Olen 38 vuotias mies. Noin neljä vuotta sitten sain vatsani sekaisin stressaamalla. Tuloksena oli vatsalaukun sekä ruokatorven tulehdus. Samoihin aikoihin sain myös ensimmäiset paniikkikohtaukseni kun kuvittelin pumpun pysähtyvän, vaikka kyseinen kipu rinnassa johtuikin tosiasiassa tulehtuneesta ruokatorvesta. Tämän jälkeen olen saanut paniikkikohtauksia mm. linja-autossa, junassa, elokuvateatterissa ja kokouksessa.
Kohtaukset ilmenevät yleensä siten, että ensin tunnen "aallon" pyyhkäisevän lävitseni, jonka jälkeen pääni valtaa ajatus, että pitää päästä äkkiä pois. Kohtauksen aikana saatan tuntea myös pyörtymisen tunnetta tai kipua rinnassa. Luulen, että ulkopuoliset eivät edes huomaa kohtaustani, sillä kohtaus itsessään kestää joitain sekuntteja (tosin hyvin "pitkiä sekuntteja"), enkä ole koskaan joutunut kohtaksen takia poistua tilanteesta. Kohtauksen jälkeen olen toki hermostuneenpi kuin ennen kohtausta.
3.5 vuotta sitten sain lääkkeeksi ongelmaan Opamaxia, mutta koko tänä aikana en ole montaakaan kerta tuohon lääkkeeseen turvautunut, sillä koen sen oton olevan turhaa sen jälkeen kun paniikki on jo iskenyt, enkä halua totuttaa itseäni ottamaan sitä aina varmuuden varalta.
Nyt kun huomasin, että olen alkanut välttelemään tiettyjä tilanteita (tuntuu, että tämä vaiva alkaa rajoittamaan normaalia elämää) ja olen tavallista hemostuneempi kun minun pitää esim. lähteä pitemmäksi aikaa pois kotoa, niin menin käymään lääkärillä. Lääkäri määräsi Citalopram Orionin nimistä lääkettä. Olen ottanut kyseistä lääkettä vajaan viikon ajan 10mg ilman suurempia sivuvaikutuksia. Ehkä olen ollut tavallista hermostuneempi ja vältellyt entistä enemmän tiettyjä tilanteita.
Koska olen hiukan myös pillerikammoinen, niin haluaisin tietää, että täyttääkö oireeni paniikkihäiriä kriteerit? Vai syönkö noita pillereitä turhaan?
Kohtaukset ilmenevät yleensä siten, että ensin tunnen "aallon" pyyhkäisevän lävitseni, jonka jälkeen pääni valtaa ajatus, että pitää päästä äkkiä pois. Kohtauksen aikana saatan tuntea myös pyörtymisen tunnetta tai kipua rinnassa. Luulen, että ulkopuoliset eivät edes huomaa kohtaustani, sillä kohtaus itsessään kestää joitain sekuntteja (tosin hyvin "pitkiä sekuntteja"), enkä ole koskaan joutunut kohtaksen takia poistua tilanteesta. Kohtauksen jälkeen olen toki hermostuneenpi kuin ennen kohtausta.
3.5 vuotta sitten sain lääkkeeksi ongelmaan Opamaxia, mutta koko tänä aikana en ole montaakaan kerta tuohon lääkkeeseen turvautunut, sillä koen sen oton olevan turhaa sen jälkeen kun paniikki on jo iskenyt, enkä halua totuttaa itseäni ottamaan sitä aina varmuuden varalta.
Nyt kun huomasin, että olen alkanut välttelemään tiettyjä tilanteita (tuntuu, että tämä vaiva alkaa rajoittamaan normaalia elämää) ja olen tavallista hemostuneempi kun minun pitää esim. lähteä pitemmäksi aikaa pois kotoa, niin menin käymään lääkärillä. Lääkäri määräsi Citalopram Orionin nimistä lääkettä. Olen ottanut kyseistä lääkettä vajaan viikon ajan 10mg ilman suurempia sivuvaikutuksia. Ehkä olen ollut tavallista hermostuneempi ja vältellyt entistä enemmän tiettyjä tilanteita.
Koska olen hiukan myös pillerikammoinen, niin haluaisin tietää, että täyttääkö oireeni paniikkihäiriä kriteerit? Vai syönkö noita pillereitä turhaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei kyllä ne on paniikkihäiriön tavallisemmat oireet. itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä kohta kuusivuotta ja vasta nyt alkaa helpottamaan. itse syön lääkettä nimeltä seroxat joka on hyvä lääke ja pitää kohtaukset pois. elikkä ett syö turhaan lääkkeitä.
Voimia sinulle kyllä se aurinko sieltä vielä pilkistää.