keskustelua tästä päivästä

tultiin reissusta ja reissaaminen vielä verottaa...muu perhe nukkuu jo. Uni ei jostain syystä vielä tule. Joten nousin ylös...ehkä kohta..sitä ajattelee nyt tällä hetkellä näin;

Sinun on uskallettava, käveltävä avaran pellon reunalle,
katsottava kauas taivaan rantaan asti. Sinun on uskallettava
antaa tuulen hyväillä hiuksiasi ja ajateltava siinä samalla kun tukevasti
seisot pellon pientareella. Tule vain kuolema. Minä en pelkää enää sinua.
Vapauta hellästi armaani tuskistaan, kun sen on aika. Minä en enää pakene.Sinua. Ja hah. Olen sentään uskaltanut vetää ensi hengäyksen ilmaa keuhkoihini kun synnyin tänne maailmaan. Miksi en huutaisi nyt? Saan sanoa että, olet epäoikeudenmukainen. Sinä itsevaltias Kuolema. Vastaan minä sanon silti ja kysyn miksi jo nyt? Usko vaan. Kohtaan sinut silti kuolema silmästä silmään.Pystypäin ja vakavana.

Sinun on uskallettava, käveltävä avaran meren rannalle,
katsottava kauas taivaan rantaan asti. Sinun on uskallettava
antaa tuleen hyväillä hiuksiasi ja ajateltava siinä samalla kun tukevasti
seistot meren kallioisella ja kivisellä maaperällä. Tule vain kuolema. Minä en pelkää enää sinua.
Vapauta hellästi armaani tuskistaan, kun sen on aika. Minä en enää pakene. Sinua. Ja hah. Olen sentään uskaltanut vetää ensi hengäyksen ilmaa keuhkoihini kun synnyin tänne maailmaan. Kuinka lujaa uskalsin huutaa silloinkin? Miksi en huutaisi nyt? Saan sanoa että, olet epäoikeudenmukainen. Sinä itsevaltias Kuolema. Vastaan minä sanon silti ja kysyn miksi jo nyt? Usko vaan. Kohtaan sinut kuolema silmästä silmään. Pystypäin ja vakavana.

Sinun on uskallettava, käveltävä sinulle tuntemattomaan metsään,
katsottava ylöspäin, korkealle, puiden latvojen ylitse. Sinun on uskallettava
antaa tuleen hyväillä hiuksiasi ja ajateltava siinä samalla kun tukevasti
seisot sammalleella metsän pehmeällä maaperällä, välittämättä kivistä tai risuista, viis niistä. Tule vain kuolema. Minä en pelkää enää sinua.
Vapauta hellästi armaani tuskistaan, kun sen on aika. Minä en enää pakene.
Sinua.Ja hah.Olen sentään uskaltanut vetää ensi hengäyksen ilmaa keuhkoihini kun synnyin tänne maailmaan. Kuinka lujaa uskalsin huutaa silloinkin?. Miksi en huutaisi nyt? Saan sanoa että, olet epäoikeudenmukainen.Sinä itsevaltias Kuolema. Vastaan minä sanon silti ja kysyn miksi jo nyt? Usko vaan. Kohtaan sinut silmästä silmään.Pystypäin ja vakavana.

Sinun on....
Sinun on uskallettava jatkaa elämäsi matkaa pelotta. Seistävä tukevasti pystyssä ja vakavana astuttava eteenpäin. Et saa enää epäröidä et pelätä. Sillä mitä pelkäisit? Niin kauan kunnes kunnes tuuli ei enää hyväile hiuksiasi. Sitten vasta olet vapaa lentämään....saat liihottaa...ja olla vapaa. Eikä sinun tarvitse ajatella..elämää ei kuolemaa ei mitään..

Hyvällä mielellä.
Olin kaverini kanssa prätkäilemässä ja ilma oli iltapäivällä täällä etelä Suomessa pilvinen,mutta lämmin. Ajeltiin Turun puolessa ja sivuutettiin myös Saaren kansallispuisto,joka on Hämeen härkätien varrella. Kaunista seutua ja hyviä teitä matkantekoon. Jossain Someron lähellä tankattiin ja juotiin kahvit ja pullat. Sieltä imetettiin Klaukkalaan ja Nurmijärven kautta takaisin Lohjalle. Viisi tuntia oltiin reissussa ja ajattelin matkalla,kun nautinto oli lennokas,että tämä moottoripyöräily on mitä mainiointa jumppaa minulle,yli viiskymppiselle. Tässä saa mukavasti liikuntaa,sillä lihakset ovat koko ajan valmiustilassa ja korjaavat tasapainoa tien vaatimusten mukaan. Kaikki aistit ovat pinnassa ja tehokäytössä. Vireys on kaikkinainen ja elimistö suoltaa koko ajan tilanteita joka vaatii huomioimista. Pää pelaa käydellä kapasiteetilla,sillä tilanteet vaihtuvat kaiken aikaa ja hallinta sekä voima on edellytettävä tilanteiden mukaan.

Maantiellä,taukopaikoissa näkee yhä enenevässä määrin meitä hopeahapsisia motoristeja. Aina vaihdetaan kuulumiset ja muistellaan menneitä ajovuosia vaikka samanmielinen olisi aivan entuudestaan tuntematon. Motoristit ovat aina olleet kaverillisia ja en saata löytää yhtä vitaalisia "vanhuksia" kuin mitä ovat ikivihreät moottorimiehet ja naiset.

Ihan hyvällä, kiitos kysymästä :)
Tuumailin tuossa hetki sitten, että silloin kun olin pieni, niin yhdessä sun toisessa perheessä ei ollut esim. autoa, ei puhelinta ja moni asia oli kovin hankalaa. Matkustaminen oli aikaa viepää jne...jne.... Nyt tietokoneen tullessa kuvioihin mukaan, voi esim. mennä istumaan johonkin pöytään ja samassa pöydässä istuu ympäri maailmaa asuvia ihmisiä. He ovat omissa kodeissaan ja silti pystyvät seurustelemaan ja esim. pelaamaan muun maan ihmisten kanssa. Tosta noin vaan.
Mahottoman nopiaa kehitystä siitä lapsuuden....
Sitä täs tuumailin yösyrännä....

keskustelemaan mistään, turha toive.