19 v ja äidiksi??

ei vanhemmat elätä, mainitsin tekstissä että mies on vähän paremmassa työssä. emmekä me velatonta omakotitaloa omista vaan ihan kaksio kerrostalokämpän.:)

tuohon seurustelu juttuun en osaa sanoo mitään.niin vaan kävi ja onnellisia ollaan oltu siitä saakka :)

kiitos vastauksista. mielestäni olisin kypsä äidiksi mutta niin ison askeleen ottaminen tietysti hieman pelottaa. :)

kiitos sinulle rohkaisusta :) ehkä nyt uskaltautuisin alkaa yrittämään lasta mieheni kanssa. onhan se jännä paikka varmaan missä tahansa elämän vaiheessa vaikka olisin 35.

ap kirjoitti:

kiitos sinulle rohkaisusta :) ehkä nyt uskaltautuisin alkaa yrittämään lasta mieheni kanssa. onhan se jännä paikka varmaan missä tahansa elämän vaiheessa vaikka olisin 35.

Lue lisää

Hyvä vertaistuki on ystävät joilla on tenava. Neuvolakäynnit on luonteva hetki kysyä kätilöltä. Me saatiin ensimmäisen lapsen syntyessä kahden viikon sairaalahotellijakso, jossa koulutettu henkilökunta, oma huone ja me vauvan kanssa täydellä ylöspidolla. Siellä opeteltiin vauvan hoito, käsittely, terveyden seuranta, ruokinta ja ravinto, kylvetys jne. Kaikki mikä pitää osata kotona. Jakso maksoi meille muutamia tuhansia 9v sitten. Tuo "vauva" on nyt terve koululainen. Vauva ja rakastava perhe luo onnea, jonka ylivoimaisuuden ymmärtää vasta kun sen löytää.

saahan sitä jutella asiasta ja saa kysellä mitä haluaa..taidat itse olla pinnallinen

tuohon edelliseen viesti kirjoitti:

saahan sitä jutella asiasta ja saa kysellä mitä haluaa..taidat itse olla pinnallinen

menkää anttilaan ja ostakaa sellainen itkevä nukke jolle saa vaippoja vaihtaa ja tuttipulloa tunkea nokan ale, niin tajuatte millaista se voisi olla sen itse lapsen kanssa. No mutta siinä isyydessä ja äitiydessä ja perheessä on niin monta liikkuvaa osaa, että en suosittele lapsille enkä lapsenmielisille. Likempänä kolmeakymmentä sitten niitä lapsia ja naimisiinmenoa.

HUOM!!: Tämä on väärä palsta kysellä mielipiteitä ja saada hyödyllisiä vastauksia, koska täällä keskustelevat epätodellisesti ajattelevat vauvakuumetta potevat pikkutytöt pääasiassa!

Ensin ammatti, toimiva parisuhde (koeaika 5v vähintään), elämänkokemusta ja näkemystä sekä ongelmanratkaisutatojen kehittämisetä. Ja sitten ne lapset EHKÄ, jos on valmis sittenkään! Se menee sinne keskimäärin 28-vuoteen se paras synnytysikä ensimmäiselle lapselle. KAIKILLE PARAS RATKAISU, niin lapselle kuin äidille ja isälle. Kiitos

palaa käpy kohta kanssan kirjoitti:

menkää anttilaan ja ostakaa sellainen itkevä nukke jolle saa vaippoja vaihtaa ja tuttipulloa tunkea nokan ale, niin tajuatte millaista se voisi olla sen itse lapsen kanssa. No mutta siinä isyydessä ja äitiydessä ja perheessä on niin monta liikkuvaa osaa, että en suosittele lapsille enkä lapsenmielisille. Likempänä kolmeakymmentä sitten niitä lapsia ja naimisiinmenoa.

HUOM!!: Tämä on väärä palsta kysellä mielipiteitä ja saada hyödyllisiä vastauksia, koska täällä keskustelevat epätodellisesti ajattelevat vauvakuumetta potevat pikkutytöt pääasiassa!

Ensin ammatti, toimiva parisuhde (koeaika 5v vähintään), elämänkokemusta ja näkemystä sekä ongelmanratkaisutatojen kehittämisetä. Ja sitten ne lapset EHKÄ, jos on valmis sittenkään! Se menee sinne keskimäärin 28-vuoteen se paras synnytysikä ensimmäiselle lapselle. KAIKILLE PARAS RATKAISU, niin lapselle kuin äidille ja isälle. Kiitos

Lue lisää

"HUOM!!: Tämä on väärä palsta kysellä mielipiteitä ja saada hyödyllisiä vastauksia, koska täällä keskustelevat epätodellisesti ajattelevat vauvakuumetta potevat pikkutytöt pääasiassa!"



tämä palsta on mielestäni ihan siihen tarkoitettu että saa haaveilla ja kysellä ja yms vauvoista ja muusta! mene itse ostamaan se nukke jos et uskalla oikeaa tehdä tympäsee tommoset jotka ei kestä muiden kuin itsensä mielipidettä!mitä luet näitä jos meinaa käpy palaa

tuohon edelliseen viesti kirjoitti:

"HUOM!!: Tämä on väärä palsta kysellä mielipiteitä ja saada hyödyllisiä vastauksia, koska täällä keskustelevat epätodellisesti ajattelevat vauvakuumetta potevat pikkutytöt pääasiassa!"



tämä palsta on mielestäni ihan siihen tarkoitettu että saa haaveilla ja kysellä ja yms vauvoista ja muusta! mene itse ostamaan se nukke jos et uskalla oikeaa tehdä tympäsee tommoset jotka ei kestä muiden kuin itsensä mielipidettä!mitä luet näitä jos meinaa käpy palaa

Lue lisää

ihanaa että joku puolustaa mun viestiä:D
tarkotus olikin kysellä vaan mielipiteitä, vaihtaa ajatuksia ja kysellä onko joku tullut 19 vuotiaana äidiksi ja miten on mennyt. ei todellakaan ollut tarkoituksena hakea vastausta täältäaiommeko miehemme kanssa nyt hankkia lapsia. päätämme sen ihan itse ilman muitten sanomisia :)

ja toi laskeskelu et on 28 vasta hyvä äiti niin en ois ihan samaamieltä. kaikki naiset ei oo sittenkään valmiita...ei välttämättä ikinä. ja toiset nuorempina. se riippuu mielestäni niin monesta asiasta..

anteeksi jos jollakin paloi käämit viestini suhteen. ei ollut tarkoitus ärsyttää ketään.

ap kirjoitti:

ihanaa että joku puolustaa mun viestiä:D
tarkotus olikin kysellä vaan mielipiteitä, vaihtaa ajatuksia ja kysellä onko joku tullut 19 vuotiaana äidiksi ja miten on mennyt. ei todellakaan ollut tarkoituksena hakea vastausta täältäaiommeko miehemme kanssa nyt hankkia lapsia. päätämme sen ihan itse ilman muitten sanomisia :)

ja toi laskeskelu et on 28 vasta hyvä äiti niin en ois ihan samaamieltä. kaikki naiset ei oo sittenkään valmiita...ei välttämättä ikinä. ja toiset nuorempina. se riippuu mielestäni niin monesta asiasta..

anteeksi jos jollakin paloi käämit viestini suhteen. ei ollut tarkoitus ärsyttää ketään.

Lue lisää

Mun siskoni oli kyllä vanhempi kuin sinä, hän oli 23 v. kun sai ensimmäisen lapsensa. Hän oli kyllä mielestäni kypsä äidiksi. Itse en olisi siinä iässä todellakaan ollut, saatika 19 vuotiaana! Itsellä meni yli kolmekymppiseksi ennen kuin tunsin olevani valmis. Ja n. 2 vuoden kovan pähkäilyn jälkeen... Taloudelliset seikat kyllä oli kunnossa, mutta muuten mietitytti. Nyt sen sijaan kovasti lasta toivotaan. En ole vieläkään ehkä 100% valmis tai en tiedä olenko, mutta harva kai on?

Ihmiset on niin erilaisia, joku varmasti voi tuossa iässä jo olla valmis. Kaikki ei ole valmiita tai hyviä äitejä 3-kymppisenä tai koskaan. Totta kyllä sekin, että moni tekee sen todella ison päätöksen liian hätiköidysti. Ja lasta on aika hankala palauttaa... Mutta mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, jos asiaa miettii eri kanteilta ja haluaa kuulla kokemuksia. Päinvastoin.

Kääminsä polttava tuntuu itse olevan vielä lapsi. Voisi eriävän mielipiteensä esittää toisinkin!

LittleMama kirjoitti:

Mun siskoni oli kyllä vanhempi kuin sinä, hän oli 23 v. kun sai ensimmäisen lapsensa. Hän oli kyllä mielestäni kypsä äidiksi. Itse en olisi siinä iässä todellakaan ollut, saatika 19 vuotiaana! Itsellä meni yli kolmekymppiseksi ennen kuin tunsin olevani valmis. Ja n. 2 vuoden kovan pähkäilyn jälkeen... Taloudelliset seikat kyllä oli kunnossa, mutta muuten mietitytti. Nyt sen sijaan kovasti lasta toivotaan. En ole vieläkään ehkä 100% valmis tai en tiedä olenko, mutta harva kai on?

Ihmiset on niin erilaisia, joku varmasti voi tuossa iässä jo olla valmis. Kaikki ei ole valmiita tai hyviä äitejä 3-kymppisenä tai koskaan. Totta kyllä sekin, että moni tekee sen todella ison päätöksen liian hätiköidysti. Ja lasta on aika hankala palauttaa... Mutta mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa, jos asiaa miettii eri kanteilta ja haluaa kuulla kokemuksia. Päinvastoin.

Kääminsä polttava tuntuu itse olevan vielä lapsi. Voisi eriävän mielipiteensä esittää toisinkin!

Lue lisää

Sen verran vielä, että se että ei tee päätöksiä suin päin harkitsematta vaikka on kova vauvakuume, kertoo jo, että ei nyt ihan kovin lapsellinen ja vastuuntunnoton ole. Ja esim. harva teini edes kyselee, tai voi kysyä, mutta ei ainakaan suhtaudu ok eriäviin mielipiteisiin. Aika monella naisella on jossain vaiheessa vauvakuume ja kaikkien kannata ainakaan vain sen takia lasta "hankkia".

Mutta jos tosiaan vielä kovasti mietityttää niin teillä onneksi on vielä hyvin aikaa vaikka odottaa se pari vuotta. Itsellä ikää on mittarissa niin paljon, että harmittaa kun ei "vauvakuume" herännyt aiemmin. Tai pikemminkin varmuus. En sanoisi, että mulla on vauvakuume. Mitä se sitten onkaan. Kovasti lasta halutaan ja pettymyksiä on tullut useina kuukausina. Olemme kyllä olleet miehen kanssa kauan yhdessä kaksisteen, että kaipa olemme onnellisia jatkossakin niin vaikka lasta ei kuuluisi. En usko, että mihinkään rankkoihin hoitoihin tms. lähdetään tai adoptoitais. Mutta ei luovuteta vielä!

Se, että kyselee mielipiteitä on eri asia, kun ette tekee päätökset vaan niiden pohjalta.

LittleMama kirjoitti:

Sen verran vielä, että se että ei tee päätöksiä suin päin harkitsematta vaikka on kova vauvakuume, kertoo jo, että ei nyt ihan kovin lapsellinen ja vastuuntunnoton ole. Ja esim. harva teini edes kyselee, tai voi kysyä, mutta ei ainakaan suhtaudu ok eriäviin mielipiteisiin. Aika monella naisella on jossain vaiheessa vauvakuume ja kaikkien kannata ainakaan vain sen takia lasta "hankkia".

Mutta jos tosiaan vielä kovasti mietityttää niin teillä onneksi on vielä hyvin aikaa vaikka odottaa se pari vuotta. Itsellä ikää on mittarissa niin paljon, että harmittaa kun ei "vauvakuume" herännyt aiemmin. Tai pikemminkin varmuus. En sanoisi, että mulla on vauvakuume. Mitä se sitten onkaan. Kovasti lasta halutaan ja pettymyksiä on tullut useina kuukausina. Olemme kyllä olleet miehen kanssa kauan yhdessä kaksisteen, että kaipa olemme onnellisia jatkossakin niin vaikka lasta ei kuuluisi. En usko, että mihinkään rankkoihin hoitoihin tms. lähdetään tai adoptoitais. Mutta ei luovuteta vielä!

Se, että kyselee mielipiteitä on eri asia, kun ette tekee päätökset vaan niiden pohjalta.

Lue lisää

saahan täällä ihan kunnollisiakin vastauksia, kiitos niistä :)

tota just tarkotin ettei me todellakaan tehdä päätöksiä näitten juttujen perusteella. kunhan halusin kysellä mielipiteitä ym. :)

oon itsekkin tullu siihen tulokseen että antaa nyt asian olla ja katotaan sitten myöhemmin jos kuume on sillon vielä kova :) ettei ainakaan hätiköi asian suhteen. ja onhan se ihanaa kun saa olla ihan kaksin ja nyt pitää vaan nauttia siitä ajasta :)

tsemppiä teille lapsen saannissa!! nyt vaan otatte ilon irti kaksinkeskeisestä ajastanne koska pian voi tulla päivä ettette enää saakkaan olla kaksin ;) nyt on hyvää aikaa vahvistaa parisuhdetta ja nauttia toisistanne niin lapsi saa rakastavan ja parhaan kodin kun syntyy :)
toivottavasti tulisi kuitenkin pian plussaa sinne!! :)
hyvää kesän jatkoa!

millasessa elämän tilanteessa muuten olet?
millanen kumppani sulla on?

itse en olisi ollut 17 vuotiaana kypsä äidiksi, nyt parin vuoden päästä on alkanu tuntuun että pystyis :) mut sä voit ihan hyvin olla. kunhan on vakituinen kumppani joka myöskin haluaisi perheen lisäystä :)

voin muuten suositella tota naimisiin menoo vaikka tuntuu vähän hassulta näin nuorena.. on paljon "varmempi olo" ja kaikki sujuu noin niinku virallisissa asioissa helpommin varsinkin jos lapsi tulee kun äippä ja iskä on naimisissa :)

toivottavasti molemmilla tulis pian plussaa ;) tsemppiä sinne!!

ap kirjoitti:

millasessa elämän tilanteessa muuten olet?
millanen kumppani sulla on?

itse en olisi ollut 17 vuotiaana kypsä äidiksi, nyt parin vuoden päästä on alkanu tuntuun että pystyis :) mut sä voit ihan hyvin olla. kunhan on vakituinen kumppani joka myöskin haluaisi perheen lisäystä :)

voin muuten suositella tota naimisiin menoo vaikka tuntuu vähän hassulta näin nuorena.. on paljon "varmempi olo" ja kaikki sujuu noin niinku virallisissa asioissa helpommin varsinkin jos lapsi tulee kun äippä ja iskä on naimisissa :)

toivottavasti molemmilla tulis pian plussaa ;) tsemppiä sinne!!

Lue lisää

ON FAKTA, että lapsen kuukausittaisten pakollistenkin tarpeiden täyttämiseenkin menee rahaa enemmän kuin lapsilisä on per. kk. Saatika sitten, jos haluaisi ostaa jotain ylimääräistä (leluja tai lähteä käymään vaikka retkellä Puuhamaassa). Vauvan vaatteetkin ovat kovin kalliita nykypäivänä ja niitä pitää olla jatkuvasti yhtä kokoa suurempia. Tuo pikkuinen nyytti minkä synnärillä saa syliin, on jo kovin pian kasvanut yli niistä vauva vaatteista.

ON MYÖS FAKTA, että ei lasta rahalla kasvateta. Ei lapsi tarvitse rattaiden pohjalle säkillistä seteleitä tai edes upouusia rattaita. Eikä vaunuja tarvitse olla aurinko-, sade- ja loska kelille erikseen. Lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat, jotka opettavat ja ovat hyvänä esimerkkinä elämässä. Antavat läheisyyttä ja turvallisen sylin. Mitään tuota ei raha korvaa.

Vauva ikäisenä lapsi ei kuitenkaan osaa vielä vaatiakaan polkupyörää tai televisiota omaan huoneeseen. Tai uusia kenkiä ja kaupan kalleinta puuteria. Me vanhemmat osaamme antaa vauvalle sen mitä hän tarvitsee, eikä lapsi ymmärrä vielä silloin mitä kaikkea voisi olla. Tiukka rahatilanne kuitenkin heijastaa ehkä muihinkin perhehuoliin ja yleiseen kireään ilmapiiriin perheen sisällä. Se stressaa ja oma hyvinvointi kärsii jatkuvasta sinnittelystä taloudellisessa ahdingossa. Tuosta taas kärsii lapsi.

Jokatapauksessa kaikkine faktoineen olemme itse miehen kanssa päättäneet yrittää lasta. Olemme yhdessä keskustelleet läpi kaikki nuo asiat ja tulimme tulokseen, että yritämme saada perheenlisäystä. Molemmilla kova vauvakuume. =) Tilanteessamme moni varmasti odottaisi vielä muutaman vuoden, että molemmilla olisi ammatti. Me emme kuitenkaan aijo alkaa himmailemaan asian suhteen. Aina olisi kuitenkin jotain, mikä ei olisi täydellistä lapsen saamiselle. En näe syytä, että odottaisin kunnes me olisimme molemmat olleet vakitöissä vähintään viisi vuotta. Olisimme naimissa, asuisimme omakotitalossa, pihalla haukkuisi kultainen noutaja ja parkissa molemmille oma Mersu. Pohjimmiltaan olemme muutenkin hyvin vaatimattomia ja jokatapauksessa elämme onnellisuus periaatteella.

Ja jos nyt ajattelisi lapsen saavan alkunsa, niin elämä olisi varmasti kovin erilaista 10 vuoden kuluttua, kun lapsi jo vaatisi sillä verukkeella, että kun: "muillakin on". Olen kokenut hyväksi keinoksi elää hetki kerrallaan ja tehdä, kuin pojimmiltaan hyvältä tuntuu. Ei niin, kuin "kuuluisi" muiden mielestä tehdä. Kaiken on kuitenkin tapana järjestyä parhainpäin.

Tulipas pitkä sepustus. Aurinkoista kesän jatkoa!

Taje kirjoitti:

ON FAKTA, että lapsen kuukausittaisten pakollistenkin tarpeiden täyttämiseenkin menee rahaa enemmän kuin lapsilisä on per. kk. Saatika sitten, jos haluaisi ostaa jotain ylimääräistä (leluja tai lähteä käymään vaikka retkellä Puuhamaassa). Vauvan vaatteetkin ovat kovin kalliita nykypäivänä ja niitä pitää olla jatkuvasti yhtä kokoa suurempia. Tuo pikkuinen nyytti minkä synnärillä saa syliin, on jo kovin pian kasvanut yli niistä vauva vaatteista.

ON MYÖS FAKTA, että ei lasta rahalla kasvateta. Ei lapsi tarvitse rattaiden pohjalle säkillistä seteleitä tai edes upouusia rattaita. Eikä vaunuja tarvitse olla aurinko-, sade- ja loska kelille erikseen. Lapsi tarvitsee rakastavat vanhemmat, jotka opettavat ja ovat hyvänä esimerkkinä elämässä. Antavat läheisyyttä ja turvallisen sylin. Mitään tuota ei raha korvaa.

Vauva ikäisenä lapsi ei kuitenkaan osaa vielä vaatiakaan polkupyörää tai televisiota omaan huoneeseen. Tai uusia kenkiä ja kaupan kalleinta puuteria. Me vanhemmat osaamme antaa vauvalle sen mitä hän tarvitsee, eikä lapsi ymmärrä vielä silloin mitä kaikkea voisi olla. Tiukka rahatilanne kuitenkin heijastaa ehkä muihinkin perhehuoliin ja yleiseen kireään ilmapiiriin perheen sisällä. Se stressaa ja oma hyvinvointi kärsii jatkuvasta sinnittelystä taloudellisessa ahdingossa. Tuosta taas kärsii lapsi.

Jokatapauksessa kaikkine faktoineen olemme itse miehen kanssa päättäneet yrittää lasta. Olemme yhdessä keskustelleet läpi kaikki nuo asiat ja tulimme tulokseen, että yritämme saada perheenlisäystä. Molemmilla kova vauvakuume. =) Tilanteessamme moni varmasti odottaisi vielä muutaman vuoden, että molemmilla olisi ammatti. Me emme kuitenkaan aijo alkaa himmailemaan asian suhteen. Aina olisi kuitenkin jotain, mikä ei olisi täydellistä lapsen saamiselle. En näe syytä, että odottaisin kunnes me olisimme molemmat olleet vakitöissä vähintään viisi vuotta. Olisimme naimissa, asuisimme omakotitalossa, pihalla haukkuisi kultainen noutaja ja parkissa molemmille oma Mersu. Pohjimmiltaan olemme muutenkin hyvin vaatimattomia ja jokatapauksessa elämme onnellisuus periaatteella.

Ja jos nyt ajattelisi lapsen saavan alkunsa, niin elämä olisi varmasti kovin erilaista 10 vuoden kuluttua, kun lapsi jo vaatisi sillä verukkeella, että kun: "muillakin on". Olen kokenut hyväksi keinoksi elää hetki kerrallaan ja tehdä, kuin pojimmiltaan hyvältä tuntuu. Ei niin, kuin "kuuluisi" muiden mielestä tehdä. Kaiken on kuitenkin tapana järjestyä parhainpäin.

Tulipas pitkä sepustus. Aurinkoista kesän jatkoa!

Lue lisää

Onneksi minun ei ole tarvinnut sinne ikinä alentua. Eikä minulla olisi pokkaakaan lähteä anelemaan rahaa.

Sanot että olet jo nyt kiikuttamassa lasta isovanhemmille hoitoon, niinkö? Miksi et hoida itse penskaasi? 4kk lapsi ja jo nyt menojalka vipattaa. Olet vielä nuori, eli et voi sanoa elämänkokemuksellasi mitä haluat kahden vuoden päästä ja oletteko miehesi kanssa yhdessä vai oletko etsimässä yh-äitinä epätoivossa uutta miestä itsellesi. Ihan tyhmää väittää että 19-kesäinen kersa voi sanoa mitä elämältään haluaa. Lapsi on niin iso asia elämässä ja se on pysyvä ratkaisu, joka vaikuttaa koko loppuelämään äidillä ja lapsella, mutta myöskin isällä!
Kyllä lapsen aika on aikaisintaan 26-vuotiaana naisella ja miehellä kolmissakymmenissä. Täällä vähän hormoonit hyrrää vauvakuumeisilla ja ette ajattele asioita järkevästi! Anteeksi nyt kun sanon, mutta niin se vain on.

Mutta toivon kaikkea hyvää niillekkin jotka lapsia aikaisin joutuneet tekemään päänsä seurauksena. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja elämä on nautittavaa. Mutta myöhemminkin kerkeää!

höpö höpö kirjoitti:

Sanot että olet jo nyt kiikuttamassa lasta isovanhemmille hoitoon, niinkö? Miksi et hoida itse penskaasi? 4kk lapsi ja jo nyt menojalka vipattaa. Olet vielä nuori, eli et voi sanoa elämänkokemuksellasi mitä haluat kahden vuoden päästä ja oletteko miehesi kanssa yhdessä vai oletko etsimässä yh-äitinä epätoivossa uutta miestä itsellesi. Ihan tyhmää väittää että 19-kesäinen kersa voi sanoa mitä elämältään haluaa. Lapsi on niin iso asia elämässä ja se on pysyvä ratkaisu, joka vaikuttaa koko loppuelämään äidillä ja lapsella, mutta myöskin isällä!
Kyllä lapsen aika on aikaisintaan 26-vuotiaana naisella ja miehellä kolmissakymmenissä. Täällä vähän hormoonit hyrrää vauvakuumeisilla ja ette ajattele asioita järkevästi! Anteeksi nyt kun sanon, mutta niin se vain on.

Mutta toivon kaikkea hyvää niillekkin jotka lapsia aikaisin joutuneet tekemään päänsä seurauksena. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja elämä on nautittavaa. Mutta myöhemminkin kerkeää!

Lue lisää

joku lukihäiriö. Siinähän luki että he olisivat halunneet lasta ottaa hoitoon mutta EN OLE ANTANUT. Älä rupea arvostelemaan kun et lähtökohtia tiedä saati osaa lukea selvää suomenkieltä.
En sanonut että tiedän mitä elämältä haluan 20 vuoden päästä mutta totesin että nyt itselläni on kaikki hyvin. Olen itse seurustellut neljä vuotta mieheni kanssa ja kaikki muutenkin hyvin joten musta on turha tulla toisten päätöksiä arvostelemaan noin rankalla kädellä. Ihan kuule ilman elämän kokemustakin osaan sanoa että yhtä hyvin 30-40v. ihminen voi olla vajaavainen lapsesta huolehtimaan.
Ja on sitä minuakin nuoremmat lasten kanssa pärjänny ELI SE EI OLE IÄSTÄ KIINNI. PISTE!

onko itselläsi kirjoitti:

joku lukihäiriö. Siinähän luki että he olisivat halunneet lasta ottaa hoitoon mutta EN OLE ANTANUT. Älä rupea arvostelemaan kun et lähtökohtia tiedä saati osaa lukea selvää suomenkieltä.
En sanonut että tiedän mitä elämältä haluan 20 vuoden päästä mutta totesin että nyt itselläni on kaikki hyvin. Olen itse seurustellut neljä vuotta mieheni kanssa ja kaikki muutenkin hyvin joten musta on turha tulla toisten päätöksiä arvostelemaan noin rankalla kädellä. Ihan kuule ilman elämän kokemustakin osaan sanoa että yhtä hyvin 30-40v. ihminen voi olla vajaavainen lapsesta huolehtimaan.
Ja on sitä minuakin nuoremmat lasten kanssa pärjänny ELI SE EI OLE IÄSTÄ KIINNI. PISTE!

Lue lisää

Jos nyt käy niin, että selviät sen muksun kans, niin helvetin hieno homma. Mutta ei nyt vittu jokainsen kaltaisesi kersan kannata alkaa penskoja puskemaan, vaikka sinä nyt ihmetykseksi nauttisitkin siitä teiniäitiydestä ja pitäisit ratkaisuasi parhaana mahdollisena vielä muutaman vuoden kuluttua. Mieti niitä huonoja puolia ja kerro rehellisesti, jotta muut eivät laita käsiään samaan paskaan, kiitos. Ihan reilua olis!
Todellakin elämä on muutakin varten kuin kersojen synnytystä varten, ja ellet ole lesta tai muuten vain pipovikainen, tajuat sen kyllä.

Siis jos sulla olisi oikeesti hyvät lähtökohdat, ei se tarkoita että kaikilla olisi. ja että on kovinkaan yleisesti järkevää sulkea portteja takanaan ja tehdä penska kun itsekin kakara. Hiffaatko pointin?

höpö höpö kirjoitti:

Jos nyt käy niin, että selviät sen muksun kans, niin helvetin hieno homma. Mutta ei nyt vittu jokainsen kaltaisesi kersan kannata alkaa penskoja puskemaan, vaikka sinä nyt ihmetykseksi nauttisitkin siitä teiniäitiydestä ja pitäisit ratkaisuasi parhaana mahdollisena vielä muutaman vuoden kuluttua. Mieti niitä huonoja puolia ja kerro rehellisesti, jotta muut eivät laita käsiään samaan paskaan, kiitos. Ihan reilua olis!
Todellakin elämä on muutakin varten kuin kersojen synnytystä varten, ja ellet ole lesta tai muuten vain pipovikainen, tajuat sen kyllä.

Siis jos sulla olisi oikeesti hyvät lähtökohdat, ei se tarkoita että kaikilla olisi. ja että on kovinkaan yleisesti järkevää sulkea portteja takanaan ja tehdä penska kun itsekin kakara. Hiffaatko pointin?

Lue lisää

"Ja on sitä minuakin nuoremmat lasten kanssa pärjänny"

- ohan ne joo pärjänny vahingon kans ku on ollu pakko pärjätä ja kituuttaa menemään:)
Vika ei ole lasten, vaan vanhempien.

höpö höpö kirjoitti:

Jos nyt käy niin, että selviät sen muksun kans, niin helvetin hieno homma. Mutta ei nyt vittu jokainsen kaltaisesi kersan kannata alkaa penskoja puskemaan, vaikka sinä nyt ihmetykseksi nauttisitkin siitä teiniäitiydestä ja pitäisit ratkaisuasi parhaana mahdollisena vielä muutaman vuoden kuluttua. Mieti niitä huonoja puolia ja kerro rehellisesti, jotta muut eivät laita käsiään samaan paskaan, kiitos. Ihan reilua olis!
Todellakin elämä on muutakin varten kuin kersojen synnytystä varten, ja ellet ole lesta tai muuten vain pipovikainen, tajuat sen kyllä.

Siis jos sulla olisi oikeesti hyvät lähtökohdat, ei se tarkoita että kaikilla olisi. ja että on kovinkaan yleisesti järkevää sulkea portteja takanaan ja tehdä penska kun itsekin kakara. Hiffaatko pointin?

Lue lisää

Nimimerkin "höpö höpö" jutut ovat kyllä todellista provoa. Hänen juttunsa kuulostavat erittäin katkerilta - näen silmissäni katkeran 35-vuotiaan akan, joka on yrittänyt jo vuosia lasta, muttei tärppää, koska 25-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskemaan ja yli 30-vuotiaana se on jo selkeästi alentunut... Tälläiset tapaukset ovat tuttu näky lapsettomuusklinikoilla. Minusta on säälittävää haukkua fiksusti aiheesta kirjoittavia nuoria naisia kersoiksi.

Nimimerkki "höpö höpö" sanoi tekstissään, että "Siis jos sulla olisi oikeesti hyvät lähtökohdat, ei se tarkoita että kaikilla olisi.". Ja tämä on siis aivan totta. Mutta tuota lausetta ei kyllä voi yhdistää pelkästään nuoriin naisiin (kuten nim. höpö höpö varmastikin tarkoitti), vaan myös vanhemmilla naisilla iästä riippumatta voi olla puolin tai toisin huonot lähtökohdat lapselle. Mielestäni aivan kaikista tärkein asia, mitä lapsi tarvitsee on rakkaus, ja kaikki muut asiat tulevat vasta tuon jälkeen. Kaikki lapset eivät saa rakkautta (harvinaista, mutta totta, eikä tämä riipu naisen iästä), ja silloin heiltä puuttuu se kaikista tärkein, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

Minusta on surullista, että ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä Suomessa on n. 28 vuotta (mikä on korkea ensisynnyttäjän ikä verrattuna muihin maihin), koska jo hedelmällisyyden alenemisesta voisi päätellä, että olisi luonnollisempaa saada ensimmäinen lapsi 20-25 vuotiaana.

höpö höpö itsellesi kirjoitti:

Nimimerkin "höpö höpö" jutut ovat kyllä todellista provoa. Hänen juttunsa kuulostavat erittäin katkerilta - näen silmissäni katkeran 35-vuotiaan akan, joka on yrittänyt jo vuosia lasta, muttei tärppää, koska 25-vuotiaana hedelmällisyys alkaa laskemaan ja yli 30-vuotiaana se on jo selkeästi alentunut... Tälläiset tapaukset ovat tuttu näky lapsettomuusklinikoilla. Minusta on säälittävää haukkua fiksusti aiheesta kirjoittavia nuoria naisia kersoiksi.

Nimimerkki "höpö höpö" sanoi tekstissään, että "Siis jos sulla olisi oikeesti hyvät lähtökohdat, ei se tarkoita että kaikilla olisi.". Ja tämä on siis aivan totta. Mutta tuota lausetta ei kyllä voi yhdistää pelkästään nuoriin naisiin (kuten nim. höpö höpö varmastikin tarkoitti), vaan myös vanhemmilla naisilla iästä riippumatta voi olla puolin tai toisin huonot lähtökohdat lapselle. Mielestäni aivan kaikista tärkein asia, mitä lapsi tarvitsee on rakkaus, ja kaikki muut asiat tulevat vasta tuon jälkeen. Kaikki lapset eivät saa rakkautta (harvinaista, mutta totta, eikä tämä riipu naisen iästä), ja silloin heiltä puuttuu se kaikista tärkein, mitä lapsi tarvitsee kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

Minusta on surullista, että ensisynnyttäjien keskimääräinen ikä Suomessa on n. 28 vuotta (mikä on korkea ensisynnyttäjän ikä verrattuna muihin maihin), koska jo hedelmällisyyden alenemisesta voisi päätellä, että olisi luonnollisempaa saada ensimmäinen lapsi 20-25 vuotiaana.

Lue lisää

Alkaa jo naurattaa, kun lukee näitä katkerien ihmisten mielipiteitä näistä asioista. Tunnen naisen, joka sai ensimmäisen lapsensa suunnitellusti 19-vuotiaana, ja on sen jälkeen saanut kolme lasta lisää, omakotitalo ja kaikki asiat kunnossa, ja oikein hyvin on näyttänyt sujuvan tähän asti! Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa samanikäisinä, ja heillä on ehkä sitten jäänyt opiskelut kesken, ja kaikilla ei välttämättä mene niin hyvin lapsen kanssa, mutta mielestäni ei voi väittää 19-vuotiasta enää lapseksi, jos ei ole tavannutkaan kyseistä henkilöä. Minulla ei oile henkilökohtaista kokemusta asiasta, mutta sen tiedän takuuvarmasti, että asia ei riipu iästä vaan ihmisestä. Minusta ei edes kuulosta oudolta, että 19-vuotias suunnittelee perheen perustamista. Se tietenkin varmasti johtuu siitä, että lähipiirissäni suurin osa on aloittanut perheen perustamisen hyvin nuorena. Täytän itse pian 19, ja perhe kovasti suunnitteilla. Saa haukkua lapseksi, jos nyt siltä tuntuu, vaikkette ole minua koskaan tavannutkaan, itse tunnen itseni tarpeeksi kypsäksi saamaan lapsen.

'90 kirjoitti:

Alkaa jo naurattaa, kun lukee näitä katkerien ihmisten mielipiteitä näistä asioista. Tunnen naisen, joka sai ensimmäisen lapsensa suunnitellusti 19-vuotiaana, ja on sen jälkeen saanut kolme lasta lisää, omakotitalo ja kaikki asiat kunnossa, ja oikein hyvin on näyttänyt sujuvan tähän asti! Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat saaneet ensimmäisen lapsensa samanikäisinä, ja heillä on ehkä sitten jäänyt opiskelut kesken, ja kaikilla ei välttämättä mene niin hyvin lapsen kanssa, mutta mielestäni ei voi väittää 19-vuotiasta enää lapseksi, jos ei ole tavannutkaan kyseistä henkilöä. Minulla ei oile henkilökohtaista kokemusta asiasta, mutta sen tiedän takuuvarmasti, että asia ei riipu iästä vaan ihmisestä. Minusta ei edes kuulosta oudolta, että 19-vuotias suunnittelee perheen perustamista. Se tietenkin varmasti johtuu siitä, että lähipiirissäni suurin osa on aloittanut perheen perustamisen hyvin nuorena. Täytän itse pian 19, ja perhe kovasti suunnitteilla. Saa haukkua lapseksi, jos nyt siltä tuntuu, vaikkette ole minua koskaan tavannutkaan, itse tunnen itseni tarpeeksi kypsäksi saamaan lapsen.

Lue lisää

et taida ajatella kovinkaan kypsästi asioita joita kommentoit. Te lapset tehdä touhotatte ja mietitte sitten seuraamuksia jotka vaikuttavat koko loppuelämäänne.
Jokaisen oma valintahan se on käytännössä, vaikka vaikuttaa monen muunkin elämään, mutta ei aina kannata ottaa vittuiluna jos asioista jotakin tajuavat kypsemmät teitä koittaa opastaa karkeaankin sävyyn. He ovat usein henkilöitä jotka toimivat jossakin ammatissa missä näkee sen asian huonon puolen mitä te ette ehkä näe. Lisäksi jos tunnet yhden 19 vuotiaan jolla homma mennyt hyvin AINAKIN TÄHÄN SAAKKA, niin ei kannata yleistää. Varmaan moni muukin tuntee yhden 19 vuotiaan jolla mennyt hyvin, mutta sitten taas kymmenen muuta saman ikäistä joilla ei ole mennyt hyvin ja siksi he koittavat teitä ohjeistaa.

Tällä palstalla todellakin on ihmisiä, pääasiassa nuoria naisia, joilla kova vauvakuume. Hormoonit hyrrää kun kaverillakin on lapsi ja se olisi kiva itselläkin ja olisi mukava ensikesänä mennä yhdessä lasten kanssa rannalle, totta kai. Mutta miettikäähän asioita koko elämän kannalta, kun aikaa teillä on.

32v kirjoitti:

et taida ajatella kovinkaan kypsästi asioita joita kommentoit. Te lapset tehdä touhotatte ja mietitte sitten seuraamuksia jotka vaikuttavat koko loppuelämäänne.
Jokaisen oma valintahan se on käytännössä, vaikka vaikuttaa monen muunkin elämään, mutta ei aina kannata ottaa vittuiluna jos asioista jotakin tajuavat kypsemmät teitä koittaa opastaa karkeaankin sävyyn. He ovat usein henkilöitä jotka toimivat jossakin ammatissa missä näkee sen asian huonon puolen mitä te ette ehkä näe. Lisäksi jos tunnet yhden 19 vuotiaan jolla homma mennyt hyvin AINAKIN TÄHÄN SAAKKA, niin ei kannata yleistää. Varmaan moni muukin tuntee yhden 19 vuotiaan jolla mennyt hyvin, mutta sitten taas kymmenen muuta saman ikäistä joilla ei ole mennyt hyvin ja siksi he koittavat teitä ohjeistaa.

Tällä palstalla todellakin on ihmisiä, pääasiassa nuoria naisia, joilla kova vauvakuume. Hormoonit hyrrää kun kaverillakin on lapsi ja se olisi kiva itselläkin ja olisi mukava ensikesänä mennä yhdessä lasten kanssa rannalle, totta kai. Mutta miettikäähän asioita koko elämän kannalta, kun aikaa teillä on.

Lue lisää

Olen itse sitä mieltä, ettei lasta kannata alkaa yrittäämään, jos on kauhea vauvakuume meneillään. Minä olen aina lapsesta saakka tiennyt ja toivonut, että saisin aloittaa perheen perustamisen nuorena. Minulla on ollut kausia, kun on ollut kauhea vauvakuume ja niin on miehellänikin, mutta ihan sen takia olen halunnut odottaa, että olemme sitten kummatkin varmoja asioista, ja suhdekin varmasti toimii. Tiedän toki, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät vielä 19-vuotiaana ole valmiita äideiksi, mutta kaikki eivät olekaan samanlaisia. Joku on parmpi äiti vasta 3-kymppisenä, joku vasta tultuaan täysi-ikäiseksi. Ei asia iästä riipu vaan ihmisestä, kasvatuksesta, kulttuurista, kokemuksista, perimästä... Ehkä te, jotka olette niin tätä nuorena perheen perustamista vastaan, ette vaan olekaan samanlaisia ihmisiä, kuin me. Ehkä te ette ole niin äidillisiä, ja pidä lapsista niin paljoin kuin me. Ihmiset ovat erilaisia.

'90 kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä, ettei lasta kannata alkaa yrittäämään, jos on kauhea vauvakuume meneillään. Minä olen aina lapsesta saakka tiennyt ja toivonut, että saisin aloittaa perheen perustamisen nuorena. Minulla on ollut kausia, kun on ollut kauhea vauvakuume ja niin on miehellänikin, mutta ihan sen takia olen halunnut odottaa, että olemme sitten kummatkin varmoja asioista, ja suhdekin varmasti toimii. Tiedän toki, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät vielä 19-vuotiaana ole valmiita äideiksi, mutta kaikki eivät olekaan samanlaisia. Joku on parmpi äiti vasta 3-kymppisenä, joku vasta tultuaan täysi-ikäiseksi. Ei asia iästä riipu vaan ihmisestä, kasvatuksesta, kulttuurista, kokemuksista, perimästä... Ehkä te, jotka olette niin tätä nuorena perheen perustamista vastaan, ette vaan olekaan samanlaisia ihmisiä, kuin me. Ehkä te ette ole niin äidillisiä, ja pidä lapsista niin paljoin kuin me. Ihmiset ovat erilaisia.

Lue lisää

Varmaan olet joku uskonnonuhri lihava pallukka?

'90 kirjoitti:

Olen itse sitä mieltä, ettei lasta kannata alkaa yrittäämään, jos on kauhea vauvakuume meneillään. Minä olen aina lapsesta saakka tiennyt ja toivonut, että saisin aloittaa perheen perustamisen nuorena. Minulla on ollut kausia, kun on ollut kauhea vauvakuume ja niin on miehellänikin, mutta ihan sen takia olen halunnut odottaa, että olemme sitten kummatkin varmoja asioista, ja suhdekin varmasti toimii. Tiedän toki, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät vielä 19-vuotiaana ole valmiita äideiksi, mutta kaikki eivät olekaan samanlaisia. Joku on parmpi äiti vasta 3-kymppisenä, joku vasta tultuaan täysi-ikäiseksi. Ei asia iästä riipu vaan ihmisestä, kasvatuksesta, kulttuurista, kokemuksista, perimästä... Ehkä te, jotka olette niin tätä nuorena perheen perustamista vastaan, ette vaan olekaan samanlaisia ihmisiä, kuin me. Ehkä te ette ole niin äidillisiä, ja pidä lapsista niin paljoin kuin me. Ihmiset ovat erilaisia.

Lue lisää

3kk sitten. Mieheni kanssa lapsen teko oli "tulee jos on tullakseen"-periaatteella ja lapsipa ilmoittikin tulemisestaan yllättävän pian...Toki olimme ihan vakavasti puhuneet lapsen saannista (tuosta sain nyt sellaisen kuvan ettemme olisi pohtineet asiaa sen tarkemmin).
Vaikka kuinka olen aina halunnut lapsia niin kun raskaustestin tuloksen näin, rupesin miettimään olenko todella valmis äidiksi. En usko että vaikka kuinka tietää miten helppoa tai vaikeaa lapsen kanssa voi olla, sitä tajuaa ennen kuin sen lapsen on saanut. Olen itse hoitanut paljon eri-ikäisiä lapsia koko pienen ikäni mutta homma on ihan toinen kun on oma lapsi kyseessä. Olet vastuussa lapsen kasvusta ja henkisestä kehityksestä ja koko elämästä, toisin kuin niiden hoitolasten, joita hoidat jonkun lyhyen ajan. Hoidettavien lasten vanhemmat opastavat sinua, miten lasta hoidetaan, oman lapsen kanssa sinun on itse kasvatettava lapsi.
Tämä 3 kuukautta lapsen kanssa on jo nyt kasvattanut minua enemmän kuin koko tähänastinen elämäni ja luulenpa että lapsi kasvattaa enemmänkin minua kuin minä lasta.
Silti olen tosi onnellinen, kun olen saanut lapsen mutta itse en vielä 19-vuotiaana olisi todellakaan ollut valmis tähän. Ihmisiä on monenlaisia, toiset on kypsempiä nuorempina, toiset vanhempina. Kun sitten saa lapsen, se tilanne kasvattaa ihmisestä sen vanhemman, toivottavasti. Muutenhan lapsi jää heitteille ja sitäkin valitettavan usein tapahtuu.
Jos tuntee ymmärtävänsä lapsen hankinnan seuraukset ja siis sen, että se ei ole mikään ihana vauveli, jota voi helliä, vaan oikea ihminen, joka on hoidettavana väh. sen 18 vuotta, niin siitä vaan lapsen tekoon. Täytyy tosiaan muistaa, että se lapsi on niin kokonaisvaltainen juttu ettei se huolehtiminen kuitenkaan siihen 18 ikävuoteen lopu, vaan jatkuu koko loppuelämäsi. Niin kauan kuin lapsissasi ja sinussa vain henki pihisee, mietit heitä ja toivot ja haluat että heillä on kaikki hyvin. Nyt sen vasta tajuaa ihan konkreettisesti. Se on osa sinun elämääsi koko loppuikäsi.

sanoppa suoraan? kirjoitti:

Varmaan olet joku uskonnonuhri lihava pallukka?

No jos nyt välttämättä niin kiinnostaa, niin ev. luterilaiseen kirkkoon kuulun, vaikka en kyllä oikeastaan enää uskokaan Jumalaan. Ja keskiverto kokoa olen. ;)

ja sain lapsen kirjoitti:

3kk sitten. Mieheni kanssa lapsen teko oli "tulee jos on tullakseen"-periaatteella ja lapsipa ilmoittikin tulemisestaan yllättävän pian...Toki olimme ihan vakavasti puhuneet lapsen saannista (tuosta sain nyt sellaisen kuvan ettemme olisi pohtineet asiaa sen tarkemmin).
Vaikka kuinka olen aina halunnut lapsia niin kun raskaustestin tuloksen näin, rupesin miettimään olenko todella valmis äidiksi. En usko että vaikka kuinka tietää miten helppoa tai vaikeaa lapsen kanssa voi olla, sitä tajuaa ennen kuin sen lapsen on saanut. Olen itse hoitanut paljon eri-ikäisiä lapsia koko pienen ikäni mutta homma on ihan toinen kun on oma lapsi kyseessä. Olet vastuussa lapsen kasvusta ja henkisestä kehityksestä ja koko elämästä, toisin kuin niiden hoitolasten, joita hoidat jonkun lyhyen ajan. Hoidettavien lasten vanhemmat opastavat sinua, miten lasta hoidetaan, oman lapsen kanssa sinun on itse kasvatettava lapsi.
Tämä 3 kuukautta lapsen kanssa on jo nyt kasvattanut minua enemmän kuin koko tähänastinen elämäni ja luulenpa että lapsi kasvattaa enemmänkin minua kuin minä lasta.
Silti olen tosi onnellinen, kun olen saanut lapsen mutta itse en vielä 19-vuotiaana olisi todellakaan ollut valmis tähän. Ihmisiä on monenlaisia, toiset on kypsempiä nuorempina, toiset vanhempina. Kun sitten saa lapsen, se tilanne kasvattaa ihmisestä sen vanhemman, toivottavasti. Muutenhan lapsi jää heitteille ja sitäkin valitettavan usein tapahtuu.
Jos tuntee ymmärtävänsä lapsen hankinnan seuraukset ja siis sen, että se ei ole mikään ihana vauveli, jota voi helliä, vaan oikea ihminen, joka on hoidettavana väh. sen 18 vuotta, niin siitä vaan lapsen tekoon. Täytyy tosiaan muistaa, että se lapsi on niin kokonaisvaltainen juttu ettei se huolehtiminen kuitenkaan siihen 18 ikävuoteen lopu, vaan jatkuu koko loppuelämäsi. Niin kauan kuin lapsissasi ja sinussa vain henki pihisee, mietit heitä ja toivot ja haluat että heillä on kaikki hyvin. Nyt sen vasta tajuaa ihan konkreettisesti. Se on osa sinun elämääsi koko loppuikäsi.

Lue lisää

Vaikkei kokemusta asiasta itselläni vielä olekaan, niin uskon, että asia on juuri näin, ja olen samaa mieltä.

ja sain lapsen kirjoitti:

3kk sitten. Mieheni kanssa lapsen teko oli "tulee jos on tullakseen"-periaatteella ja lapsipa ilmoittikin tulemisestaan yllättävän pian...Toki olimme ihan vakavasti puhuneet lapsen saannista (tuosta sain nyt sellaisen kuvan ettemme olisi pohtineet asiaa sen tarkemmin).
Vaikka kuinka olen aina halunnut lapsia niin kun raskaustestin tuloksen näin, rupesin miettimään olenko todella valmis äidiksi. En usko että vaikka kuinka tietää miten helppoa tai vaikeaa lapsen kanssa voi olla, sitä tajuaa ennen kuin sen lapsen on saanut. Olen itse hoitanut paljon eri-ikäisiä lapsia koko pienen ikäni mutta homma on ihan toinen kun on oma lapsi kyseessä. Olet vastuussa lapsen kasvusta ja henkisestä kehityksestä ja koko elämästä, toisin kuin niiden hoitolasten, joita hoidat jonkun lyhyen ajan. Hoidettavien lasten vanhemmat opastavat sinua, miten lasta hoidetaan, oman lapsen kanssa sinun on itse kasvatettava lapsi.
Tämä 3 kuukautta lapsen kanssa on jo nyt kasvattanut minua enemmän kuin koko tähänastinen elämäni ja luulenpa että lapsi kasvattaa enemmänkin minua kuin minä lasta.
Silti olen tosi onnellinen, kun olen saanut lapsen mutta itse en vielä 19-vuotiaana olisi todellakaan ollut valmis tähän. Ihmisiä on monenlaisia, toiset on kypsempiä nuorempina, toiset vanhempina. Kun sitten saa lapsen, se tilanne kasvattaa ihmisestä sen vanhemman, toivottavasti. Muutenhan lapsi jää heitteille ja sitäkin valitettavan usein tapahtuu.
Jos tuntee ymmärtävänsä lapsen hankinnan seuraukset ja siis sen, että se ei ole mikään ihana vauveli, jota voi helliä, vaan oikea ihminen, joka on hoidettavana väh. sen 18 vuotta, niin siitä vaan lapsen tekoon. Täytyy tosiaan muistaa, että se lapsi on niin kokonaisvaltainen juttu ettei se huolehtiminen kuitenkaan siihen 18 ikävuoteen lopu, vaan jatkuu koko loppuelämäsi. Niin kauan kuin lapsissasi ja sinussa vain henki pihisee, mietit heitä ja toivot ja haluat että heillä on kaikki hyvin. Nyt sen vasta tajuaa ihan konkreettisesti. Se on osa sinun elämääsi koko loppuikäsi.

Lue lisää

lapsi on lapsi vaikka rasvassa paistaisi. 25v pitäisi lakiin kirjata alimmaisikärajaksi lapsentekoon. Max Kaksi lasta per pari ja sillä hyvä. Jos enempi tulee, niin tuet ja äitiys- ja isyyslomat omakustanteisiksi.

lässyn lässyn kirjoitti:

lapsi on lapsi vaikka rasvassa paistaisi. 25v pitäisi lakiin kirjata alimmaisikärajaksi lapsentekoon. Max Kaksi lasta per pari ja sillä hyvä. Jos enempi tulee, niin tuet ja äitiys- ja isyyslomat omakustanteisiksi.

Lue lisää

Hei "Vauvakuumettapotee"! sun kirjotus on melkeen ku mun elämästä. Aloin seurustella 15-v. (mieheni kaks vuotta vanhempi), naimisiin 18-v. ja lapsi synty ku olin 19-v. nyt vauveli on 6kk ikäinen.

Me ollaan selvitty vauvan kans hyvin. ´Meillä on myös paljon samanikäisiä ystäviä joilla on vauvoja, joten tukiverkostoa riittää!

Ei se perheen perustaminen oo tosiaankaan iästä tai rahasta kiinni!!

Tsemppiä sulle, toivotaan plussaa testitikkuun!!!!!!:)