reilua??

että äitisi voi luottaa sinuun, jos et pidä sopiuksista kiinni. Jos on sovittu kotiintuloaika, niin siitä pidetään kiinni tai sitten kannetaan seuraukset. Äidilläsi ja isälläsi on oikeus päättää vielä, missä yösi vietät.

Minun mielestäni homma menee tässäkin asiassa niin, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Se on hyvä oppi noin tulevaisuuttakin varten.

Kannattaa muistaa, että jos et ole kykenevä itse huolehtimaan itsestäsi taloudellisesti ja muuten, niin silloin on ihan paikallaan hiukan kuunnella ja vaikka totellakin niitä, jotka sinusta huolta pitävät. On eri asia asettaa itse omat rajansa sitten, kun todellakin pystyy itse kaikin puolin itsensä elättämään. Kun pystyt hankkimaan oman vuokra-asunnon ja kustantamaan siihen kaiken oman elämisesi, saat toki itse päättää, missä yösi vietät. Mutta lain mukaan olet vielä pari vuotta vajaavaltainen etkä voi tehdä sitovia oikeustoimia ilman vanhempiesi suostumusta, joten omillasi asuminenkaan ei todennäköisesti ole vielä sinulle vaihtoehto.

Ehkä olisi hyvä, että antaisit hiukan periksi ja juttelisitte selväksi pelisäännöt. Sopisitte, mitkä ovat mm. kotiintuloaikasi ja osoittaisit alkavaa aikuisuuttasi noudattamalla niitä. Sääntöihin ja kellonaikoihin sopeutuminen on muutenkin hyvä aloittaa viimeistään nyt, jos olet töihin menossa, sillä työnantajien ymmärtäväisyys näissä asioissa voi olla paljon heikompi kuin vanhempiesi. Kannattaisi myös pohtia yhdessä vanhempiesi kanssa, mikä parhaassa kaverissasi heitä oikein vaivaa. Jos kyseessä on ihan kunnollinen kaveri, niin pyri osoittamaan se heille. Ja jos tuntuu siltä, että vanhempasi saattavat olla oikeassa, että hän on huonoa seuraa, niin mitäs jos miettisit sitä vakavasti? Vaikeuksiin tässä elämässä jokainen törmää ihan riittävästi matkan varrella, vaikkei niitä ehdointahdoin hakisikaan.

Äitisi ja isäsi rakastavat sinua ihan mielettömän paljon ja pelkäävät mitä kaikkea pahaa sinulle saattaa tapahtua. Jos he tietävät että missä olet ja tulet sovittuun aikaan kotiin, he pystyvät nukkumaan yönsä rauhassa. Sellainen yö kun sinä et ilmesty kotiin vaan jäät kaverille yöksi, vanhempasi valvovat ja miettivät että onkohan sinulla kaikki hyvin. He tietävät että luultavasti olet kunnossa ja ystävällässi mutta eivät voi olla siitä varmoja.

Itse tein tuon saman tempun pari kertaa, lupasin tulla kotiin mutten tullut. Pari kertaa tein myös niin että minun piti mennä parhaalle ystävälleni yöksi mutten mennytkään. Joka kerta olin ryyppäämässä mutta äidille ja isälle vakuutin etten ollut. Kyllä he sen lopulta saivat selville ja seuraukset olivat sen mukaiset. En saanut koko kesänä olla ulkona klo.22 jälkeen ja sekös sapetti. Välillä ajattelin että vanhempani ilkeyttään asettivat rajoja ja kuulustelivat että missä olin ja mitä tein. Kyllä minä sitten joskus 18v. ikäisenä tajusin että he olivat oikeasti ainoastaan huolissaan minusta.

Itse kyllä opin sen että mitä enemmän kapinoin rajojani vastaan niin sitä tiukemmiksi rajat tulivat. Kun tajusin että sääntöjä noudattamalla pikkuhiljaa äiti ja isä alkoivat luottaa minuun enemmän ja enemmän niin elämä heidän kanssaan helpottui. Huomasin myös sen että vaikka jossain vaiheessa ajattelin jopa vihaavani heitä, vika ei tainnutkaan olla heissä vaan omassa käyttäytymisessä. Tämä kuulostaa nyt kliseeltä mutta kyllä sinä parissa vuodessa tajuat että he ovat ihan kivoja ja rakastavat sinua eivätkä tee sinulle kiusaa asettaessaan rajoja.

Kuvitteletko että jos jätät menemättä töihin niin se on jonkinlainen rangaistus äidillesi? Kyllä se olet sinä joka sen rangaistuksen saa, jäät ilman rahaa. Jos minun tyttäreni sitten isompana jättäisi töihin menemättä vaikka semmoisen olisi itselleen hankkinut niin en kyllä minäkään hänelle rahaa antaisi, en sentin senttiä. Töissä vastuuntuntoisesti käyminen näyttäisi vanhemmillesi että osaat käyttäytyä kuin aikuinen. Jos käyttäydyt kun pikku lapsi niin sinua sellaisena myös kohdellaan.

"tiedän et itse oon tehny väärin mut jotain rajaa"
Noin... itsekin tiedät, ettei ihan niin mennyt kuin piti tai oli sovittu. Mietitkö itse niitä rajojasi silloin, kun päätit pettää sovitun jutun?

Ei, älä luule, että haluan kovistella, haluan vain sinun huomaavan, että niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ihan oikeesti, aikuisten maailmassa se menee niin, ja sinnehän sinua valmistellaan.

Töihin minusta kannattaisi sinun mennä ja hoitaa ne niin hyvin, että vanhempasi haukkovat henkeään! Ei heidän vuokseen, vaan itsesi.

Jos olisit minun tyttöni olisit suosista KOKO kesän arestissa.
Muistan joskus ihmetelleeni miksi äiti sai hepuleita, kun koulumatkani kesti ja kesti... (olin silloin ala-asteella) Nyt oma 10-vuotiaani matelee koulusta ja kavereilta ja olen SAIRAANA huolesta.
Siperia opettaa ;) kerää nyt itsesi ja ajattele, saat kuitenkin mielestäni olla aika myöhään ulkona. Meillä ei takuulla lapset saa puolille öinn riekkua ennen 18-vuotta. Meillä on sillä 10 vuotiaallakin klo 19 kotiintuloaika kouluaikaan. Nukkumaan mennään klo 20.30. Ja sillä sipuli.
Vanhempasi haluavat sinun vielä hetken pysyvän lapsena, joka ei muuten ole ollenkaan paha asia. Aikuinen ehdit olemaan ihan liian pitkään. Toki nyt yli 35 tiedostaa sen paljon paremmin, että ihminen ei elämässään koskaan koe itseään NIIN aikuiseksi ja NIIN kypsäksi kuin juuri 15-17 vuotiaana. Huvittavaa kyllä, sitä on vielä silloin aivan pikku lapsi. Mukavaa kesää.