm. korvauksista ja huoltotasosta.
Hieman kuulostaa siltä, että jos ei kyetä tuollaisia asioita sopimaan kirjallisesti, niin tulossa on hyvin katkeria riitoja ja tuollainen rakennus tai tilakeskus rapistuu ja lopulta siitä ei hyödy kukaan.
Nyt nopeasti pyrkimään sovinnollista yhteisratkaisua ja pelisääntöjä tekemään.
Jos ei onnistu niin todellakin odotettavissa on pahoja riitoja, joita on vaikea sovittaa muualla kuin oikeudessa.
silloin hyvästä ajatuksesta ei ole jäljellä mitään.
Olen itse nähnyt näitä tapauksia liian paljon. Yleensä alku on hyvä mutta, kun yhteiset säännöt puuttuvat, niin riita tulee ennemmin tai myöhemmin ja se tulee olemaan hyvin katkera.
Tilanne on luisunut tuollaiseksi siksi että olet auttamaton nössö ja vätys. Sinua hyväksikäytetään armotta koska itse annat itseäsi hyväksikäyttää! Oletko mies (nainen?) vai hiiri??
Jos kerran muut eivät suostu millään lailla osallistumaan töihin niin sinun on pakko laittaa kova kovaa vastaan. Lopetat myös itse kylmästi kaiken mahdollisen työn tekemisen talolla. Et tee pihatöitä, et korjaustöitä, et yhtään mitään!
Parasta olisi jos tuona aikana et edes kävisi koko talolla, mutta jos et siihen pysty, niin siivoat omat jälkesi, et muuta. Muuten vedät reippaasti lonkkaa. Muista että et todellakaan koske MIHINKÄÄN! Ruoho kasvakoon, kukat kuolkoon, portaat lahotkoon.
Vuodessa talo ei vielä ehdi rapistua korjaamattomaan kuntoon, mutta sisaruksesi voivat hyvinkin nähdä valon kun huomaavat miten työpanoksesi puuttuminen vaikuttaa. Voi sitä neuvotteluhalukkuuttakin yhteisistä pelisäännöistä löytyä.,
Nämä ovat niin kipeitä asioita, että niistä ei valitettavasti ääneen puhuta. Silti hyvin monet ovat samassa tilanteessa. On aika avata avoin keskustelu.
Perheen akateemisin, ei ole se fiksuin! Sinä joka haluat säilyttää tuleville jälkipolville sukusi perinteitä, älä anna sen kadota. Mieti keneen todella voit luottaa. Ota selvää teeskenteleekö lapsesi ja minkälaisia he todellisuudessa ovat. Opettele näkemään ihmisten "läpi". Jotkut esittävät raitista ja ovat mielin kielin. Luokaa yhteiset säännöt ennenkuin aika jättää.
Ja voiko sellaisiin luottaa, jotka vaihtavat kumppaniaan jatkuvasti ja omat lapset ovat toissijaisia.....
...On ikävää olla tupakan tumppien ja kalja- ja viinapullojen kerääjä
Olisiko aika vaatia perinnönjakoa?
Tee muille lunastusehdotus, ja kerro että ellei suostuta siihen tai tehokkaampaan yhteisomistukseen haet pesänjakajan.
Älä suotta pahoita tuollaisesta mieltäsi. Vaan toimi!
Rakkaat sisaret hommasivat kaiken muun kenkkuilun lisäksi lisäperillisen, jotta saadaan yksi perillinen pois pesästä. Jokainen voi arvailla mitä siitä seurasi. Oikeudenkäyntejä toinen toisensa perään. Yritettiin keksiä kaikki mahdollinen pesän kavaltamisesta lähtien. Pesän hoidosta jätettiin palkkiot maksamatta, vaikka hoidosta vastaamaan valittu oli ilmoittanut, etten hoida pesää ilmaiseksi. Sanotaan, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Näin kävi, ei ymmärretty, että lisäperillinen vie pesästä osansa ja pesänselvittäjä/ jakaja vie muhkeat palkkiot pesän tililtä. On viimeinen teko, pesänselvittäjän hakeminen, sillä sitten se sotku alkaa. Rehellistä ja puolueetonta selvittäjää on vaikea löytää. Juristeissakin on rehellisiä, mutta houkutus on suuri viivästyttää pesänselvitystä, jos pesän osakkaat riitelevät keskenään. Kuolinpesiin nähden pitää taatusti paikkansa sanonta "Suku on pahin" !