Kun tulin mielialat vaihtelivat rajusti. Muutaman kerran mieleen tuli vapauttava ajatus abortista, itkin etten pysty enkä selviä lapsen kanssa yksin. Soitin neuvolaan ja onnittelivat. Mieleni parani heti ja ymmärsin mikä onni on saada lapsi. Välillä mieleen hiipi ajatus teenkö oikein, mutta aina ajatus meni onneksi ohi.
Keskenmenoja ym en ole osannut pelätä, koska en voi mitään jos lapseni otetaan minulta pois.Välillä pelkään että lapseni on vammainen tms koska olen välillä ajatellut aborttia. Raskaus on nyt lopuillaan ja tuntuu kauhealta miten 12 viikoisen sikiön saa tappaa...koska sen elimistö on kehittynyt silloin..Jokainen tekee omat päätöksensä, mutta itse olen onnellinen tästä syntyvästä pienestä pojasta, toivottavasti syntyy terveenä :)
Keskenmenoja ym en ole osannut pelätä, koska en voi mitään jos lapseni otetaan minulta pois.Välillä pelkään että lapseni on vammainen tms koska olen välillä ajatellut aborttia. Raskaus on nyt lopuillaan ja tuntuu kauhealta miten 12 viikoisen sikiön saa tappaa...koska sen elimistö on kehittynyt silloin..Jokainen tekee omat päätöksensä, mutta itse olen onnellinen tästä syntyvästä pienestä pojasta, toivottavasti syntyy terveenä :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.