Hei,
olen 42 v ja ensimmäinen koeputkiyritys alkamassa.
Aiemmat lapset luomuna reilut 10 v sitten, nyt uudessa avioliitossa .
Munanjohtimet tukossa, siksi koeputkisysteemillä.
Kertokaa hoitokokemuksianne, muut kypsät äidit.
kiitos.
olen 42 v ja ensimmäinen koeputkiyritys alkamassa.
Aiemmat lapset luomuna reilut 10 v sitten, nyt uudessa avioliitossa .
Munanjohtimet tukossa, siksi koeputkisysteemillä.
Kertokaa hoitokokemuksianne, muut kypsät äidit.
kiitos.
Vastaukset 12
Vanhimmat
onnea valitsemallasi tiellä.
oot nyt kyllä myöhässä ton homman kans, ei auta enää edes IHME. ja niitä tapahtuu harvoin.
42v ihminen on parhaassa iässä. Jos ajatusmaailmanne on tuollainen ja kiirehditte lasetenteossa, en ihmettele yhtään miksi moni kaksvitonen nainen näyttää viiskymppiseltä:) Positiivisuutta siihen elämään ja luottamusta tulevaisuuteen, -jokainen kun on oman onnensa seppä! Pitäkää läskiperseet kunnostanne huolta ja parisuhteistanne!
Naisella noin 40 vuoden iässä riski kasvaa tosi nopeasti, 43-vuotiailla synnyttäjillä yksi kolmestakymmenestä lapsesta saa sen. Nelikymppisellä riski on yksi sadasta ja kaksikymppisellä yksi viidestäsadasta.
42-vuotias on varmasti parhaassa iässä, mutta biologia on biologiaa. 42-vuotias ei tule spontaanistikaan enää kovin helposti raskaaksi ja hedelmällisyyshoidolla se on vieläkin haastavampaa. Alle kaksikymmentä prosenttia hoidetuista tulee raskaaksi ja niistä raskauksista menee suurin osa kesken. 43-vuotiailla ei enää omilla munasoluilla saada raskauksia aikaan jotka johtaisivat elävän lapsen syntymään. Naisella kun on munasolut yhtä vanhat kuin biologinen ikä, valitettavasti.
Älkää siis odottako ikuisuuksia.
ei sellanen mis elvistellään aiemmilla lapsilla. on kyllä törkeetä-taiat olla laittanu piuhat poikki ja nyt tääl sitte valitat .. ole niien lastes kanssa mitä sulla on.
Mikä idiootti olet, munajohtimet tukossa ei tarkoita että aloittaja olisi tehnyt sterilisaation. Mitä paskaa jauhat, en ihmettele ettei noin negatiivinen ihminen voi koskaa saada lapsia, ja parempi onkin, koska olet tuon kirjoituksen mukaan mielestäni sairas, eli tilaa aika mielenterveystoimistoon ja PIAN!!!!
Tää on hiukan hankala palsta, kun samoissa jutuissa pyörivät laidasta laitaan niin lapsettomat kuin jo perheelliset, mutta hedelmöityshoidoissa olevat.
Voisikohan joskus saada hedelmöityshoidoille oman palstan, sillä kyllä hoidoissa on muitakin kuin ensimmäistään kipeästi toivovat..? Nyt tulee niin helposti näitä "ette te ansaitse hoitoja enää, teillä on jo lapsi"-tyylisiä heittoja. Jos olisi selkeästi omat keskustelut 'lapsettomuus' ja 'hedelmöityshoidot', niin ehkä jutut pysyisivät siistimpinä...
Tsemppiä vaan aloittajalle! Ja tietty kaikille muillekin. :)
Itsellä melkein sama tilanne. Miehelläni ei ole lapsia ja tietysti toivoisimme kovasti lasta. Tällä palstalla vaan kun purkaa tunteita aiheuttaa se kovan myrskyn. Ilmeisesti se, että mieheni on lapseton ei riitä näille "täydellisen" lapsettomille. (Onkohan heidän mielestään miesten tunteet jollakin tapaa erilaiset?) Oletan kuitenkin, että ainakin joidenkin miehillä saattaa olla lapsia edellisistä suhteista.
Meillä ei ole ollut onnea hoidoissa ja toivotankin teille paljon onnea matkaan!
Miksi te tuomitsette ihmisiä, joku voi olla´leski, pitäiskö elää loppuelämä yksin?
Eikö saa toivoa vauvaa uudessa avioliitossa, uuden miehen kanssa, hänellä ei ole lapsia?
Munanjohtimet voi olla tukossa muistakin syistä kuin sterilisaatiosta, on kuulkaas syöpää, tulehduksia ja muutakin joka estää normaalin raskaaksi tulon.
Antakaa ihmisten elää, leskien ja avioliitossaan pettyneiden, ja tiedoksi kaikille että minä maksan tästä yhdestä yrityksestä noin 5000 euroa, koska en tietenkään saa enkä hae kelakorvauksia. Ei kannata kadehtia.
Kyllä se miehenkin täyslapsettomuus on ihan yhtä raskas asia kuin naisenkin, että siinä mielessä pitäisi täältä löytyä ymmärrystä.Me saatiin hoidoilla lapsi kun olin 41v ja mieheni 37v, molemmille ensimmäinen.Kyllä ne hoidot loppuvaiheessa alkoi käymään tosi raskaaksi juuri tuon miehen lapsettomuuden surun takia.Itse jo olin siinä vaiheessa jotenkin hyväksynyt tilanteen, mutta sen toisen surun seuraaminen hoitojen ohella oli tosi rankkaa.
Kuitenkin meille tuo ainokainenkin korvasi kyllä kaiken vaivannäön ja lapsettomuuden surut jäivät täysin menneisyyteen.Yritämme jossain vaiheessa vielä hoidoilla toista, mutta ilman paineita koska yksikin riittää hyvin.
kiitos, toi oli hyvä näkökulma! Että mies kärsii myös lapsettomuudesta, totta kai.
Minä suuressa itsekkyydessäni tein avieron jälkeen sterilisaation, ei tullut mieleenkään että joku lapseton itseäni nuorempi mies rakastaa minua jonakin päivänä.
Miehen surua on ollut raskas katsoa, ja kaunista miten hän on luvannut minua rakastaa myös steriloituna, hoidoilla saatava lapsi olisi todellinen lahja: miehelle varsinkin, ja tottakai äidillekin.
Miettikää tosi tarkkaan ennen kuin teette sterilisaation, elämä yllättää, ei kannata hoppuilla.
Älkääkä tuomitko toisia niin julmasti, kenelläkään ei ole kristallipalloa, ja kyllä sen tuskan ja katumuksen on tuntenut nahoissaan ilman moralisointiakin.