Yksitoista vuotta tänään.

Yhdestätoista raittiista vuodesta ja kiitokset hyvästä kirjoituksesta, tuohon on helppo yhtyä.

kun haluat ja vaivaudut kertomaan kokemuksistasi.

asioilla on tapana järjestyä jos niin tarpeeksi haluaa. tarvetta olis monella ja tietysti muissakin asioissa kuin juomisessa.
onnittelut.

Vilipitön onnittelu Simulle vuosipäivästä.

Oman tulkintani mukaan toinen vuosi alkanut juomatta. Se on oma tulkinta, kun parit pienet yhden illan kokeilukännit välissä tullut nykäistyä, mutta entiseen menoon verrattuna se ei ole yhtään mitään. Ne kerrat, uskokoon ken voi, vain vahvistivat juomattomuutta.

Koko aikuisiän on alkoholi ollut kuvioissa täälläkin. Enpä tiedä minäkään, miten uutta alkoholitonta elämää rakennetaan, kun vertailupohjana ei ole kuin lapsuus, ja sinne taantuminen on aikaista, ainakin vielä. Juomaton elämä ikäänkuin rakentuu, ja minäkin seuraan sivusta, että mitä syntyy.
Ainakin paljon kivuttomammalta tämä tuntuu.

Entisaikojen fiilistely viinalla ei palaa koskaan. Yksin nuorena kossua juodessa ajatus suorastaan lensi nerokkaissa ulottuvuuksissa, tai pubin nurkassa porukalla filosofoidessa, mutta aamulla aina niistä nerokkaista ajatuksista oli jäljellä vain kissan eritteiden maku suussa. Pelkkää harhaa.

Aina on vaivannut jonkinlainen kaikkialle ulottuva pelko, että kaikki on pielessä, omat ja maailman asiat. Ikäänkuin kaava olisi se, että oman ymmärryksen lisääntyessä lisääntyy myös ahdistus ja vakaumus siitä, että maailma on surkea, epäoikeudenmukainen paikka, ja ihmis-eläinlajin viisaus ei lisäänny yhtään ja johtaa vain tuhoon.
Jokin riivaava maailmantuska. Sama vaiva ollut kylläkin jo ennen alkoholin hallinnoivaa otettakin.
Hieman tyyneyttä on jo tullut, mutta sekin kai ikävyyksien tietoisella pois sulkemisella, mikä sekin edustaa minulle välinpitämättömyyttä tai itsepetosta.

Kai jo lapsuudessa kortit jaettiin, kun oli saanut synkistelevän ja kyynisen mielenlaadun, niin sitä piti lääkitä.
Sitä joskus ihmetellyt, miten jotkin ihmiset osaavat viettää kepeän pintaraapaisuelämän, ja kaikki pyörii vain omien käytännön asioiden ympärillä eikä päätä vaivata ylimääräisellä?

Niillä eväillä on mentävä, mitkä on saanut, ja positiivista on se, että niitä en ehtinyt lopullisesti viinalla tuhoamaan. Tosin kaikilla taitaa taivallus mennä niin, että kun oppinut elämään, se kääntyykin jo loppua kohden?
Synkkä mielenlaatu on taakka.

Tyyneyttä odotellen.

Jos dokaaminen ei sovi ja sen lopettaa, sehän on järkevää. Ihminen tekee jos on tehdäkseen. Siis asioita.

Tota uskonnollista fanitusta, mitä palstan vakkarit alkoi heti lässyttään en oikein ymmärrä. Sä et höpissyt uskonnosta, vain että oli apuja ulkopuolelta.

Hyvä että aina joskus kirjoitat palstalle, tää on ollut jo vuosia ihan pelleilyä muuten.

olkoon vuosipäivän johdosta.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksestasi.

Tuli hyvä ja lämmin olo viestiä lukiessani. Aina kun joku selviytyy, se antaa toivoa kaikille, niin alkoholisteille kuin meille läheisillekin.

Lämpimät onnittelut uuden elämän rakentumisesta ja kiitos myös rehellisyydestäsi, sillä ei päihteettömyys anna joka päiväksi huippuelämää, mutta antaa hyvät mahdollisuudet mielenkiintoiseen elämään ja hyvään tavalliseen arkeen, jonka arvon tajuaa vasta kun se järkkyy.

Lämpimät onnittelut,
raittiin alkoholistin eukko, omaksi itsekseen kasvamassa oleva läheinen

..pitkästä raittiuden tiestä, ja kiitos myös kun haluat edelleen harvakseltaan kirjoitella tänne. Viesteissäsi on ollut paljon miettimisen arvoista.

Paljossa samaistun kokemuksiisi. Minäkin sain raittiuden kauan sitten, kun en itse kyennyt lopettamaan juomistani. Elämä on sitten muuttunut normaalimmaksi, monipuolisemmaksi ja sisällöltään runsaammaksi. Osittain siksi, että ajan- ja rahankäyttötapani ovat tervehtyneet, osittain siksi, että ajatustapani ovat muuttuneet. Nyt raittiina en enää tarvitse rohkaisuryyppyjä, kun uskallan olla oma itseni muitten joukossa.
Jatkakaamme päivä kerrallaan.

Yhdestätoista vuodesta!

Kirjoituksesi on rohkaiseva, ja poiki monta mielenkiintoista kertomusta lisää.
Kiitos!