Hei kaikki! Olen lukenut jostain, että mahdollisesti tulisi eniten repeämiä synnyttäessä, kun synnyttää ihan siinä perusasennossa selältään sängyllä. Väliliha joutuu näin paljon kovemmalle, kun muissa asennoissa. Pitääkö tämä teidän synnyttäneiden mielestä yhtään paikkaansa? Itse en ole synnyttänyt ja pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.. Mitä muita tapoja täällä Suomessa on edes mahdollista? Itseäni kiinnostaisi mahdollisesti synnyttää veteen (se ei ainekaan taida olla mahdollista) tai sitten synnyttää kyykyssä tai jotenkin että itse olisi mahdollisimman pystyasennossa..
Synnytysasento
vauvakuumeilija
8598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
itse olin nelinkontin synnyttäessäni kuopuksen, esikoisessa vesisynnytys, keskimmäinen on "jakkaravauva".
Selältään tai puolimakaavasta asennosta ponnistaessa tosiaan vauva painaa enemmän välilihan alueella, eikä paine jakaudu tasaisesti emättimen kaikille raunoille, kuten pystymmässä asennossa. Tällöin siis repeämien saannin riski ja repeämien vaikeusaste kasvaa. Pystymmässä asennossa myös painovoima auttaa lasta laskeutumisessa, eikä äidiltä vaadita niin paljoa ponnistusvoimaa.
Muita makaavan asennon onglemia on myös vauvan hapensaannin vaikeudet, koska vauva painaa tällöin äidin lantion suuria verisuonia, ja aiheuttaa äidille enemmän kipua ja huonoa oloa, ja lisäksi vielä vaikutta myös vauvan hapetusarvoihin huonontavasti ja tästä yleensä johtuu vauvan sykkeen häiriöt, jotka myös osaksi olisi vältettävä äidin pystymmällä asennolla.
Vesisynnytys on aika harvojen herkkua täällä Suomessa. Joka paikassa se ei ole mahdollista ja myös muut asiat vaikuttavat sen saatavuuteen, kuten lapsivedenmeno, joka lisää tulehdusriskiä, tai se, että äiti on kovasti puudutettuna ja miljoonassa piuhassa kiinni. Myös kätilölle se asettaa omat haasteensa. Ja synnytyksen tulee olla sujunut ponnistukseen asti ilman minkäänlaisia komplikaatioita.
Jakkaralla synnyttäminen on kätevää, mikäli äidin jaloissa on tuntoa ja voimat riittävät, kätilöltä vaaditaan huonompaa työasentoa silloin, mutta sehän ei ole äidin ongelma. Itse olin polvillani nojaten sängyn pystyssä olevaan selkänojaan ja kätilö siis minun selkäni takana auttoi vauvan maailmaan. Ponnistusvaihe kesti 12 minuuttia, rikä tullut yhtään repeämää.
Yhtä hyvillä (lue huonoilla) perusteilla voisi väittää, että pystyasennossa repeämät ovat tavallisempia, koska paine on suurempi ja synnytyskanavan venyminen tapahtuu liian nopeasti.
Oikeasti asenolla ei ole mitään väliä. Nuo ovat maallikoiden "insinööriaivojen" kehittämiä kuvitelmia, joilla yritetään "hallita" synnytystapahtumaa. Ainoa merkitys on synnyttäjän korvien välissä.
Kyllä se on moneen kertaan tutkittu ja käytännössä todistettu, että pystyasento on edullisempi kaikkia tekijöitä ajatellen. Vauva ei tule välttämättä ulos sen nopeammin, mutta eipä tarvitse äidin välttämättä ponnistaa kovin voimakkaasti ja vaikka vauva tulisikin reippaammin ulos, paine tosiaan jakautuu tasaisesti emättimen kaikille reunoille ja vähentää siten repeämisriskiä. Ja kuten sanottu, pystyasennolla on muutenkin positiivinen merkitys synnytyksen edistymisen ja äidin ja vauvan hyvinvoinnin kannalta.
Tutkijat ovat todistaneet sen, että historian aikana perinteinen synnytysasento on ollut kyykyssä, pystyssä polvillaan tai jopa seisten. Vasta muutama vuosisata sitten makaavan asennon synnytysbuumin aloittivat Euroopan kuninkaalliset, kun heille koitettiin tehdä synnytyksestä mukavampi asennon puolesta ja lääkärit kehoittivat synnyttämään sängyllä maaten. Tämän jälkeen synnyttäminen makaavassa asennossa vasta yleistyi. Luonto ei kuitenkaan ole tarkoittanut synnytysasentoa makaavaksi, koska se helpostikin hankaloittaa ja hidastaa synnytyksen kulkua.
Jos yhtään tunnet ihmisen (naisen) anatomiaa, niin järkikin sen sanoo, mitä tutkijat ja lääkärit ovat jo todistaneet liittyen tuohon pystyasennossa synnyttämiseen...ei siihen mitään insinööriaivoja tarvita. Perusfysiikka, maalaisjärki ja perustieto kehosta riittää.
Minä en esimerkiksi selälläni maaten osannut kohdistaa ponnistamista oikeaan paikkaan, joten asia ei edennyt mihinkään.
Kätilö sitten suositteli kyljeltään synnyttämistä, joka onnistuikin sitten paljon paremmin, ja pää oli kahdella työnnöllä ulkona.
Jos synnytys ei perinteisessä asennossa edisty, on aika koittaa jotain muuta.
Minulle kätilö ei suositellut seisomista tai jakkaraa, koska hänen mukaansa siinä on riski, ettei hän saa liukasta vauvaa napattua, vaan se putoaa lattialle.
Minulle tuli ensimmäisen asteen repeämät, muutama tikki.
Ensimmäiseni synnytin puolimakaavassa asennossa sängyllä: tehtiin episiotomia ja lisäksi tuli muita repeämiä.
Toisen synnytin jakkaralla: pienien repeämien lisäksi repesi häpyhuuli.
Kolmannen kohdalla päädyn edelleen jakkaralle, koska ponnistukset helpommin hallittavissa, painovoima hoitaa osansa ja paine tasaisesti koko alueella (ei joudu väliliha niin kovalle rasitukselle).
Jakkara tuntui myös luonnollisimmalta tavalta, harvemmin sitä kukaan kakkaakaan haluaa makuullaan vääntää, vaan istualleen hoidellaan. Ponnistustarve kun tuntuu kakkahädältä.
Juu, oli oikein mukava lukea muiden mietteitä aiheesta. Itse olen kyllä joo vakaasti sitä mieltä, että varmaan helpointa olisi synnyttää pystyasennossa, en enää ehkä pelkää synnytystä niin paljoa, kuin ennen. Kun ennen ajattelin kauhulla miten se koskee ja tulee varmasti pahojakin repeämiä (siis makuuasennossa synnyttäessä).. Itselläni kun välilihaan tullut ihan haava jo seksiäkin harrastaessa, jos miehellä on oikein iso ja mies on päällä. Itse kun on päällä niin seksikin tuntuu miellyttävältä eikä satu.
Itse synnytin ihan siinä perinteisessä "makuuasennossa" ja ei tullut repeämiä eikä myöskään leikattu. Ja ensisynnyttäjä olen.
En tiedä liekko sitten johtui siitä, että mulla ei myöskään ollut mitään puudutteita, josta syystä tunsin koko ajan vauvan liikkeet kanavassa ja pystyin niitä myöskin itse kontrolloimaan, kun oli tuntoastit tallessa...