Hei, Olen jo 40 nainen ja olen päättänyt elää yksinään loppuelämäni, siis ilman kumppania.
Vain varatut piirittelevät minua ja en löydä vapaata miestä mistään.
Antakaa siis neuvoja mulle, miten pystyisin siihen päätökseen silleen, etten rupea kaipailemaan häntä, jota en "tunne" tai tiedä. Kurjaa haikailla jonkun perään mistä ei tiedä mitään.
Tiedän, tämä voi tuntua oudolta, mutta elämä on täynnä ihme juttuja. ;)
Vain varatut piirittelevät minua ja en löydä vapaata miestä mistään.
Antakaa siis neuvoja mulle, miten pystyisin siihen päätökseen silleen, etten rupea kaipailemaan häntä, jota en "tunne" tai tiedä. Kurjaa haikailla jonkun perään mistä ei tiedä mitään.
Tiedän, tämä voi tuntua oudolta, mutta elämä on täynnä ihme juttuja. ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse erosin kolme vuotta sitten.alussa eron jälkeeen kesti jonkin aikaa ennenkuin totuin tilanteeseen niin olin välillä yksinäinen.
nyt olen tyytyväinen lapseni kanssa..kaikkeen tottuu..
en osaisi enää ottaa miestä elämääni.
ota itselle harrastuksia,tee kaikkea kivaa mistä tykkäät..
ajan kanssa totut olemaan jos niin vielä silloin valitset
kaikkea hyvää sinulle
Hei, elikkä olen ollut aika kauan yksin, jäin siis 2 lapsen kanssa.
Minä nautin "yksinäisyydestä" heti sinä päivänä kun exä sai lähteä. Muutama vuosi vierähti siinä kun lapset kasvatin aikuiseksi ja nyt huomaan kuinka olen jäänyt yksin. Avioliiton aikanakin olin "yksin".
Kumppaniakin katselin, mutta ei sellasta olekaan, ainakaan mulle.
Töissä miehet flirttailevat ja tiedän että se on vain flirttiä, mutta etsi nyt sieltä seasta kuka olisi vapaa, kun kaikki näyttää olevan varattuja.
Vaikka ei uskoisikaan. ;D
Kävelylläkin käyn ihan yksin, kaikki siis hienosti menee. :)