Tangot soi peräperää
ne pisteitä kilpaan kerää.
Huomenna tietää saa
kuka kruunun valloittaa.
Runonurkassa hiljaista
vielä ei saa kiljaista.
Kuningastako juhlitaan
vaiko kuningatartaan.
Jälkeen tangon puumin
runon rytmiä jo tuumin.
Jospa markkinat vauhdittaa
aivoja ja sanoja vahdittaa
nurkan lämpimään syliin
ajatuksin syventyviin.
Nyt vain tangon tahtiin
hyvän musiikin mahtiin.
Oottaa nurkka hiljaa
runosanojen viljaa.
Ilosta nurkka kaikaa
kas täällä on taikaa.
Runoja rakennellen
niitä lueskellen.
Nyt jo päivä pois kulkee
ja yö pian silmät sulkee.
ne pisteitä kilpaan kerää.
Huomenna tietää saa
kuka kruunun valloittaa.
Runonurkassa hiljaista
vielä ei saa kiljaista.
Kuningastako juhlitaan
vaiko kuningatartaan.
Jälkeen tangon puumin
runon rytmiä jo tuumin.
Jospa markkinat vauhdittaa
aivoja ja sanoja vahdittaa
nurkan lämpimään syliin
ajatuksin syventyviin.
Nyt vain tangon tahtiin
hyvän musiikin mahtiin.
Oottaa nurkka hiljaa
runosanojen viljaa.
Ilosta nurkka kaikaa
kas täällä on taikaa.
Runoja rakennellen
niitä lueskellen.
Nyt jo päivä pois kulkee
ja yö pian silmät sulkee.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Seuraavin aatoksin;
jotenkin tuntuu pahalta
nykyään tulla tänne.
Kuin kulkisi läpi
upottavien soiden,
kautta tunkioiden
kuin jotenkin likaantuisi
vaikka tietääkin;
perillä on kaikki hyvin
se on tunne syvin
kuitenkin
ja siis sittenkin
rauhallisen unen antaa
kun ajatukset kantaa
yli kirkkaiden vesien
luo raikkaiden tuulien.
Oikaisehan itsesi lakanoille valkoisille
ojenna jalkasi suoriksi ja ajattele...
ajattele pihkalle tuoksuvaa metsää..
kesäistä niittyä apilankukkineen
ja tunnet jaloissasi aamun kostean nurmen.
Ojenna käsivartesi siihen vierellesi,
ojenna kaikki sormesikin ja ajattele..
ajattele kuinka keräät kukkia pientareelta
rentukoita matalan ojan pohjalta
taitat tuomen oksia metsiköstä
ja tunnet kuinka kätesi puristaa kukkakimppua
syreeni tuoksuu...., sinä rentoudut.... ja nukahdat.
Unessa juokset kanssani
ojennat minulle kukkakimpun...
ja kuulet kuinka sirkat soittavat kedolla.
Hän ken muille tahtoo pahaa,
omaa oksaansa vain sahaa,
ei saa hyvää mieltä koskaan,
hukkuu heittämäänsä loskaan.
Tuijotus on paha tapa,
kohteena jos oma napa.
Silmälaput tienoon rajaa,
näkökulma pieni, vajaa.
Yhteistyöhön halu puuttuu,
turhaan raivoaa ja suuttuu,
luulee muita katalaksi,
panee kaikki matalaksi.
Kuka hänet nostaa suosta,
päästää kiertehestä tuosta?
Liekö syynä paha suru,
että vaivaa mahanpuru?
Ajatus kiertää
pitkän mutkan.
Ikävät heitän
kompostiin.
Kaivan alta
onnen tunteen
päivään kesäiseen.
Hymy suupielessä
jo karehtii.
lämmin tumma yö
terassilla soihtu valaisee
ja koen kesäyön Leinon säkein
on onni omanani
vain oma elämäni--- tunteenikin
saada elää--- kokien tämän ajan
harras kiitollisuus elämän antajaa
kohtaan saa sydämeni laulamaan
Tupa täynnä vierahia,
kutsuttuja,läheisiä.
Ukko täytti kahdeksan ja nolla
eikä vieläkään osaa jouten olla.
Toppuutella täytyy moista,
huolta kantaa,kun ei ole toista,
niin rakasta ja suurenmoista.
Miestä,joka elämäni täyttää,
ja aina nuoremmalta näyttää.
Omaishoitajana Häntä palvon,
sentähden nytkin valvon
Nyt on palsta mullin mallin
ei vois olla sekavammin
kiukkua purkaa jokainen
viha on ilmeinen.
Onko tämä sielunhoitoa
kun purkaa voi pahaa oloa
Siltä se tuntuu vähän
helpotus löytyi tähän.
Jokainen jotain sanoo
juonia toisista punoo
kukapa niistä tykkää
toinen toisiaan lyttää.
Rauhaton on palsta
viha sekä saasta
lokaa heitetään
sälimättä yhtään.
viisaammat vaan väistyy
oma mielenrauha säilyy.
pahamieli olla,kun jouten ollaan?
Ei huolta huomisesta murehista jos kukkaan,
minä tiedän ja heitän murheet hukkaan.
Tuleppa monica viettämään päivä täällä,
olisitko yhäti pahalla päällä.
Koiraa laskisit yöllä ulos,
samalla kissakin saaliineen sisälle tulos,
hiiripaistineen,kenties,
samassa ovenavauksessa kukaties?
Kissahiirileikkiin mukaan kun juksaan,
kuka seuraavan runon ruskstaa
Siitä se,
mieli on iloinen.
Saa nukkua pitkään,
tai pätkään.
Kulkea nopsaan tai hiljaa.
Jättää menneet, maahisten kannettaviksi.
Muisti kun pätkii.
Voi sanoa, hei olen yli 70-kymppinen.
Runonurkkaan kulki tie
tuuliko ohi runoja vie.
Hakkaisiko sade maan rakoon
ovatko ne pötkineet pakoon.
Aivolohkojen välissä lomailevat
iloa kokemuksia kokoilevat.
Muistoistakin runoja muodostuu
ja nurkkaan yhä suoriutuu.
Haikailen täällä lukemista
nurkan kulmaa tukemista.
Runokirjeen lähetän tään
ehkä iloa jälleen nään.
Kas ystävät, runoa pitää jakaa
turhaan ajatukset makaa.
Ikävät heitettämään vekeen
lomailun lomassa iloa tekeen.
Nurkka postia oottelee
runoista iloitsee.
Luukku jo kolahti
yksikö jo sinne solahti.
Runoissa oma mieli
tunteiden toiveiden kieli.
Tervehdys nyt kaikille
poikkeillaanhan runoreitille.
Ikätoverit, lapsuuden ystävät ja leikkitoverit
rivimme harvenee
muistojen ketjussa kirkkainkin helmi samenee.
Huomaamatta aika onkin tässä,
kaikkea en ennättänyt
kaikkea en uskaltanut.
Herää tänään elämästä kiinnostuneena
herää katsomaan ja kokemaan,
vaikka Himalajaa et voisi valloittaa
voisit yrittää kiivetä aina seuraavalle tasolle.
Täysin purjein kohti siintäviä saaria
luodoilla leväten
elämän nautinnot jokaisella solullasi kokien.
Kiire on kaikonnut, huomisten kokemukset kasassa
uutta kohti kokka
uutta kohti elämä.
Herää tänään rakastamaan,
herää antamaan rakkautesi,
vaikka et humaltuisi viinistä
anna elämän viinin virrata suonissasi.
Tänään elät,
vaikka moni on mennyt viereltäsi
tartu kiinni siihen mikä on olemassa.
Sinulle on tarjolla kaikki elämän rikkaudet
onnelliset päivät
rakkauden vuodet,
mitään niistä ei sinulta kukaan voi viedä,
jos uskallat elää ja rakastaa.
Vaikka et rakastaisi seikkailuja
uskalla nostaa purjeesi ja anna elämän viedä.
Pisaroiden tasainen rummutus
yksitoikkoista,,nukuttavaa.
Taivaan kannen peittää,
vesihunnun ikävä harmaus.
Lehtien kärjessä timantti,
jakaa valon ja värin.
Katson läpi kastehelmen,
näen muunnetun totuuden.
Kädet märkänä sateesta,
kylmä kulkee niistä sisimpään.
Näen lempeän katseen
tarkastelen sitä ruudun läpi.
Otan anovan sisälle lämpimään,
päivähoitolaiseni...paimenkoiran.
Ajatus nyt muilla mailla
vaikken ole mitään vailla
palailen kun palailen
tullessani kaikkia halailen.
Tämä päivä kun pilvet pisaroina alas sataa
ajatuksille paljon taas tilaa antaa
suon ajatuksen monille ystäville
ja ajatuksen myös tuntemattomille
olen monta viestiä tänään jo saanut
ei ole ystävyyden side laannut
sadepäivänä mukava on kirjoitella
ja viestein sanoja vaihdella.
Sadesää on ihana
vaikk'olis vähän lihava
voi sadekaavun päälle heittää
näin kilonsa peittää ;-))
Jo lännen taivaalla pilvet vaalenee
sade rankkako pois jo pakenee
ei auttanut sadetakkikaan
kun äskettäin kaupassa kävelin
taisi olla märkänä liivitkin
kun vaatteitani pois heittelin
taitaa kohta jo paistaa aurinkokin.
Repussa taas
monta kirjaa painavaa
mummo kuljettaa
vaikka kirjastoon ei pitkä tie
mikä ihme syynä lie
kun liian monta kirjaa
mukaan tarttuu
lukemista karttuu
taas sohvan nurkkaan
illalla hän unohtuu
ja häipyy mielestä kaikki muu.
Sattuipa puutarhakirja käteeni
se toi taas elävästi mieleeni
kaikki kirvat ja etanat
muurahaiset ja omenamadot
joiden kanssa aikanaan taistelin
joskus sentään mansikoitakin maistelin
'Melkein kaikki itää' toteaa Mari Mörökin
ainakin rikkaruohojen kodalla se paikkansa pitikin
hauska on nyt vain kirjasta lukea
kun ei tarvitse päällensä enää pukea
puutarhurin nuttua
niin paljon tuttua
palasi mieleen kirjan myötä
sai puutarhassa tehdä työtä
monesti pitkälle yötä.
Ja kuitenkin sitä joka kevät kaipaa.
Niin moni meistä keväisin kaipaa
entistä puutarha-aikaa
kun puutarha on supistunut
parvekkeen kokoiseksi.
Jos mulla taito, kyky ois
niin paljon pyyhkisin mä pois
pahuutta, ilkeyttä maailmasta
vaan ei kukaan auta ihmislasta
hyvää tekemään
iloa näkemään
jos viha kaiken voittaa.
Monta sataa meitä täällä päivän mittaan vierailee
Moni kovin yksinäinen ystäviä kaipailee
Joku itseksensä viihtyy, joskus vauhti vähän kiihtyy
Jokainen vain tavallaan elää omallaan.
On meitä monenlaista kulkijaa.
Jokainen vain tietänsä taivaltaa.
Jotkut riemuiten päivänsä aloittaa,
toiset väärällä jalalla nousta saa.
On hauskempi iloiten ylös nousta,
kehitellä päivä iloisista asioista.
Ei kannata vihaista mieltä kantaa,
eikä pahaa mieltä kellekkään antaa.
Ketjun runot ei mieltämme pahoita,
voimme näitä riemulla lukea.
Nyt on aika jatkaa tätä yötyötä.
toivotan kuitenkin kaikille
Hyvää Yötä!
Haahuilija illan
jonnekin on unohtunut
kulki yli unten sillan
aamuun on jo havahtunut.
hellepäivän varjot kulki
joskus tutun syliin sulki
sadepäivät kirjaa luki
ajatuksissaan kissaa suki.
Kun nukkunut on hyvin yönsä
niin tänään tehtävä on työnsä
rehevyyttä ihan raivaa
polut esille nyt kaivaa.
Nyt ilomielin taidan jaksaa
jos tyydytyksen mulle maksaa
nähdä tarha kaunis soma
ja minulle niin ikioma.
Kun tästä hieman tokenen
niin suunnitella rohkenen
viel`lehden tässä ensiks`luen
ja sitten kukkasia tuen.
On kesää vielä jäljellä
vaikka mitä tehdä päivällä
nuo illatkin on kauniit niin
saa jäädä onnen aatoksiin.
Kirjeenvaihdosta pääni ihan pyörällä.
Olen kirjoitellut monille ystäville.
Täytyy muistaa mitä kirjoitan hänelle ja mitä kirjoitan sille toiselle.
Mitä hän viimeksi minulle kertoi , kysyikö haän minulta jotain.
Paperikirjeissä tieto paremmin tallessa pysyi, paremmin muisti mitä kukakin kysyi.
Meilaten helpommin asiat katoaa, eikä kaikkea mieleen voi tallentaa.
Voisihan kirjeet tietysti tulostaa, sitä joku ystäväni harrastaa.
Tämäkin taitaa olla kirje sinulle, ihan vieraalle ihmiselle.
Ystäväni,---- tärkää ei ole
vaikka joskun pää on pyörällä
joskus meillä kaikilla on niin!
Sitten taas se selkiää, ja hymyillä voi itselleen
pääasiahan on, että saadaan purettua tarpeemme lähestyä
toista ihmistä, ja kertoa kaikki mikä painaa tai surettaa.
Ystävät ovat sitä varten puolin ja toisin,------ ollaanhan?
Ilonkin voi jakaa,se silloin tuplaantuu,ja heijastuu eteenpäin.
Joskus siitä saa palautetta,vaikka vain äänen sävyssä.
Minullakin on hieman surua juuri nyt---- illan tultua,
kauniilta se silti tuntuu,aidosti koettuna,jonka saan jättää
huomaanne luottavaisin mielin.
Auringon viimeiset säteet
heijastuvat järven puolelta
suihkulähteen vesi
taivasta kohden suihkuaa
tuuli on siis tyyntynyt
tyyntynyt mielenikin on jo
laskemassa kun on aurinko.
Illan hämyssä kirkas taivas
horisontti tummana heijastuu.
Poutapilvien kevyet hahmot
veden pintaan ulottuu.
Kaukana kuulen autojen pauhun
keskityn kuikan huuteluun.
Kaadetun heinän tuttu tuoksu
illan taustaksi sopeutuu.
Harakkakin hakee jo nukkumapuuta
sireenin latvaan hakeutuu.
Tyyny se muakin jo oottaa,
pian pääni siihen asettuu.
saaliin jaoin,minkä luojani antaa
ei ,saalista jota kotiin kantaa.
Pian ne jättävät rantapiirin
ja itku täyttää ilmapiirin.
Ainoat ystävät jättää minut
rannalle rakkaan pihapiirin.
Voi,että eläisin vuodenverran,
saisin ihastella taas teidän
paluuta kerran
Tuuli sadepilveä
ajattaa
eteen aurinkon.
Säteet kurkkaa
yli esteen sen.
Pikkupyörre pensaassa
tanssahtaa.
Sinitaivas aukeaa,
pilvet soutaneet
piilohon.
Lämpö ihoa
hyväilee.
Ei se tule
- runo -
tekemällä
eikä itsestään.
Ei puutu aiheita:
suvinen luonto,
puut,
kukat,
linnut
tuolla ne ovat
ikkunan takana.
Eivät vain runokseni suostu.
Toivoton,
tulokseton
on yritelmäni.
Mutta kuitenkin
yritin!
Vähän tänne kurkkailen
nurkkaa unhoita mä en
hellepäivän päätteheksi
torstai-iltani iloksi
tuuli jo vähän viilentelee
pihapuitani heiluttelee
lämpötila sisällä
pikkuhiljaa normalisoituu.
Rakkaani tuli valkoisella pakettiautolla
kiiltävän puhtaalla,hyppäsi vetrein
jaloin autosta ja sanoi:aikaa on vain vähän
ja ymmärsin. Pätkinä kuin nauhalta, tuo uni
toi kaiken kaipuunsa,kaikki tunteensa
kiihkeyden,lupauksensa ja minä,
minä vastasin niihin onnellisena.
Ihana,ihana uneni!
Hienoja kesäpäiviä
punaisia mansikoita
maukkaita herneitä
laineiden liplatusta
tuulen lempeää kuiskutusta
niitä nyt nauttia saamme
ja iloa siitä jaamme.
Yö todella lähenee,
ulkona jo pimenee.
Puut aivan hiljaa
jotain odottaa.
Puunlehti hieman
heilahtaa,
tuuli hieman
puhaltaa.
Tyyni yö nyt taitaa
tulla,
rauhallinen olo on
nyt mulla.
Mansikoista
makoisista
hillot keitin,
pakkaseenkin
laitoin.
Valiten ne poimin
tulos oli mitä
parhain.
Huomenna mustikkaan,
talven iloks`poimimaan.
Lupasivat pilvipoutaa,
mukava on marjaan soutaa.
Muisto mieleeni hiipii
aika ensirakkauden.
Ihan tuo sydäntä riipii,
tulisuudelma tango aikaan sai sen.
Hän mulle sen soitti
mua silmiini katsoen
ja sydämeni voitti
enää muuta nähnyt mä en.
Mut huomata mä sain
onnen pois kiitävän.
Satu kaunein oli se vain
pois sen näin liitävän.
Se jäljen jätti sydämeen
ja muiston suloisen tään.
Mä retken entiseen teen
ja ensirakkauteni nään.
Vahingossa me tavattiin
tuntenut sua en lain.
Laivan kannella törmättiin,
lippua laukustani hain.
Nimeni sanoit äänin suurin
ja mua katsoit hymyillen.
Hämmästyin mä perin juurin
tunnistin yhä, ensirakkauden.
Tangon sävelet kiehtoo sykähdyttävinä
puutarha väreilee lämpöä, pieni tuulonen
leikkisästi karkeloi lehvistössä.
Tapio Rautavaara laulaa Sinikasta ja tähdistä
hymyilyttää,kylmä sideri vilvoittaa huuliani,
valssi keinuu, ja unelmat täyttävät naapurit.
En kutsu ketään illaksi,en voi tänään
on vain kaunis suru, yksin sen haluan kantaa.
Luoja ,miks niin tuntevan sydämen annoit?
Kai tiesit sen antaessasi, miten käytän sen
siihen tyydyn kiitollisena,ja onnellinen olen
vaikka onneni loistaa läpi kyynelten.
Aamun muistan,kastepisarat putoilivat
päivävarjosta kun aurinko nousi ja
pyysin päivän siunausta,näin se tuli.
Rohkenin olla itseni,suora ja rehellinen
joskus se vaatii rohkeutta ja itsensä unohtamista.
Se taas ei merkitse niin paljoakaan,hymyä vaan.
Voi Brita Koivunen ja sydänkäpynen,ei ole minun
sävel,mutta ehkä jonkun---odotan seuraavaa.
keveänä soi teinien tanssibiisit,joskus palaan taas.
No, Lasse ja--- kaikessa soi blues---kiitos.
Kesäillan lämpö
yhä hyväilee
ja hyttyset
miekkoinensa
parveilee.
Sisätiloihin mun
siirtyä täytyy
pistoksien tieltä.
Iltapilven hämärää
iltaa kaunista
katselen.
Auringonlaskun myötä
viriää kevyt yötuuli
punahehkuinen taivas ja vesi
tummuvat vähitellen
kajuutan pikkuikkunasta
merentuoksuinen viileys
maininki keinuttaa hiljaa
aalto liplattaa uneen
yksinäinen tiira ääntelee
toivottaa unen rauhaa.
Jostain mieleeni
tämä juolahti.
Elokuuta se oli,
vilja lainehti,
tähkiä tuuditti.
Auringon laskiessa
illansuussa
hänet kohtasin,
ehkä jopa rakastin.
15-vuotias vain,
mutta tanssia sain
kesäillan hipoissa
pienessä saaressa.
Haitaria hän soitti
ja sydämeni voitti.
Loppukesän yhdessä
kuljimme käsikädessä.
Puhdas ystävyytemme
on yhä mielessämme.
tiedän hänen muistavan,
tuskin koskaan minäkään
unohdan.
Muistan monet kesäiset illat
lähtö saareen repussa eväät,
sadetakki, onkivehkeet ja suola,
tulitikut ja ne jännityksen väreet.
Sinne kokoontui kyliltä nuoret,
siellä laulettiin ja tanssittiin
veivirammari ja rahisevat levyt
ei haitannut me vain valssattiin.
Yöksi kumottiin suojaksi vene
eväsreppupa meiltä unohtuikin
tuli lammaslauma ja löysi ne,
eväät upposi parempiin suihin.
Heräämme lintusten lauluun,
kylältä kukko kiekuukin kuuluu,
siinä totuuskin valkenee meille
eväät menneet on lampaiden suuhun.
vaikka siimat sikinsokokin,
ihanaista olla jokin.
Armaalleen,kun vielä muistaa
onkireissun ja juttu luistaa.
Aurinkokin helli meitä luonnonlapsia,
luodolle eksyneitä harmaahapsia.
Eihän saalis ollut meille tärkeä,
riinä rupalteltiin,käytettiin järkeä.
Voi kuinka luoja meitä hellii,
yhdessä samme olla ja kellii.
Auringon paisteessa nurmikolla,
mikä meidän on yhdessä olla.
Huomisen huolet ja tulevaisuuden,
yhdessä kestämme niin vain luulen...
ei keneltäkään huomaamatta jää.
Päivänmurheet ilot kaikki,
yhdessä on koettu minä sekä Maikki.
Olispahan huomenna parempi olla,
säteilis taas minunkin polla.
Kerrottais kuulumiset runokiellellä
olis oltu vaikka pahalla mielellä.
Aina niitä pahojakin päiviä tielle mahtuu,
vaan yli niiden mentävä,muuten pakahtuu.
Seuraavalle tilaa annan,
lopetan ja huolta kannan.
Jatkukoon elämämme täällä,
niin kesä,kuin talvi säällä
Ihanaa, niin ihanaa
on täällä vaeltaa.
Teidän ajatuksianne,
taitavia runojanne
on ilo täällä tavata,
niitä hiljaa pureskella.
Jatkammehan täällä
elämäämme joka säällä.
Unia toivon mukavia
ajatuksia leppoisia.
Keskiyö on jo käsillä
kohta olemmekin petillä.
Hyvää Yötä!!
Elämän rikkautta saamme
sitä me nyt jaamme
kiitollinen oon
Luoja auttakoon
jos emme olis löytäneet
ja toisiamme tukeneet
olis ollut köyhää silloin
monin yksinäisin illoin
nyt vain onnea jakaa
uudestaan aina alkaa
uskoa huomiseen
vielä uudelleen aina vaan:) Rakkaat terv. pilvi*
Aurinko pilven välistä säteilee
tuuli ukkosta enteilee.
Elämä kuin vaihteleva sää
ei sitä aina voi ymmärtää.
Eilenkö se oli kun itkin
pahan mielestä kitkin.
Uusi päivä ihanaa,
aurinko mielen kirkastaa.
Taa jää suuretkin huolet
niitä kantaa voi vain puolet.
Järjestykseen elonsa laittaa
taas uusi päivä maittaa.
Ilotaan elämästä, ystävistä
pienistäkin hetkisistä.
Jos vaikka pikkuisenkin ahdistaa
runot alkuun hyvään tahdistaa.
Kulkee runot laidasta laitaan
päätyen iloista jopa surunpaitaan.
Tunteita jaetaan ja luetaan
yhteisiä hetkiä jatketaan.
Kiva olla kanssanne ja olla hyvällä tuulella. kiittelee tulenlieskat
Ukko Yli-Jumala suuttui,
taivas mustaksi muuttui.
Kottikärrillä ajeli,
tulta ja tulikiveä valeli.
Jyrisee ja salamoi,
sään taas pahemmaksi
laittoi.
Sade ikkunaan rapisee,
puut tuulessa kohisee.
Salamointi lähenee,
jyrinä vain kovenee.
Huomenna ei helle haittaa,
voipi uni vaikka maittaa.
Yli yön nyt nukutaan.
Aamulla sitt`katsotaan,
miten päivä mallataan,
ehkä leivotaan ja luetaan.
Hyvää Yötä toivottelen taas,
olkoon rauha koko maas`.
Sinnitellään
pinnistellään
hermojakin kiristellään
pällistellään
kellistellään
toisiamme mielistellään
tää on vain nyt turha loru
heitä pois jo poru
totta ei tää laisinkaan
kun vain lorun aikaan saan.
otsikko on tässä,
mitä siihen saatteeksi.
Mökillä päiviä tusina,
oli hyviä aurinkoisia.
Välillä käytiin synttäreillä,
seurattiin Mommilajärven soutukisoja.
Poistettiin portaat risat,
uudet on kuulemma ihanat.
Satoi kotimatkalla sopivasti,
onhan kesä, hyvä oli tulla kotipesään.