...kertokaa viisaammat, miksi rakastamani mies ei
anna mulle aikaansa, vaan on aina töissä aamusta
pitkään iltaan. On menossa "rahakas putki". Minä
olen yksin kotona ja odotan häntä. Soitan ja
lähetän tekstareita, joihin hän ei vastaa.
Hänkin on sanonut rakastavansa minua, mutta
voinko enää uskoa häntä, kun hän ei pidä
sanojansa. Sanat ja teot ovat muutenkin hyvin
ristiriidassa keskenään.
anna mulle aikaansa, vaan on aina töissä aamusta
pitkään iltaan. On menossa "rahakas putki". Minä
olen yksin kotona ja odotan häntä. Soitan ja
lähetän tekstareita, joihin hän ei vastaa.
Hänkin on sanonut rakastavansa minua, mutta
voinko enää uskoa häntä, kun hän ei pidä
sanojansa. Sanat ja teot ovat muutenkin hyvin
ristiriidassa keskenään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Miehelle parisuhde on (useimmiten) yksi asia
muiden joukossa, ei välttämättä edes tärkein.
Eikä ole sinunkaan miehellesi, kun hän kerran
asettaa työn parisuhteen edelle.
Naisille taas parisuhde on (useimmiten) ykkönen.
Kaikki muu, paitsi ehkä lapset (tai uusi
rakkaus), on toisarvoista.
Ristiriita, joka käy ennenpitkää
sovittamattomaksi, jollei kumpikaan huomioi
toisen tarpeita ja tarkista omia
tärkeysjärjestyksiään.
..nimenomaan, tästä on varmaan kysymys. Meillä on
erilaiset tarpeet muutenkin ja hän ei vastaa
tarpeisiini. Hän tarvitsee "nämä rahat" ja tiedän
sen olevan totta. Kysymyksessä on urakka, joka
vie kaiken ajan, mutta ei ole kovin
pitkäkestoinen. Pitääkö vain odottaa...ja
odottaa. Onko hänellä sen jälkeenkään
aikaa...haluaako hän antaa aikaansa? Olen
opiskelemassa hänen paikkakunnallaan ja heinäkuun
lopussa menen taas takaisin kotikaupunkiini...
välimatkaa on 320 km. Kannattaako odottaa? Kun
niin vähän on aikaa!!
juttu vois olla sellainen, että et olekaan
odottamassa kun hän kotiutuu. Älä mitään "hullua"
tee, olet vain pois kotoa kun hän tulee sinne.
Älä soittele ja laittele tekstareitakaan vähään
aikaan, ole "näkymätön", katso mitä hän tuumaa.
Jos ei ole moksiskaan niin LÄHDE ennenkuin jäät
riippumaan ihmiseen joka ei välitä sinusta.
ei sun varmaan auta ku puntaroida miestä ja
itseäsi. Jos uskot, että mies voisi urakan
valmistuttua huomioida sinun tarpeitasi paremmin,
niin sitten kannattaa odottaa ja katsoa, mitä
tapahtuu sen jälkeen. Jos taas et usko, niin
varsinkin odottavan välimatkan vuoksi voi olla
parasta unohtaa koko mies.
Työnarkomaanin kanssa jos menee yksiin niin pitää
hyväksyä, että työ on ykkönen ja sinä saat mitä
työltä (ja muilta kiireiltä) jää. Jos tätä
tosiasiaa ei ajatusleikkinä kestä niin ei sitä
kestä käytännössäkään.
Ilmeisesti olette uusi pari. Jos tässä vaiheessa
miehellä ei ole aikaa sinulle niin ei sitä ole
"arjessakaan". Mutta voi sitä tuollaisenkin
miehen kanssa elää kunhan huolehtii itse
ajankulustaan ja muista tarpeistaan eikä odota
miehen niistä huolehtivan. Täytyy olla se
kuuluisa oma elämä.
..sinulla on viisaita mielipiteitä. Kyseessä on
nuoruudenrakastettuni, jonka tapasin viime kesänä
uudelleen 16 v. tauon jälkeen. Molemmat olemme
varattuja, joten kyseessä on ns. "salainen
suhde", joka on ollut aika mahdoton käytännössä.
Koko ajan hän on ollut "työnsä kanssa naimisissa"
ja hänen avovaimonsakin kärsii siitä. Olen mustis
hänen työlleen, siitä tässä kai on kysymys. Enkä
voi elää miehen kanssa, joka ei huomioi minua.
Tarvitsen paljon huomiota.
Olemme puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta, mutta
se edellyttää ensin kahden huonosti toimivan
liiton hajoamista, joka lasten kannalta olisi
kurjaa. Mutta aika näyttää, mitä tässä eteen
tulee. Nyt heinäkuun asti meillä olisi
mahdollisuus tavata vaikkapa joka ilta, kun
olemme samalla paikkakunnalla, mutta kun ei niin
ei.
Eli mies rakastaa enemmän "rahakasta keikkaa"
kuin minua? Siihen johtopäätökseen olen tullut,
mutta eiväthän asiat ole näin mustavalkoisia.
Pitää vain odottaa ja vaieta itse, ei kukaan mies
kestä jatkuvaa tekstareilla pommitusta ja kyselyä
mikset tule käymään. Jos hän välittää minusta,
ottaa varmasti yhteyttä. Jos ei enää välitä,
sitten saakin mennä.
Sinä olisit varmasti parempi mies minulle, mutta
tuskinpa olet vapaa?
Enpä ole vapaa enkä suostu salaiseen
rinnakkaissuhteesee, siitä on riittävästi
kokemuksia :<(
Mutta eipä sinulla ole muuta mahdollisuutta kuin
katsoa. Mieti nyt kuitenkin, mikä osuus miehen
suhteella työhönsä ja rahaan on siihen, että
hänellä menee huonosti nykyisessä suhteessaan.
Millä perusteella voit odottaa saavasi parempaa
kohtelua jos hän vaihtaisi nykyisen vaimonsa
sinuun?
Ja siinä olet totisesti oikeassa, että mikään ei
rassaa töihinsä keskittynyttä miestä niin kuin
jatkuva soittelu ja viestittely. Odota
mieluummin, että hän ottaa itse yhteyttä, niin
raskasta kuin se onkin. Ja jos ei ota, niin siinä
se.
...odotan parempaa kohtelua kuin nykyistä vaimoa
kohtaan. Sillä perusteella, että hän on sanonut
minun olevan hänen ihannenaisensa ja elämänsä
nainen, jota hän on aina rakastanut. Olemmehan
entisiä nuoruuden rakastettuja, jotka emme
silloin menneet jostain syystä yhteen. Ehkä se
oli parempikin, koska hän nyt näyttää todellista
luontoaan (?). En tiedä.
Vaikeaa tämä kuitenkin on, kun hän ei ota
yhteyttä eikä tule käymään. Vaikeinta on "ilmassa
roikkuvat" asiat, ne sitovat paljon energiaa ja
toimintakyky laantuu. Mietin sitä, että voisin
vielä soittaa ja kysyä asiallisesti, ilman
kiihtymystä ja syyttelyä, että missä mennään ja
minulla on oikeus saada tietää. Samalla
toivottaisin hyvät juhannukset.
Mutta kirjoittele edelleenkin, jos sinulla on
aikaa. Tunnut järkevältä ja viisaalta mieheltä,
jolla on realistista elämänkokemusta. Sitä on
minullakin (48 v.). Iloista juhannusta!
jos sinä olet toinen nainen niin saat kans olla,
mies ei kyllä jätä sitä ensimmäistä naista se on
varma.
Ei sillä töitä aina ole, se on sen ensimmäisensä
kanssa sulle vaan valehtelee kaikennäköista ja
sinä tollero uskot kaiken mitä se sulle syöttää,
sinä olet sille äijälle vain panopuu ja
leikkikalu.
Kumma kun et ole sitä tajunnut ja jos se on joku
nuoruudenrakastettu niin vielä paremmin voi uskoa
että ei se sinusta oikeesti välitä, se äijä etsii
vaan jännitystä.
Ja mistä sinä tiedät minkälainen liitto sillä
äijällä on sehän on voinut sulle valehdella, että
säälisit sitä ja antaisit huomiota. Kaikissa
liitoissa on joskus kriisejä, ei sen takia jätetä
perhettä.
Tuokin työssä oleminen kertoo jo sen että mikä
elämässä on tärkeintä, et sinä ainaskaan.
nythän sinä jo isket uutta uhria jolle soitella,
noin äkkiä se ns.toinen vierasmies alkaa unohtuun
vai monesko se on....oisko viisainta keskittyä
siihen omaan ukkon ja perheeseen... oisko siinä
jotain parantamisen varaa ettei tarvi hyppiä
vieraissa...
Sanojen ja tekojen välillä on hiukkasen
ristiriitaa. Toisaalta, voihan se olla niinkin,
että miehellä ei tiukalta projektiltaan riitä
aikaa eikä erityisestikään voimia sinulle
tunteistaan ja ajatuksistaan huolimatta.
Ehkä sinun kannattaa odottaa projektin loppumista
ja katsoa, löytyykö sinulle sitten enemmän aikaa.
Mutta se välimatka.
Sinulla on oikeus saada tietää. Onko? Mitä mies
on luvannut sinulle? Vai onko hän pelkästään
kertonut tunteistaan, jotka sinä taas koet
lupauksiksi? Minun näkökulmastani oikeuksia
syntyy vasta sitten kun on selkeitä lupauksia
ja/tai sopimuksia. Näin me miehet ajatellaan.
Ja vaikka mies puhuu sinusta elämänsä naisena,
niin ei se mitään konkreettista välttämättä
tarkoita vaikka totta olisikin. Muistanet vielä
mitä sanoin alussa: miehelle rakkaus on vain yksi
asia muiden joukossa. Ei mies lähde sitä
välttämättä toteuttamaan jos sillä on vaikutusta
niihin muihin asioihin. Mies puhuu totta, totta
erityisesti siinä hetlkessä jossa elätte, mutta
ei tarkoita mitään muuta. Sinulle hänen puheensa
luovat romanttsia haaveita hyvästä ja
rakkaudentäyteisestä tulevaisuudesta. Julmaa,
mutta valitettavan usein totta. Toivottavasti
olen väärässä.
Mikä on miehen todellinen luonne? sitä arvioisin
mieluumminkin hänen aiemman elämänsä kuin teidän
hyvien hetkienne perusteella. Vaikka kuinka
olisit hänen elämänsä nainen, niin on vaikea
uskoa, että hän muuttaisi omaa tapaansa elää
mitenkään. Toivottavasti olen tässäkin väärässä.
Sinulla on tarve saada oma elämä hallintaasi.
Siinä auttaa, jos pystyt luomaan mahdollisimman
realistisen kuvan miehestä, hänen aikeistaan ja
itsestäsi. Romanttisten haaveiden perusteella se
ei onnistu. Ja kipeiden päätösten teko ei ole
mahdollista ilman realismia.
Mutta, jos ei yritä, ei saa mitään.
...ja tunnut juuri sellaiselta terapeutilta, jota
tarvitsen. Olen muuten ollutkin terapiassa tämän
suhteen takia.
Kirjoitit niin hienoja, että luulen sinun olevan
ihmissuhdeasiantuntija (mikä sana!). Miehen ja
naisen looginen ajattelukyky on todella
erilaista, kuten elämäntapakin. Olen yrittänyt
olla realisti ja elää jalat maassa. Olen kyllä
tunteellinen ja romanttinen, mutta tähän ikään
mennessä ylimääräiset vaaleanpunaiset unelmat
ovat jo ehtineet kariutua miehiin liittyen.
Hän on ns. "vaikea luonne", kuten skorpionit
yleensä ovat. Minä olen härkä ja meillä on
valtava intohimo toisiamme kohtaan, seksuaalinen
ja muunlainenkin. Molemmilla on paljon elämätöntä
elämää takanaan.
Hän on työnarkomaani, joka ei osaa olla ilman
tekemistä. Lisäksi hän "kaupittelee" kaikenlaista
vanhaa tavaraa. Mutta kyllä miehen pitää olla
sanojensa mittainen. Hänellä on niin paljon
lunastamattomia lupauksia, että oikein hirvittää.
Ja ne loukkaavat, sanojen ja tekojen ristiriita.
Miehen pitää olla luotettava. Turhat lupaukset
kertakaikkiaan sotivat omien elämänarvojeni
kanssa. Elämänarvojemme erilaisuus onkin yksi,
mikä pelottaa. Mutta niiden kanssa voi tulla
toimeen. En ole yrittänyt muuttaa häntä, vaatinut
vain lupausten lunastamista, mutta sekin tuntuu
olevan ylivoimaista hänelle.
Nyt olen hiljaa ja odotan. En toivota edes hyvää
juhannusta, vaan katson, mitä tapahtuu.
Rakkautemme piti kestää kaikki ylä- ja alamäet
hänen omien sanojensa mukaan. Katsotaan nyt,
tuliko jo liian suuri ylämäki vastaan?
Ennenpitkää se selviää...
viestiäsi. Minulla on "vain" kaksi miestä: oma
ukko, jonka kanssa liitto ei toimi ja tämä
rakastettuni, joka on elämäni mies, ja jonka
kanssa on nyt vaikeuksia olosuhteista johtuen.
Ei kai se niin harvinaista ja kamalaa ole. Sehän
on vain elämää, ja ajan kuluessa asiat yleensä
järjestyvät.
tästä tilanteesta, vaikka et tiedä edes totuutta.
Enkä minäkään ehkä tiedä...mutta tiedän sen, että
hänen elämänsä avovaimonsa kanssa ei todellakaan
ole auvoista.
Mutta silti rakastan tätä "renttua ja roistoa".
Sellaisista miehistä suomalaiset naiset kuulemma
tykkäävät. Mutta se siitä...ennen pitkää kyllä
selviää, kuka tässä on hyväksikäytetty ja kuka
käyttäjä vai onko tämä todellista rakkautta,
kuten piti olla.
Hyvä Rituli, kerrot olleesi suhteenne vuoksi
terapiassa. Siitä voi päätellä, että voit
suhteessasi todella huonosti. Miksi ihmeessä
jatkat noin kuluttavaa suhdetta? Eikö sinun
pitäisi suunnata kaikki energiasi vakiliittosi
sotkujen selvittämiseen, johti se sitten
parempaan elämään tai eroon. Nyt poltat itsesi
loppuun toivotomassa sivusuhteessa, joista saat
vain hetkittäisiä intohimon hetkiä ja paljon
pahaa oloa. Samaan aikaan todellinen ongelmasi
kotona senkun pahenee. Sen selvittelyä et voi
loputtomiin paeta.
Ja onko kyse sittenkään intohimosta. Jotenkin
tuntuu, että pakenet onnetonta avio- tai
avosuhdettasi tavoittelemalla tähteä, jota ei ole
olemassa. Voisko kyse olla intohimon sijasta
jostain riippuvuudesta? Mies onkin sinulle
pelastusrengas, johon yrität epätoivoisesti
takertua.
Minun neuvoni on, että unohda se mies. Siinäkin
tapauksessa, että hän ottaisi yhteyttä ja yrittää
suostutella jatkamaan. Odottaminen on erittäin
kuluttavaa. Sinulla ei ole hetken rauhaa, jos
sille tielle lähdet. Ota vastuu omasta elämästäsi
ja tee itse päätökset. Älä jätä hyvinvointiasi
miehen vastuulle. Älä tuhlaa voimiasi
odottamiseen vaan elä tässä ja nyt.
Keskitä odottamisen sijaan energiasi
vakisuhteeseesi. Eroa, jos se on tarpeen
voidaksesi hyvin. Ja jos eroat, niin opettele
elämään yksin ennenkuin hakeudut uuteen
suhteeseen. Ihminen tarvitsee ympärilleen muita
ihmisiä. Mutta kenenkään onni ei ole kenestäkään
toisesta, yhdestä ja ainoasta ihmisestä kiinni.
Onni tulee itsestä, ei muiden kautta.
Nykyinen tapasi tuhoaa sinut. Näet kirkkaasti
miehen "viat". Et sinä pysty häntä muuttamaan.
Siihen pystyy ainoastaan hän itse. Ja halua
siihen muutokseen ei näytä olevan.
Hyvää juhannusta ja onnea elämääsi.
PS. Ammattilainen en ole. Olen ainoastaan omista
kokemuksistaan jotain oppinut terveellä
maalaisjärjellä ajatteleva tavallinen mies.
Terapeutuksi minusta ei ole enkä sellaiseksi edes
halua, vaikka vastasinkin useamman kerran
viesteihisi.
puhetta. Taidan erota itsekin jos se auttaa
kasvamaan noin kypsäksi ihmiseksi. Olen tässä
kanssa kahden vaiheilla kiikkunut osaamatta tehdä
oikein ratkaisua kun mitään isompaa ongelmaa ei
ole, ei vaan ole enää (jos koskaan on ollutkaan)
yhteistä säveltä.
Ymmärsit ehkä väärin. Kehotin selvittämään
vakisuhteen ongelmat. Ero on vain yksi vaihtoehto
siinä kuin jatkaminenmin.
Siitä kakosmiehestä suosittelen kyllä eroamaan.
En tiedä, miksi jatkan tätä kuluttavaa suhdetta.
Rakastan häntä, ehkä siksi. Nuorempana jätin
hänet, kun en ollut tietoinen hänen tunteistaan,
jotka hän nyt vasta paljasti. Ehkä se on jotain
jälkiriippuvuutta.
Avioliittoni tulee heinäkuussa 13-vuotiseksi.
Menin "väärän" miehen kanssa naimisiin, mutta
lapsen takia (12 v.) en ole halunnut erota. Se ei
tietysti ole oikea peruste jatkamiseen.
Olemme olleet perheneuvojalla, mutta ei siitä
ollut apua. Olen kyllä kovasti yrittänyt
avioliittoni eteen, mutta eihän se väkisin
onnistu. Nyt menee paremmin, kun olemme erossa ja
käyn siellä vain joka toinen viikko. Tyttäreni
takia haluan jäädä sille paikkakunnalle enkä
tänne, jossa nyt opiskelen ja jossa tämä
rakastettuni on. Hän on osasyy, miksi tulin
tänne. Hän lupasi minulle "ihanan" kesän, ja oli
vilpittömästi iloinen, kun tulin tänne, mutta nyt
hän "ei ehdi" tapaamaankaan, kun on tiukka
työputki menossa. Kai minun pitää uskoa häntä.
Epäileminen se vasta kuluttaa.
Hän ei ole pelastusrenkaani, vaan rakkauteni
kohde. Olen selvittänyt tunteitani perin pohjin.
Mutta en pilaa tätä kesää hänen takiaan. Olen
tullut realistisemmaksi. Käyn kurssin loppuun eli
heinäkuun vielä ja sitten menen työharjoitteluun
kotipaikkakunnalleni ja jätän miehen tänne. Saa
nähdä, reagoiko mitenkään.
Enkä pidä enää yhteyttäkään häneen, ellei ota
itse yhteyttä, minun puolestani tämä suhde saa
jäädä. Hyväksikäyttöä en hyväksy.
Hyvää juhannusta sinullekin ja kiitos viisaista
neuvoistasi, yritän ottaa niistä vaarin. Ja
kaikkea hyvää myös sinulle, terveisin Rituli
Eiköhän asia ole jo kaikinpuolin selvä. Yhteistä
juhannusta ei siis varmaankaan tule. Ilmoittele
nyt kuitenkin jos kaveri haluaa sut tavata,
vaikkei siltä vaikuta...
..ei todellakaan, vaan mahdollisimman epäselvä,
koska herra vaikenee kuin muuri. Yhteistä
juhannusta ei tule enkä sitä edes odottanutkaan,
koska meillä kummallakin on perhe ja olemme
perheidemme parissa tietysti juhannuksen. Mutta
katsotaan sen jälkeen. Olen tämän viisaan
Mies46:n neuvojen johdosta päässyt aika hyvin
jaloilleni tässä asiassa ja saanut henkistä
tasapainoa lisää.
Joten uskotkaa jo tekin, jotka täällä
keskustelupalstalla vain pilailette, että tästä
voi olla todellista apua ja hyötyä jollekin, joka
osaa avoimesti ja luottavasti asiaan tarttua ja
ilmaista itseään ja omilla elämänkokemukseen
perustuvilla viisailla neuvoilla asiallisesti
haluaa auttaa toista ihmistä.
En tarkoita sinua, vaan täällä on sellaisiakin,
jotka täällä vain pelleilevät ja kiusaavat toisia.
ahkera mies käymään vieraissa,toiselle naiselle
oli aikaa..ja minä odotin kotona,,,,
niin sitten kyllä tajuaa missä mennään, suahan on
hyvä jymäyttää, tuossa edellisessä ihan selvästi
yrität iskeä tuota mies46, kirjoita mulle ja
lässyn lässyn, tuonhan tajuaa vanha erkikin.
Mutta teeppä niiku ite haluat, varmaankin on
monta onnetonta kuin onnellista kun sähläät
siellä ja perheet hajoaa se on sitä elämää voi
luoja.
Hitsi soikoon, rakastaako miehesi enemmän rahaa
kuin Sinua?
Ihme juttu! Nyt kyllä keksit jotain erikoista,
tiedät kyllä mihin miehet lankeaa.....
se mies
potki munille
kun tulee kotiin
mutta jos tosiaankin
on rahakas putki niin
sillä on työpaineita
mutta useimmiten miehet
jujuttaa, niintä löytyy
aikaa, jos ei ole toinen
nainen kiikarissa