Sinä nainen -joka olet riisuttuna kuin piesty syksyinen
puunrunko lojut vuoteellasi alastomana tuulen keinutellessa
vaatekertojasi ympärilläsi.
Katseesi kertoo mielenmaisemasi tyhjyyden joka etsii lämmintä tyyssijaa jonne voisi kehonsa kääriä suojaksi ulkomaailmaa vastaan.
Hetkenä jolloin puistikon puista tippuvat lehdet viiman tuivertaessa, riisuen vihreän vehmaan keitaan alastomaksi pukuloistostaan.
Katsot minua tyhjin eleettömin silmin joka etsii minusta elämää,jolla voisit oman sisäisen maailmasi puvustaa kehosi lämmöksi.
Ajatuksiemme aaltopituudet hylkivät toisiaan,sillä en ole vaatteittesi kerääjä enkä pukija,sillä tunteeni on vieras Sinulle.
En ole vartijasi en edes suojelija vaan kulkija joka kulkee omaa tietään pois vartalosi tyhjyydestä kuin tuulen tuiverrus käyden ihollasi.
Etsit rakkauttasi kuin pakeneva lintu saalistajaa turvapaikkaasi etsien,sillä intohimojen lämpimät tuulet pakenevat ympäriltäsi.
Hetken katseemme toisissamme viivähtää kuin salaa pälyillen
mihin voisi silmienkajo tuokioksi viivähtää.
Mutta koko olemuksesi kylmyys kuin jäätävä riite riepoo välillämme viimana ilman lämmintä vaatekertaa.
Vartalosi alastomuus ei lämmitä minua kuin tyhjyys kotipihani
puissa syksyisessä säässä,joissa sadepiarat vuotavat kyyneleitään,joissa ei ole hehkun loistoa.
Ei sula kovettuneet ja rikotut tunteet,eivät herää eloon intohimon kulisseihin näyteikkunoiksi.
Olet kuin jäätynyt katiska kylmän veden riitteisiin,jonne eivät edes kalatkaan löydä kutupaikkaansa vaan ohitse uivat kaislikon suojaan pedoiltaan.
Välillämme on ikuinen talvinen jääpeite joka ei sula kesän lämpöön ei edes painoasi kestä ja minä olen saari,jonne Sinä
et pääse.
Olen rakkaudeton Sinulle en edes ääntäsi kuule enkä
näe vaikka vierelläni kulkisit
_ Tyhjyys !
puunrunko lojut vuoteellasi alastomana tuulen keinutellessa
vaatekertojasi ympärilläsi.
Katseesi kertoo mielenmaisemasi tyhjyyden joka etsii lämmintä tyyssijaa jonne voisi kehonsa kääriä suojaksi ulkomaailmaa vastaan.
Hetkenä jolloin puistikon puista tippuvat lehdet viiman tuivertaessa, riisuen vihreän vehmaan keitaan alastomaksi pukuloistostaan.
Katsot minua tyhjin eleettömin silmin joka etsii minusta elämää,jolla voisit oman sisäisen maailmasi puvustaa kehosi lämmöksi.
Ajatuksiemme aaltopituudet hylkivät toisiaan,sillä en ole vaatteittesi kerääjä enkä pukija,sillä tunteeni on vieras Sinulle.
En ole vartijasi en edes suojelija vaan kulkija joka kulkee omaa tietään pois vartalosi tyhjyydestä kuin tuulen tuiverrus käyden ihollasi.
Etsit rakkauttasi kuin pakeneva lintu saalistajaa turvapaikkaasi etsien,sillä intohimojen lämpimät tuulet pakenevat ympäriltäsi.
Hetken katseemme toisissamme viivähtää kuin salaa pälyillen
mihin voisi silmienkajo tuokioksi viivähtää.
Mutta koko olemuksesi kylmyys kuin jäätävä riite riepoo välillämme viimana ilman lämmintä vaatekertaa.
Vartalosi alastomuus ei lämmitä minua kuin tyhjyys kotipihani
puissa syksyisessä säässä,joissa sadepiarat vuotavat kyyneleitään,joissa ei ole hehkun loistoa.
Ei sula kovettuneet ja rikotut tunteet,eivät herää eloon intohimon kulisseihin näyteikkunoiksi.
Olet kuin jäätynyt katiska kylmän veden riitteisiin,jonne eivät edes kalatkaan löydä kutupaikkaansa vaan ohitse uivat kaislikon suojaan pedoiltaan.
Välillämme on ikuinen talvinen jääpeite joka ei sula kesän lämpöön ei edes painoasi kestä ja minä olen saari,jonne Sinä
et pääse.
Olen rakkaudeton Sinulle en edes ääntäsi kuule enkä
näe vaikka vierelläni kulkisit
_ Tyhjyys !
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minulla on pahana tapana älähtää siellä, missä minunkin pitäisi varmaan osata olla hiljaa ja taas vastaavasti olla hiljaa siellä, missä pitäisi saada äänensä kuuluville kuin pystyäkseen erottumaan edukseen. Niinkuin nytkin, mutta silti sinun ei tarvitse sanoa mitään vaikka minä nyt tässä sanonkin sen, miten minä tämän runosi lukiessani mielsin.
Kylmyys, tyhjyys ja tunteettomuus on kai paras suoja omalle sisimmälleen tilanteessa, jossa yrittää ravistaa itsensä rikkinäisenä ja haavoitettuna irti jostakin ehkä vielä itseäänkin rikkinäisemmästä. Eikä se kylmyys ole silti kylmyyttä, vaikka se on jäätävämpää kuin hyinen jäämeri jääriitteiden väleissä. Ja liekö väärin sanoa, että sillä hetkellä tuntema tunteettomuuskin voi sisältää niin paljon tunteita, että niiden tunteminen menee jo yli sen, mikä voisi olla mahdollista, jolloin jäljelle ei voi jättää enää mitään.
Kuitenkin kylmyys, tyhjyys ja tunteettomuus ei ole lopullista vaan joskus tulee vielä toinen ihminen ja herättää tunteet, luo lämmön ja puhaltaa eloon sen sykkimättömän sydämen. Ei kuitenkaan paikaksi toinen toiselle ihmiselle , ei varavaatteeksi tai sateensuojaksi, mutta kylmällä lämmönlähteeksi, harakan pesäksi, ihmiseksi ihmisen vierelle.
Löytää se sellainen ihminen, jonka kanssa olla yhdessä kokonainen ollen silti yksinkin ihan ehta on kaiketi elämämme tehtävistämme vaikeimpia. Mutta siitäkin huolimatta niinkin tapahtuu monen kohdalla, että sen sellaisen löytää.
Elämän kauniista ihmeellisyyksistä niitä suurimpia on varmaan ne, kun elämän pyörteissä sydämestään särkyneet, tuhansiin sirpaleisiin pirskoutuneet ja sisältään totaalisesti rikki menneet ihmiset löytävät rakkauden kovuuden ja raadollisuudenkin koettuaan ihmisinä toinen toisestaan sen rakkauden lämmön ja hyvyyden tyyssijan, jossa voi olla ja on yhdessä toisen ihmisen kanssa kokonaisena oikeasti hyvä olla.
Hei - ei ollenkaan pahasta vaan hyvästä kun tulet ilman
mitään tuskia että tuntisit olosi tukalaksi itsellesi ja minulle.
Tämä on todella eräästä vanhasta kokoelmastani uudesti
luotuna sitä muuntaen ja vaikka runo kuin elämä yleensä
sanovat käsipäivää niin ei sentään tämän kanssa ole eletty.
Ja hyvinkin jopa useatkin etenkin naiset saattavat tuntea
olonsa jopa loukatuksi kuin heitä tarkoittaviksi voi saada
käsittömät mittasuhteet kun tavallisuudesta poiketen teksti
on raaempaa.
Mutta niin runokin ja elämä voi olla raakaa niin monta kudetta
voi kirjoituksilla tehdä kuin normista yleensä poiketen se tuottaa
tuskaa ihmiselle kun ei olla valmiita tarkastelemaan kiihkottomasti
ilman mitään - enneasetelmia niin kirjoittajaa kuin runoakin kohtaan.
Tarkoituksella tämän tänne asetin en ärsyyttääkseni ketään vaan
kuin näytille sen raadollisemmankin puolen Rakkaudesta tai sen
ikävämmältä puolelta,joka on todellisuutta mutta - peitellen - ja
käärittynä silkkinauhoihin kuin maailmaa syleileväksi.
Tämän voi kukin itsessään käsittää kuin tulkita miten vaan,sillä
laittaessani tänne olin hyvin varautunut vaikka minkälaiseen
vastaanottoon että - Hyväksyen - kaikki mielipiteet mitkä ovat
asiallisesti tekstiltään varustetut.
Ilkeille ehkä vastuuntunnottomille vastaan takaisin samalla mitalla,
jos tunnen että kommentti on - tökerö - sarjassaan ja perustuu
omaan keskeneräiseen tunnereaktioon...kuin sapen vimmalla...
ymmärtäen kuitenkin sen että ns.poikkeavuus harmittaa
ulkokullaisuutta jos ei haluta nähdä rakkauden kulisseihin eikä
omaa runon kokonaiskuvaa - etenkin kun tällä ei kirjoittaja
todellakaan ketään tarkoita satuttaakseen.
Tekstisi oli ja on niin vahvaa kuin syvää että kommentoija on
asioiden ytimissä joilla ei kaikilla ole tuntemusta asioiden käsittelyyn,
juuri niillä ajatuksin kuin Sinä ne Arvokkaasti esität tässä.
Runo tmv.kirjoitus voi saada todella äärettömät mittasuhteet jos
niitä tulkitaan esim.suuren ärtymyksen vallassa ilman tietoisuutta
siitä mistä lähtökohdista tai mietteistä kirjoittaja ne ovat esille
tuonut.
Pelätään,karsastetaan ehkä sivuutetaan jonkun oman ärsyketilan
vuoksi ja tai ei osata ottaa kantaa realistisesti eikä käsitellä
järkevästi...ainahan ikävät lakaistaan maton alle kuin omaansa
peläten että tietyn tilan viemisestä.
Lopuksi - Arvostus kuin Kunnioitus kommenttiasi kohtaan joka
on upea eikä mitään siihen lisättävää että tämäkin osoitus että
jotkut osaavat kuin uskaltavat olla hereillä hyvin laaditulla tekstillä.
Kiitos - ja poikkea toistekin jos vastaavaa joskus vielä tänne esim.
minulta ilmaantuisi.
Sinua näin Kiittäen kuin suven lämpöä toivottaen !
Dolan
Myönnän, että jälkeenpäin vähän pelkäsin kyllä sinun reaktiotasi tuohon omaan kirjoitukseeni, koska olisithan sinäkin saattanut kokea sanani jotenkin väärin itsessäsi, vaikka sanani ei kohdistuneetkaan sinuun vaan runoosi ja siihen mitä se herätti itsessäni. Se oli tavallaan kuin minun omaa tekstimuotoon kirjoitettua runoutta runoosi, en vaan osannut sanojani runon muotoon asettaa.
Enkä juuri tuon edellä mainitun takia edes kehunut tuota todella mahtavaa runoasi, vaikka sitähän se todella oli. Kaunis karuudessaan ja koskettavuudessaan ja varmasti sisällöltään tunnerikas, niin hyvässä ja pahassa, mutta osaako lukija sellaista tekstiä vastaanottaa on se syy, mikä saa ihmiset hiljaiseksi ja haukkomaan itsekseen henkeään pystymättä edes kommentoimaan teosta teoksena. Kärjistäen sanottuna varmasti jokaista lukijaa kohauttava runo niin miehissä kuin naisissa, jopa omana itsenään naisena rakkausdennälkäisenä läheisyyttä janoavana ja miehenä sellaista vastaanottamassa tai vetäytymässä. Ja miksei myös roolit toisinpäin käännettynäkin nähden. Näin ainakin luulen.
Oma heikkous, vajavaisuus tai alkukantaisuus on jotain niin vaikeaa todeta tai hyväksyä omassa itsessään, että sen olemassaolon mieluummin kieltää kokonaan ja pitää itseään ehjänä ja kokonaisena, kelpuutettuna, eikä anna sellaisille ajatuksille itsestään edes sijaa päässään saati sitten sydämessään. Olla heikko ja vajavainen tarkoittaa useimmille ihmisistä samaa kuin huono. Mutta silti me kaikki olemme jollakin tavalla heikkoja ja vajavaisia ja jonkun kohdalla toisarvoisia kun taas jonkun toisen kohdalla jopa kullan arvoisia ja korvaamattomia, jos niin voi ihmisestä sanoa (ja minun mielestäni ainakin voi sanoa korvaamaton, sillä totuushan on, että jos minua ei olisi ei se joku muu voisi mitenkään olla minä kaikkine minuun ja minuuteeni liityvine tekijöineen ja piirteineen vaan se olisi ihan joku muu omine itseineen vaikka olisikin ehkä kuin minä).
Vielä kiitos sinulle vastauksesta ja varmasti palaan runoihisi taas joskus, koska ne on hyviä, mutta älä nosta vastauksiani jalustalle isoilla kirjaimilla. Ne ei sinne kuulu. Ne on ihan samanlaiselta tavalliselta ihmiseltä kuin sinä itsekin kummunneet ja tavallisiksi sanoiksi ja lauseiksi sinun sanojesi rinnalle muodostuneet. Jos joku tekee minusta olon tukalaksi niin se on se jos jotenkin ylikorostetaan ns. olematonta hyvyyttä.
Mutta nyt kesän lämpöä ja hempeyttä taas sydämeen sinulle myös. Hieno runo, ja ajattelun arvoinen, mutta älä jätä ajatuksia niin syvälle kuitenkaan pitkäksi aikaa.
Hei - ja vastaan vielä tähän tulleeseen viestiisi - Kiitos tästä.
En kokenut millään muodoin kommenttiasi väärin kun osoitit
sillä niin perusteellisesti oman näkemyksesi kuin tuntemuksesi
kautta että mitä todella osuvasti halusit tuoda esiin.
Ja aina niin hyvässä kuin vähemmässäkin kirjoittajan pitää osata
ottaa kommentit vastaan etenkin jos ovat rakentavasti tehty ja
Sinä omallasi sen osoitit - ilman ylisanoja.
Ehkä kovin helposti otetaan herneitä nenään kuin puolin että toisin
etenkin jos ei tyydytä osapuolia ehkä siinä juuri on osoitus tuon
herkkyyden ja haavoittavuuden puolen meissä ihmisissä.
Se että Sinäkin koet sen mahtavana "runona" on miellyttävä yllätys,
koen sen positiivisena otteena kuin että osoitus että sain juuri sen
siihen mikä oli tarkoituksenikin,koska aihepiiri vaati nuo sanat
karuudessaan esille tuomaan.
Varmaan tämä oli ja on vaikea tulkita ns.kiihkottomasti juuri siksi ettei
näitä juuri tapaa täällä tässä mitassaan kirjoitetun.
Asettaa myös kirjoittajan tietoisesti alttiiksi lukijoiden suhtautumiselle
kuin myös oman kantin näytille uskaliaisuudessaan,jota en itsessäni
välttele kun eteen mahdollisesti tulee.
Ehkä kuten sanoit tuottaa molemmille sukupuolille jopa hämmennystä
kuin jopa aaarrgghh...tuntemuksia tai sitten vain arkuutta millään sanoin
tuoda omia sanojaan esille ja vaikka vielä jopa perustellen.
Eräällä tavalla kannanotto tuokin on.
Juuri vastaanottamisen vaikeus mielipde kuin oman sisäisen äänen
sekasorrossa "kun on joutunut uuden eteen"...että miten minä tähän ?
Meillä jokaisella on omat tietyt kipupisteemme kuin ärsytyskynnyksemme
jossa toisinaan joudumme itsekukin taistelemaan mutta samalla myös
opettavaa kuin itsensä tuntemista ehkä omien rajojen tarkastelua.
Tuo hiljaisuus kuin henkeen haukkominen on eräällä tavalla hyvinkin läheistä
tunnetilaa toisiinsa - sisäinen kannanotto itseensä - syvä tuntemus mutta
miten sen ulospäästäisi,vaikkapa korrektisti...siinäpä se.
Kirjoitit hyvin osuvasti ihmisten alkukantaisuudesta kuin heikkouksistamme
ja vajavaisuuksistamme,jotka mielihyvin jaan kanssasi.
Ja nuo edm.eivät tarkoita mitään huonoutta,miksi se yleensä vieläkin kai
mielletään ja joka pohjautuu kaukaa esihistorian ajoilta jopa kuin kasvatuksen
myötä meihin iskostettu.
Kuinka paljon tämä sukupolvemme on joutuneet työtä tekemään kaiken
tuollaisenkin kitkemiseksi meistä pois että voimaksi tuleville sukupolville.
Kiitokseni vielä kerran omista tuntemuksistasi ja en minä niinä jalustalle
laita mutta sen verran kuitenkin että niissä on totuuden airueita meidän
ihmisten sisäisestä olemuksestamme hyvin koottuna.
Hyvää jatkoa suveesi kuin tämän uuden viikon alkua Sinulle !
Dolan
Rakkaus kuoli. Sitä välillä käy.
Uutta matoa koukkuun. Naisia riittää.
Ehkä peiliin katsomisen paikka, miksi kävi noin.
Katkeran surullista, mutta ei tämä minusta runo ole.
Ei varsinkaan rakkausruno. Ilkeys- tai katkeruusruno
korkeintaan,
mutta niille ei ole palstaa.
Vastaan tähän nyt heti - että Poikkeuksetta kuin välistä
vetäisten ja suoraan.
Voi pyhät hyssykät kuin pyssykät sentään ja niin minä
kuin olen yrittänyt sanoa - mutta kertaus on opintojen
mama...
Runot runoina ja elämä elämänä ehkä sekoitusta niin
tavanomaiseen - hellään rakkauteen - ei tämä ole
ilkeilyä ei kellekkään vaan itse...ilkeilet itsellesi kun et
osaa/uskalla, katsoa etkä tulkita rakkauden kääntöpuolta
vaan teet tikustakin jotain "suurempaa" ja tavanomaisen
turvallisen kanssa perässähiihtäjän - normin ?
Tämä runo Sinun kauttasi on osoittanut juuri sen minkä
vuoksi tämän kirjoitin eräästä todella vanhasta varastostani
hieman sitä muuntaen.
Kiitos - että omalla osoitit tämän paikan tänne
niin hyvin Onnistuneesti osuneen...suoneesi...
herättämään - Hienoa !
Tässä oli paljon. Erilaista sinua, joka ravisteli.
En ole ihan täysin ymmärtänyt taikka sisäistänyt kirjoittamiasi runoja [syy voi olla tuo aaltopituuden erilaisuus, mikä on kyllä ihan positiivinenkin asia], mutta tässä olet kirjoittanut itsesi ulos yleisölle kirjoittamisesta!
Tätä kirjoittaessa et [otaksun] miettinyt, miten miellyttää lukijaa. Runo tavoitti eri tavoin ja kenties eri lukijoita.
Tämä kiehtoi, paitsi katiska-kohta.
Oli hajanaisuutta [tiedän, että kritiikki ärsyttää…ajattele silti lempeästi tai että mä kirjoittelen joutavia :)], so what...tiivistystä. Upea runko yhtä kaikki.
Kiitos dolan. Sellaista mukavaa yötä sinne!
Moi Weerushka ja niin kovin harvoin Sinua näkee näillä
kulmilla mutta ilahdukseni on siitä syvempi,juuri nyt.
Tarkoitukseni oli todella ravistella tuota vanhaa kirjoitustanikin
tähän uuteen muottiin ja tänne toin sen tarkoituksella kun
aikani katsoin siihen tulleen mutta kuitenkaan mitään sen
kummempaa varsinaista syytä että miksi,ei ole ...näin se
vaan joskus tälläkin palstalla tarkoituksella menee.
Niin Rakkauden kuin Elämän sivuraiteilla on niin monta tulkkia
kuin on lukijaakin että miten tämänlaatuisen runon itsessään
osaa käsitellä kun tämän tietoisena tänne toin - ilman mitään
tarkempaa harkintaani.
En kulje todellakaan yhden säveleen nuoteilla runoissani kun
elämässäkin on niin monia eri sävyjä monine tunnelmineen.
Kuka todella haluaa ne tunnistaa ettei silmiään mieliltään
ummista kun rakkaus ei aina sano - käsipäivää hellästi.
Harva ja tosi harva täällä todella osaa arvostella kitkattomasti
runoja etenkin kun kääntöpuolelle mennään...ulkokultaisuuden
toiselle puolen...silloin vasta näkee mitä tai mikä on Todellinen
runojen kuin elämän kaikkinainen ymmärtäminen...ilman
kilpalaulantaa kiiltokuvamaailmasta,jota elämä kuin rakkauskaan
ei aina todellakaan ole.
Tietenkin voi keskustella että mikä on sopivaa kuin rakkausrunoja
kirjoitetaan mutta kun on olemassa todellinen kääntöpuolikin
rakkaudelle tai sen puutteelle...niin Rakkauteenhan se kuuluu.
Varsinkin jos sillä ei ketään varsinainesti loukata tarkoituksella ja
mitä sellaista täällä esim.kellekään haluaisi...Ei todellakaan !
Nyt minun aivan pakko sanoa kun kerroit ettet pidä katiska kohdasta,
se voi olla shokeeraava kuin loukkaava mutta aikoinaan erään
amm.kriitikon mielestä kun tämä oli muun nivaskan mukana niin
antoi koko tälle oman ylistyksensä...tuolle sanallekin kokonaisuutta
kuvaamaan jyrkin vedoin niin että se tuntuu...jopa karkoittavalta.
Mutta niin kirjoittajat kuin kriitikot että lukijatkin voivat olla ainakin
eri mieltä teksteistä kuin musiikistakin ja kaikesta muustakin.
Kuule - ei todellakaan ärsyttänyt ja teit hienosti kun uskalsit tulla
kertomaan mielipiteesi jotka suurin osa karsastaa tarkoituksella ja
tässähän punnitaan - Runoystävyys - kun normistosta poiketaan ja
minä vaan kysyn - Että mikä hiton normisto...tai olkoon nyt sitten minun
tulkintani mutta tapani runoilla kuin muutoinkin ei kangistu yhteen
kaavaan - kun ei Elämäkään.
Kiitos Sinulle kommentistasi ja tapaillaan uudelleen
vaikka näissä merkeissä,sillä kaiken rakentavan kritiikin
otan mielihyvin vastaan keltä tahansa.
Hyvää viikonvaihdetta että
Rakkauden suven lämpöä Sinulle !
Dolan
Tässä yhtyy ja toisiinsa kietoutuu luonto, elämäkierto ja kaiken sisin.
Tämä vangitsee lukijansa, vie kuin kosken pauhu , veden virtaisa viima sanasta seuraavaan, lauseesta tulevaan
Katsettaan ei saa irti, ei lukemastaan voi vapahtua
Sanat muodostavat jatkumon, kudelman , sieluun uppoavan seitin
Kudelman tummat silmukat, vavahduttavat
ja sielun pinta tuntee kuin myötäelämisen kautta kipua
Sanat satuttavat , tunnelman tuska on tässä ja nyt
- Ihailen suuresti tapaa jolla olet pystynyt luomaan näin käsin kosketeltavan samaistumisentunteen luovan teoksen.
Ja miten hyvin olet saanut sanat yhtymään seuraavaan, sanat soljuvat kuin lähteen vesi. Pyörteitten kautta harmoniseen tunteeseen
niin että lukija , kokee kaiken itsessään lähes hengästymiseen asti.
Tämä on todella mahtava
Joskin mieleen väkisin nousee myös aatos mikä onkaan voinut synnyttää näin vahvan , sielun verellä luodun....
Hiljaisuudella Sinua
Ystävyydellä lähestyen
Suuresta,
sielua koskettavasta Kiittäen
-tytteli-
Hei Hyvä Ystäväni jo pitemmältä ajalta kun olet niin monesti
sanojasi minulle luovuttanut että hyvällä maulla en siksi sano
että suitsutusta kaipaisin vaan sillä ajatuksiesi syvillä tunteilla
kuin riviesi syvänteistä olet luonut lähtemättömän vaikutuksen,
joita täällä tosi harvoin tapaan.
Olen tästä nk.runostani jo sen verran tuossa kommentoinnut
etten nyt siihen oikein tällä erää sen pitempään pohdi,noita
syntyjä syvijä että mistä kummunneet - nyt tänne.
Etsin väyliä etsin sanojen kuin eri kerrontojen logiikkaa,sillä jos
yhteen sapluunaan jään niin siihen jämähtää eikä nää koko
totuutta,sen arkisemmalle puolelle - jota täälläkin vältellään että
karsastetaan kuin pilkkakirvestä kaivosta - en ole
tarkoituksellanikaan mikään stabiilikirjoittaja auvoisesti
kiiltokuvarunomaailmaan,vaan elävä eri elämän muodoille...
muutoin en nyt tässäkään olisi.
Tiesin jo tätä tänne laittaessani että voi saada vesilasiin pikku
"teennäisen myrskyn"aikaiseksi ikäänkuin prinsessa ruususen
unesta herättämään,sillä en lukeudu yhden sävelen kuin sanan
kirjoitusarkkiin...haluan elämänmakua enkä taika siirappia.
Minä Kiitän - jälleen sanoistasi jota osoitit tekelettäni kohtaan ja
luulenpa että elämän tummia tunteita on vielä tulollaan kuin
kehitteillä varastossani mutta annetaan aikaa kehittymiselle ehkä
myös ulostulolle.
Sillä yksikin kirpeä kriittinen jopa ilkeä kommentti niin tiedän että
olen ainakin yhden unestaan herättänyt en sillä
tarkoituksenhakuisuudellani - Vaan elämän tosikaruudenkin
koskettamista,joka myös kuuluu : Rakkauteen tai
Rakkaudettomuuteen.
Täällä oli aikoinaan tummien runojen kuin elämänmakuisten
runoilijoiden tekstiä mutta täältä kadonneet ja syynkin voin
ymmärtää tai ainakin yrittää....harmikseni...kuin elävässä
elämässäkin kaikki kiiltokuvan takainen elämä halutaan pois
sulkea ettei - Arki hyppisi silmille että mieliin...miksi ?
Ulkokultaisuutta- ko ?
Sydämellinen halaus tästä kommentistasi Sinulle.
Kiittäen
Ystäväsi Dolan
Hei
Kiitos kun jaksat minulle vielä vastata :) vaikka minä nykyisin enää niin harvoin täällä...... :(
Sinun tuotantosi on moninaista -hyvä niin-
Hyvää kynänjälkeä kaikki
-mutta
henkilökohtaisesti olen löytänyt runoistasi tämän ”tummemman” osa-alueen joka puhuttelee sieluani eniten
Sinulla on taito luoda tunnelma jonka vaikutus tuntuu lukijassa useiden aistien kautta ja joka puhuttelee ja jää mielen ajatuksiin
Tuo ”ilkeä kommentti” -sen kun osaa ”kääntää” mielessään positiiviseksi -onhan se merkki siitä, että runo on saanut aikaan tunteita.
Rakkausruno voi olla ylistys,oodi rakkaudelle, mutta se voi olla myös tunnetilaa Rakkaudettomuudesta.
Tahi siitä mitä onkaan kun Rakkauteen on verhottuna tunteita tahi tekoja jotka vahingoittavat sielua.
Ehkäpä meillä on tarve suojella itseämme, tahi jos ei elämässään ole joutunut kohtaamaan ”tummia demoneita ja jäätäviä tulienkeleitä” voi olla että niiden todellisuuteen sijoittaminen on lähes mahdotonta.
Kiiltokuvamaisuus -kauneus- …nähdä kauneutta kiven rosoisessa pinnassa, jäätyneessä puunoksassa, auringonkilossa kiiltelevässä seitissä..... eikä vain purppurassa, pumpulissa ja glitterissä
Ok -myönnän- tämä kärjistettyä tekstiä :)
Ps. minun oli ”pakko” lukea erityisesti tämä kohta :”Olet kuin jäätynyt katiska kylmän veden riitteisiin,jonne eivät edes kalatkaan löydä kutupaikkaansa vaan ohitse uivat kaislikon suojaan pedoiltaan.”
- koska huomasin sen esille nostetuksi.:)
On mielenkiintoista ja rikasta huomata miten eritavalla me ihmiset luemme
- ja -koemme-
En voi tätä lähteä paloittelemaan , mutta koen tässä vertauskuvaa joka kertoo tunteiden päättymisestä, mielten erkaantumisesta ja sielunkosketuksen ulottumattomuudesta
Halauksestasi suurella sydämellä kiittäen
Ja vastahalein :)) tervehdykseni lähettäin
”-tyttelisi- :D))))”
Ystävyydellä Hei
Hei - kyllä minä pyrin vastaamaan viesteihin jos ja kun
näen edes pientäkin aihetta tai muutoin on aikaa sopivasti.
Niin olen saanut toisinaan palautteita että myös elämään
kuuluu tummia sävyjä ja hyvä myös kirjoittaa,vaikka toisaalta
tuntuu että käsitykset jopa ymmärrykset saattavat kiertää kuin
ukkoskuuro saarea...tullaanko vai ei ja millä sävyin.
Tarkoituksella yritän saada edes joskus tekstiini sitä risompaa
tuntua joka ei voi olla vaikuttamatta...vaikkapa hiljaisuudella...
ehkä myös mielen säpinöitä lukijalle...niitäkään en karta.
Kuin elämässä arjessa ja pyhässä on moninaisia sävyjä kuin
tuntemuksia ja kaikista pitää uskaltaa sanailla eikä pyöritellä
nk.tabuja mielessään että mikä sopii ja mikä ei kun vain pitää
tietyt rajat jotka ei sisällä mitään yksityistä kuin ketään
loukkaavaa tekstiä .... mutta miten sitten itse kukin suhtautuu
sitä ei kirjoittaja etukäteen tiedä ja parempi kun ei sitä
ajattelekkaan !
Tuo mainitsemasi kohta oli ja on että kuuluu sinne tuon aiheen
sanastonpiiriin,sillä se antaa sen kuvan kuin tunnelman koko
runon äänelle - mistä on todella kyse.
Monin tavoin ehkä runojen sisältöihin suhtaudutaan siihen kirjoittaja
ei voi vaikuttaa eikä siitä muutoin mitään tulisikaan jos alituiseen
vaikuttimena on muiden " miellyttäminen " lipovalla sanastollaan.
Otan halauksesi mielihyvin vastaan että hyvänä pidän.
Kunnioittaen
Dolan
Nainen joka näin kokee, riisuen itsensä alastomaksi ulkomaailmaa vastaan,
katsoo eleettömin silmin etsien sinusta elämää, tahtoen verhota itsensä,
sonnustautua uuteen asuun, mutta kuitenkin ajatusten magneetit kohtaavat
väärältä, hylkivältä puolelta. Et halua olla vartija, et suojelijana, vaikka hätä
turvapaikasta olisi suuri, katseet kuitenkin kohtaavat, hetkeksi toisensa löytävät.
Tunnelma jatkuu kylmänä, lämmintä hehkua ei löydy, ei enää, kylmä viima on
tehnyt tehtävänsä, lämpökään ei enää auta, kannattavaa saarta sinusta
ei enää tule, kaikki on liian myöhäistä, tyhjyys on vallannut mielen?
Aika liikuttavaa tämä tekstisi oli, kun sitä oikein ajatuksen kanssa lukee,
näissä mietteissä tai näihin ajatuksiin päädyn runoasia lukiessa,
ainahan luki ei voi tietää, väärässäkin saatan olla?
ps. minä maija myöhänen, kun tähän runoosi piti löytyä aikaa keskittyä :)
Hyvältä tuntuu nähdä Sinut tässä josta - Kiitokseni.
Kauniisti olet tekstisi muotoillut,oikeastaan
sykähdyttävästi kun tätä luen.
Totta on että toiset tekstit ehkä vaativat enemmän
syventymistä kuin myös oman sisäisenkin maailman
tutkailua etenkin jos kirjoitettu teksti on ns.tavallisuudesta
poikkeavaa mitä kirjoittaja on aiemmin tehnyt.
Varmaankin asettaa lukijankin tiettyyn välimaastoon että
miten tätä lähestyä.etenkin jos aikoo sitä jotenkin yrittää
kommentoida mutta jos sattuu - sitten hyvässä tai
pahassa - ja velloo ajatuksia ulostuloon asti niin pitäisi
vain antaa tulla oma tuntemuksensa myös kirjoittajalle.
Jos ja kun asiallisesti mielipiteensä sanonut niin kyllä
silloin kirjoittajan velvollisuus on ottaa kaikki vastaan
- ellei ole loukkaavaa.
Kiitos - kun ajatuksen kanssa viivähdit että sanasi annoit
ja nuo edelliset kommenttini olet ehkä lukenutkin jotta voit
ymmärtää tämän laatuisen tekstini minulta.
Hyvää suven lämpöä Sinulle diina.