joko aikamme

Ehkä meidän hetkemme oli tarkoitettu olevaksi tähän saakka?!
Ehkä saimme sitä jotain, mitä molemmat juuri nyt tarvitsimme.
Kipeitä muistoja molemmilla aijemmasta, eikä rohkeutta riittänyt ottaa askelta uutta ja oliko tunne ja mielenkiinto riittävästi molemminpuolinen . Kiinnostuseni oli kova, mutta rohkeus petti, jota seurasi sanomaton epäonnistumisen pelko. Olenhan ollut yksikseni pidemmän aikaa.
En haluaisi enää tuntea epäonnistumista vaan haluaisin rakastaa ja olla rakastettu. Toin itsestäni sinulle esiin jotain, mutten saanut sinusta selvää, olisiko minulla sinulle annettavaa, jota sinä elämääsi tarvitset ja kaipaat.
Näin sinun sydämeesi. Näin sinussa hyvän ja arvokkaan ja rinnastettavan ihmisen. Olet komea ja äänesi on kuin laulu, josta kantautuu iloisuutesi. Näin myös surusi, jonka iloisuutesi kuitenkin voittaa. Sinun katseesi sai minun sydämeni sykkimään kiihkeämmin.
Haluaisin edetäkin, mutta en vain tiedä nyt tilanteessamme, miten...vai onko kaikki jo liian myöhäistä?
17535
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

häneltä. Täällä ruukaa vastata ihan muut.

Äänestä
  • ..hänet viesteilläni, en täällä vaan muilla keinoin.Tänne olen harvemmin kirjoitellut.

    Äänestä

  • kyllästyttää kirjoitti:

    ..hänet viesteilläni, en täällä vaan muilla keinoin.Tänne olen harvemmin kirjoitellut.

    kirjoitella tänne siksi, että joku jossain on kyllästynyt meidän viesteihin..
    Muutenhan me kirjoiteltaisiin hänelle suoraan.
    Odotitko oikeasti vastausta aloitukseesi?

    Äänestä

liian myöhäistä

Äänestä

netistä yhteystiedot , siitä se lähtee :)

Äänestä
  • etsinyt, mut en löydä mitään tietoja.

    Äänestä

  • olen, kirjoitti:

    etsinyt, mut en löydä mitään tietoja.

    takia on hyvä pitää ittensä piilossa ;)

    Äänestä

  • just sullaisten kirjoitti:

    takia on hyvä pitää ittensä piilossa ;)

    mun takia oo piilossa:)

    Äänestä

  • kai_ kirjoitti:

    mun takia oo piilossa:)

    mistä sää oot..

    Äänestä

  • riippuu kirjoitti:

    mistä sää oot..

    se tietysti riippuukin. Entäs mistä itse olet.

    Äänestä

  • siitähän kirjoitti:

    se tietysti riippuukin. Entäs mistä itse olet.

    eka :P

    Äänestä

  • siitähän kirjoitti:

    se tietysti riippuukin. Entäs mistä itse olet.

    eka :P

    Äänestä

se meidän juna meni jo muutama vuosi sitten...

Äänestä
  • niin meidänkin:) Olin vaan vähän hidas sitä tajuamaan. Parempi myöhään kun ei millonkaan, eikös? :)

    Äänestä

enää vastaisi näihin, mutta tämä tuntuu Sinulta/Häneltä, joten vastaan, jos vain terapoidakseni itseäni:

Näit hyvin tuon suruni, mutta sisälläni on myös paljon ristiritaa, vaistoan, että sitä on sinussakin. Olen joutunut elämässäni pettymään paljon ja niin kai sinäkin. Epäonnistumisen pelko on myös minulla jotakin patologista. Näin aina tarpeesi tulla rakastetuksi, ja uskon että voisin sinulle sellaista rakkautta antaa, jota tarvitset.

Myös minä näin sinussa ihmisen, inhoan sitä sanaa, mutta ehkä... sukulaissielun. Sellaista nyt edelleenkin tarvitsisin. Haluan ajatella, että voisit antaa minulle mitä tarvitsen, sitä mitä en ole koskaan saanut.

En usko että vielä on liian myöhäistä, ja voimme edetä, jos vain tahdomme.

Sinun

Äänestä
  • ei oo hyvä sana , mut miten ois sielunkumppani..tuntuu siltä kuin me nähtäis toistemme läpi.

    ja ei , vielä ei oo myöhäistä. hyvää illan/aamun jatkoa :)

    Äänestä

  • Kiitos kirjoituksestasi, kuin myös muille vastanneille kiitos.
    Viestissäsi saattaisi olla tuttuakin, joten laittaisitko hiukan vinkkiä...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


meni? kirjoitti:

Ehkä meidän hetkemme oli tarkoitettu olevaksi tähän saakka?!
Ehkä saimme sitä jotain, mitä molemmat juuri nyt tarvitsimme.
Kipeitä muistoja molemmilla aijemmasta, eikä rohkeutta riittänyt ottaa askelta uutta ja oliko tunne ja mielenkiinto riittävästi molemminpuolinen . Kiinnostuseni oli kova, mutta rohkeus petti, jota seurasi sanomaton epäonnistumisen pelko. Olenhan ollut yksikseni pidemmän aikaa.
En haluaisi enää tuntea epäonnistumista vaan haluaisin rakastaa ja olla rakastettu. Toin itsestäni sinulle esiin jotain, mutten saanut sinusta selvää, olisiko minulla sinulle annettavaa, jota sinä elämääsi tarvitset ja kaipaat.
Näin sinun sydämeesi. Näin sinussa hyvän ja arvokkaan ja rinnastettavan ihmisen. Olet komea ja äänesi on kuin laulu, josta kantautuu iloisuutesi. Näin myös surusi, jonka iloisuutesi kuitenkin voittaa. Sinun katseesi sai minun sydämeni sykkimään kiihkeämmin.
Haluaisin edetäkin, mutta en vain tiedä nyt tilanteessamme, miten...vai onko kaikki jo liian myöhäistä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu