näin loppuraskaudessa alkanut hiipimään pelot. Kärsin ennenaikaisista kivuliaista supistuksista ja olen ollut sairaalaseurannassa. Supistukset ovat niin kovia että täytyy keskittymällä keskittyä hengittelemään rauhassa, että kipu hellittäisi. Kipu tuntuu alaselässä ja peräaukon seudussa, maha kiristyy ja alapäähänkin sattuu, ettei voi esim. istua. Myös levossa tulee.
Eka synnytyksestä muistan, että nämä ennekoivat supparit eivät olleet mitään synntyskivun rinnalla. Mikään ei oikein vienyt kipua pois, ei epiduraalit eikä muut. Pelkoja ei jäänyt.
Nyt olen alkanut miettimään miten kestänkään synnytyskivut, kun nyt jo tuntuu etten kestä. Pelkään että menetän itsehillinnän ja kontrollini täysin, huudan ja itken ja anon armoa...pakkohan se on vastaan ottaa mitä annetaan, ekassa ei vielä osannut pelätä, kun ei tiennyt tulevasta.En halua sektiota enkä saisikaan.
Eka synnytyksestä muistan, että nämä ennekoivat supparit eivät olleet mitään synntyskivun rinnalla. Mikään ei oikein vienyt kipua pois, ei epiduraalit eikä muut. Pelkoja ei jäänyt.
Nyt olen alkanut miettimään miten kestänkään synnytyskivut, kun nyt jo tuntuu etten kestä. Pelkään että menetän itsehillinnän ja kontrollini täysin, huudan ja itken ja anon armoa...pakkohan se on vastaan ottaa mitä annetaan, ekassa ei vielä osannut pelätä, kun ei tiennyt tulevasta.En halua sektiota enkä saisikaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pakkohan sen epiduraalin viedä kivut! Jos ei annettu oikein sulle? Tai saisitko toisen puudutteen lisäksi?
auta. Itselläni kolme lasta missä kahdessa synnytyksessä on käytetty epiduraalia ja sen vaikutu on ollut n 10 minuutin luokkaa. Lääkäri totesi toisen jälkeen kun oli papereitani lukenut, että ei kannata enään epiduraalia kokeilla koska kuulut niiden joukkoon kellä ei puudutus tehoa.
Heille useinmiten tehoaa jokin lievempi kivunlievitys esim ilokaasu, aqua-rakkulat....Itse koin aqua-rakkulat todella hyviksi koska kipu oli lähinnä ja enimmäkseen selän puolella.
No mulla eka tuli hitaasti ja supistukset tuli hitaasti ja voimistui pikkuhiljaa. Eikä mitään harjoitussuppareita koko raskausaikana, ei loppuviikoillakaan. Epiduraali oli, mutta ponnistusvaiheessa pelkkä muisto vain, ja huusin ja itkin, kun tunnin ponnistin.
Toka sitten kans vähän arvelutti, mutta harjoitussuppareita tuli vikoina viikkoina niin paljon, ja moneen kertaan olimme jolähdössä synnärille. Tuntuivat siis tosi kivuliailta. Mutta sitten ne aina lopahtivat. Ja lopulta kun oli tosi kyseessä, olin synnärille päästessä auki jo puolivälissä ja vauva kalvojen puhkaisun jälkeen 4 minuutissa pihalla. Mitään kivunlievitystä en sitten ehtinyt saada. Kipu oli kyllä sietämättömyyden rajoilla, mutta ennenaikaiset olivat varmasti tehneet työtä sen verran, että kun kalvot puhkaistiin (ja tuolloin olin vain 5 tai 6 senttiä auki) lävähdin välittömästi kokonaan auki. Luulen, että kohdunsuu oli pelkkää soosia... Eli uskoisin, että sullakin, kun kerran ovat niin kipeitä, tekevät hyvää, valmistelevaa työtä kohdunsuulla.
Tai jospa ne ennakoivat vain ovat nyt kipeämpiä kuin viimeksi, koska et ole enää ensisynnyttäjä. Tai sitten aika on kullannut muistosi. Tuolloinhan jo ne ennakoivat supparisi olivat varmaan pahinta siihen astisista kivuistasi (tai mistäs minä tiedän, mutta useimmiten synnytys on kipeintä, mitä nainen elämässään kohtaa...), minkä vuoksi siis muistat tunteneesi ne tosi kipeinä. Nyt taas vertaat kipua esim. synnytykseesi.
Ja onhan se totta, kun sanotaan, että toinen kun tulee jo nopeammin kuin eka, että supistukset tulevat voimakkaammin ja tiuhemmin jo heti alkuun, eikä niin "hartaasti ja hitaasti" kuin ensisynnyttäjällä, jolloin niihin on aikaa totutella.
ehkä avitakkaan tällä mtn..
Eka lapseni syntyi vajaa 3 v sitten, lapsiveden menosta meni 4 h kun lapsi oli ulkona..yritin ilokaasun turvin mennä ja kun en kestänyt nää kipuja, pyysin epiduraalia..sitä en kuitenkaan saanut kun anestesialääkäri oli leikkauksessa ja kun paikalle oli hälytetty päivystävä lääkäri, oli jo liian myöhästä..niin sitä sitten pusattiin 40 min lasta ulos,,lopulta vedettiin imukupilla ulos, ilman minkäänlaista kivunlievitystä, paitsi ilokaasu, johon turvauduin ja olin ihan pökkerössä, tottakai kun sain vähemmn happea...en muista synnytyksestä mtn, pätkiä sieltä täältä, jos joku kysyy synnytyksestä jtn, voin kertoa vain pätkiä tai sitten on kysyttävä mieheltä...
toinen synnytys oli juuri äskettäin..sain heti saliin päästyäni jtn oksitosiini..hmm..jtn..lääkettä, auttaa kahdeksi tunniksi ja auttaa heti.kuulemma..piikki pyllyyn ja odottelemaan..kivut ei ei lähtenyt, en tiedä veikö pahimman piikin mutta sattui kyllä siltikin ihan helvetisti.. alkoi pyörryttää ja oksentelin seuraavat kaksi tuntia..noh, kun lääke alkoi ilmeisesti loepttaa tehoansa, olinkin 9cm auki ja alkoi ponnistuvaihe..(en siis ollut viisastunut edellisesti kerrasta vaan sinnittelin taas liian kauan ilman kipulääkettä kun kohdunkaulan puudutus olisi ollut mahdollista saada centti aikasemmin..)muutama supistus ja lapsi oli siinä..muistan kaiken ihan vesiselvästi ja kaikki meni niin hyvin!!
pointtina ja ehkä lohdutuksen sanana voin vaan sanoa että toisen synnytys menee tod näk nopeammin ja kun on jo vähän jyvällä mitä tapahtuu, osaa ennakoida..(vaikka yhdynkin siihen että tieto lisää pelkoa...)minäkin kerroin kätilölle jo ennen kuin ehti kysyä että nyt voisin vaikka ponnistaa ja niin sitten sainkin luvan ponnistaa...ihana apu oli miehestä kuka muistutteli miten hengittää(niin klisee kuin se onkin)ja kätilöstä kuka kertoi koko ajan missä mennään..
Ja kun keskityt ajattelemaan jotain aivan muuta, me puhuttiin miehen kanssa tatskoista, koirista yms...
ja jos edellisellä kerralla ei auttanut epiduraali, voithan tällä kertaa pyytää jtn muuta, ei kaikki lääkkeet kaikille auta...toinen sanoo että epiduraalin kanssa ei tuntunut ponnistaminen missään, että kätilö sanoi milloin ponnistaa ja toinen sanoo että kyllä se epiduraalinkin kanssa sattui se ponnistaminen, vähän mutta tuntui kuitenkin..ja sanotaanhan niinkin että suåistukset voi alkaa aikasemmin uudelleen synnyttäjällä, siis raskauden aikana, joten miksipä ne ei voisi olla myös kivuliaampia, tarkoittamatta silti että ne olisi synnytyksessäkin kivuliaampia...
kaikki menee varmasti hyvin, jopa paremmin kuin ekalla kerralla..varaudu vaan että jälkisupistukset on pahempia toisesta lapsesta :)