Pakko ajatukset

Esiintyy jatkuvaa huolehtimista, että sanoinko tai teinkö väärin, vesihanojen ja hellanlevyjen tarkastamista, ovatko menneet kiinni jne.

Itsellä nuo ajatukset "loppuivat" kun tavallaan lopetin niiden ajatusten vastustelemisen, itsellä ajatukset liittyivät yleensä jollain tavalla itsensä nolaamiseen tms. Alussa mulla oli kyllä sitä että tartun emäntää kurkusta ja kuristan sen ja heti ajatuksen jälkeen järjetön ahdistus, ja itsensä tutkinta että voisinko toteuttaa sen teon...

Mutta tosissaan ajan kanssa opin siihen että annetaan ajatusten mennä vaan siinä "ajatustenvirrassa" tavallaan lipua vaan ohi ettei anna niille ajatuksille valtaa jossa rupeat kelailemaan että voisinko tehdä niin ja yritä väkisin pidätellä itseä tekemästä niin. Pikkuhiljaa tuolla tyylillä ne ajatuksetkin vaan loppuivat koska itsehän jokainen ne asiat ajattelee ja on oppinut tilanteet jossa ajatella niitä niin niistä on tullut automaattisia.. Tosin en sano että mun tekniikka kaikille toimii ja se vaatii aika paljon harjoittelua mutta itsellä toimi.

Jaksamisia !

Tapauksesi on lähes identtinen kanssasi. Jouduin viime syksynä myös noin kuukauden osastohoitoon pakkoajatusten takia. Omat pakkoajatukseni liittyivät juuri väkivaltaan ja vahingoittamiseen. Pahimmat/häiritsevimmät ajatukseni alkoivat esiintyä keväällä 2008 ja jatkuivat voimistuen kesällä kunnes syksyllä kaikki repesi käsiin. Päivittäiset askareet kuten esim. vihannesten leikkaaminen jonkun muun ollessa läsnä asunnossa kävivät äärimmäisen vaikeaksi, kun päässäni pyöri vaan ajatus silpomisesta lähin ihminen vihannesveistä pidellessäni. En myöskään voinut nukkua kenenkään kanssa, koska pelkäsin yöllä herääväni ja kuristavani vierellä nukkuvan. Näin kaikki yöt äärimmäisen graafisia painajaisia silvotuista ruumiista yms. En voinut mennä vahtimaan sukulaisieni lapsia(,jota olin ennen tehnyt mielelläni), koska pelkäsin vahingoittavani heitä. Epätoivo oli syvä ja ajatukset myös käskivät minun vahingoittaa itseäni ennen kuin ehtisin vahingoittaa ketään muuta. Mietin usein päässäni myös erilaisia pakosuunnitelmia ja reittejä ulos asunnostani jos vaikka heräisin yöllä vahingoittamisajatukset päässäni ja joku nukkuisi vieressäni, että ehtiin juosta asunnosta ulos ennen kuin tappaisin ketään. Väkivaltaiset ajatukset kohdistuivat minun kohdallani kaikkiin ihmisiin, mutta eniten satuttivat ajatukset lähimmäisten teurastamisesta tai lapsien vahingoittamisesta. Pahimmillaan ajatuseni kärjistyivät jopa siihen lopputulokseen, että nämä ajatukset eivät koskaan lopu jos en tee niinkuin ajattelen, kai häilyin psykoosin rajamailla niinä aikoina. En ole ikinä kärsinyt mistään pakkoteoista tai muusta sellaisesta. On vaikea kuvitella tällaisen huolettoman sottapytyn esim. pesevän käsiään tai siivoavan kovinkaan montaa kertaa päivässä:)

Väkivaltaisiin ajatuksiin liittyy aivan hirveä häpeä ja syyllisyyden tunne ajatuksista, joita ei edes hyvin suurella todennäköisyydellä pystyisi ikinä edes toteuttamaan. Itse olen aina ollut hyvin sosiaalinen, herkkä ja kiltti ihminen. Tunnen helposti syyllisyyttä ja myötäkärsimystä asioista. Olen kokenut suhteellisen nuoren elämäni aikana myös kaksi muuta masennusjaksoa, joista olen noussut jaloilleni. Väkivaltaiset ajatukset kuvastavat minussa sitä, mitä eniten pelkään. Olen monesti kuvitellut itseni vankilassa kaikkien hylkäämänä. Pelkään kuollakseni ajatusta totaalisesta hylkäämisestä, siitä, että edes oma isäni tai äitini ei voisi minua lapsekseen tunnistaa.

Nyt on kulunut vuosi siitä, kun jouduin sairaalaan. Jotkut ajatukset häiritsevät minua vieläkin ja välillä pelko saa vallan. Suuren osan ajastani vietän kuitenkin "ajatus" vapaata elämää ja tähänkin vuoteen on mahtunut aivan ihania hetkiä. Syön maksimi annostuksella setraliinia ja peratsiinia noin 4-6mg/päivä silloin tällöin pahimpiin pakkoajatusjaksoihin, joita kyllä on enää ollut hyvin harvoin. Suosittelen sinulle myös jotain pakkoajatuksia hillitsevää psykoosilääkettä(vaikka et psykoosissa olekkaan) akuutiksi hätävaraksi. Olen itse kokeillut rispedalia, mikä oli ihan ok paitsi, että ensimmäiset kolme päivää vaan kikattelin yksikseni!Olen kokeillut myös seroquelia(vai miten se nyt kirjotetaankaan), mikä ei kyllä sopinut minulle kuin vaan silloin tällöin otettavaksi unilääkkeeksi. Näissä psykoosilääkkeissä on se hyvä, että kun löytää itselleen hyvän niin se hillitsee tehokkaammin, ainakin minun mielestäni, pakkoajatuksia tarvittaessa otettuna. Mutta nämä kaikki jutut ovat kyllä niin yksilöllisiä, että kannattaa itse kokeilla itselleen parhaiten sopiva vaihtoehto. Olen myös käynyt terapiassa osaston jälkeen jonkun verran ja ehkä suurin oppi, minkä olen sieltä saanut on se, että antaisi itsensä vapaasti ajatella tuomitsematta itseään. Jos ajattelet vahingoittavasi jotain älä kiellä sitä itseltäsi, yritä sen sijaan vaikka kuvitella kyseisen henkilön pään räjähtävän tai jotain muuta älytöntä niin se voi auttaa. Tämä auttaa minua ainakin rakkaan pääkaupunkimme lähijunissa kanssamatkustajia ajatellessani:) Toki jos olet oikeasti paniikin vallassa herännyt esim. keskellä yötä niin tämä ei saata olla paras lähesstymiskeino. Myös joskus ajatuksen äänen sanominen sen kohteelle auttaa jos vain pystyy. Ei kuitenkaan ehkä kannattaa kenelle tahallensa tölväistä, että ajattelen tässä sinun silpomista vaan ehkäpä mieluummin läheiselle ihmiselle voi sanoa, että päässä liikkuu häiritseviä ajatuksia. Jos kysessä on tosi ystävä/läheinen hän yrittää alkujärkytyksen jälkeen ymmärtää. Yksi hyvä perussääntö on myös se, että jos sinä oikeasti olisit joku verenhimoinen psykopaatti, et todellakaan tuntisi syylisyyttä näistä asioista, et edes pitäisi näitä ajatuksia välttämättä häiritsevänä. Väkivaltaisia pakkoajatuksia kokevat ihmiset ovat usein poikkeuksetta hyvin empaattisia ihmisiä, jotka pelkäävät väkivaltaa ja toisten vahingoittamista. He usein ajattelevat toisia enemmän kuin itseään. Mitä siis lopuksi neuvoksi: Muista kunnon hoito ja muista, että meitä on muitakin. Se saattaa olla juuri se viattoman näköinen tyttö lähijunassa, joka ajattelee kuolemaasi:)

Voisiko viestiketjun perustaja kertoa kuulumisiaan tänne? Miten on mennyt? Oletko oppinut elämään ongelmasi kanssa?

joo täälä juuri samanlaisii ajtuksii

Tein aiheesta blogin, käykää tsekkaamassa! http://pakkoajatukset.blogspot.fi/

Moi. En ole ennen kirjoitellut tämmöisille palstoille, mutta nyt tuntuu hyvältä hetkeltä vähän purkaa omia ajatuksia. Yksi läheinen kertoi että hänen ala-aste ikäinen tyttärensä oli tullut itkien sanomaan että kun oli laittamassa tiskejä pesukoneeseen niin tuli pakonomainen ajatus lyödä häntä keittiöveitsellä. Itselläni on seuraavanlainen mielenterveydellinen historia takanani (olen nyt 30v) : Koulukiusausta ikävuosina 7-14, siitä ja monesta muusta syystä sain paniikkihäiriön (olen seurannut läheltä kun äitini joutui pahoinpidellyksi, kuristetuksi, ja molempia on uhkailtu haulikolla) ja sen seurauksena orastavan alkoholismin. Kävin nuorisopsykiatrilla. 18-vuotiaana paniikkihäiriö alkoi hävitä pikkuhiljaa, elämä kukoisti ja löysin ensimmäisen pitkäaikaisen tyttöystäväni. Mutta alkoholin liikakäyttö varjosti elämää pikkuhiljaa enemmän ja enemmän, varsinkin petetyksi tulemisen jälkeen (uskon että aiheutin sen itse juomisellani). 22-vuotiaana oli paha työstressi ja alkoholin käyttö oli todella lähtenyt lapasista. Jätin tyttöystävän ja sain vapauden käyttää yhä enemmän alkoholia. Lääkkeisiin tai huumeisiin en ole ikinä koskenut. Seuraavana vuonna tapasin nykyisen tyttöystäväni ja elämä alkoi taas olemaan raiteillaan. Kolme vuotta myöhemmin sairastuin masennukseen ja työuupumukseen, kävin työterveyslääkärin vastaanotolla ja söin masennuslääkkeitä hetken kunnes omatoimisesti jätin ne pois ja parannuin masennuksesta. Nykyään tulee aina välillä ylilyöntejä alkoholin käytön kanssa (jouduin putkaan pari vuotta sitten) ja olen tietoinen että olen edelleen altis masennukselle, sekä kärsin ajoittain väkivaltaisista sekä seksuaalisista pakkoajatuksista että symmetrian tarpeesta. Eli minua häiritsee jos jokin esine on vinossa, tai niitä ei ole tasamäärä, enkä siedä raolle jätettyjä ovia tai sulkematta jääneitä laatikoita. Pakkoajatuksista sen verran, että niitä on ollut lapsuudesta asti mutta en tiedostanut sitä vasta kuin nyt aikuisiällä. Väkivaltaiset pakkoajatukset kohdistuvat puolisoon, kavereihin, sukulaisiin, työkavereihin ja eläimiin mutta niitä ei ole päivittäin enkä välttämättä reagoi niihin aina. En ole ikinä satuttanut ketään tai mitään fyysisesti, joka kerta kun ajatus käy jonkun kaverin silpoamisesta kuoliaaksi veitsellä niin sekunnin murto-osan jälkeen tulee ahdistus ja ajatus siitä mitä siitä seuraisi. Seksuaaliset pakkoajatukset taas kohdistuvat kadulla käveleviin tuntemattomiin naisiin ja lehtien kuvissa oleviin kaunottareihin. Ajatuksen jälkeen minua hävettää suunnattomasti.

Itselläni sama juttu. Ihan perseestä. Onneksi lääkitys auttaa edes jotenkin. Tsemppiä.

Mullakin tulee kauhukuvia ja ajatuksia päähän välillä ja se luo kovan ahdistuksen.Se kestää noin tunnin ja olen kokeillut just tuota että antaa niiden tulla ja mennä.. Helposti kyl sanottu ja kyl se ahdistus jossain kohtaa helpottaa.

Mitä lääkkeitä ootte ottanut ocd häiriöön?

minulla todettiin muutamakuukausi sitten määrittelmätön Ahdistenuisuus häiriö minkä laukasi pahemmin juuri nämä kamalat ajatukset joita pelästyin itsekin. Tämän lisäksi löytyy kyllä piirteitä vähän joka kirjosta joskus ahdistaa niin että ei edes tiedä miksi ja joskus tulee yleisissä paikossa paniikkihäiriötyyppistä ahdistusta. Myös oli kohtuu kovat somaattiset oireet huimaus, maha jne..
Pitäisi nyt käydä taas psykiatrilla jotta sais hakea tuota kelan tukemaa psykoterapiaa. Lääkityksenä ensiksi opamax sitten mirzapaani pienenä annoksena iltaisin uneen ja nyt sitten setraalia 50 mg annoksella vetänyt sellaiset pariviikkoa. Olo selkeästi parempi ja opamoxeja en ole ottanut kuin 1-2 kpl viikkoon oikeastaan ennen diagnoosia käytin tähän samaan ahdistuksen poistoon Viinaa joka on kyllä oireisiin vähän liiiankin hyvä lääke... Samoin lukenut asiasta ja tutustunut rentoutumis juttuhin ja näihin mindfulless vöyhötykseen. Vaikka en tuosta ihan kaikkeä höpötystä ymmärrä ja lähinnä vaan oikeastaan huvittavia niin tuossa omien ajatuksien kanssa rauhallisesti olemisesta ja rentoutumisesta on apua. V...mäistä tämä on vieläkin juuri näitten pakkoajatuksien takia kun ne kohdistuu kaikkein läheimpiin ihmiseen ehkä vielä niin että jos tuo ei vielä järkyttynyt niin pistetäänpä vielä astetta pahempaa ajatusta kehiin. Vaikea selittää tarkemmin. Samoin vähentänyt stressiä aiheuttavia asioita siltä osin kuin mahdollista ja Tärkeänä asiana että nukkuminen on alkanut sujumaan oikeastaan paremmin kuin koskaan mikä ei vieläkään varmaan optimia ole. Liikunta myös selkeä apu vähän kuin tuon opamoxin korvaajana/apuna kun ahdistut tuntuu nousevan päälle.

siis setraalia käyttänyt 2 kuukautta en viikkoa

paljon osastolla olo mahtaa maksaa?

Oletteko te herkät ja kiltit ihmiset joilla on väkivaltaisia ja seksuaalisia pakko-ajatuksia miettineet että jos ne olisivat vain patoutumia? Tappaminen ja seksi on kuitenkin tärkeä osa elämää, ruoan ja lisääntymisen takia. Se on luonnollista ja on meillä geeneissä. Ehkä teidän kannattaisi mennä kalaan tai metsälle ja tappaa eläin vaikkette pitäisi siitä, hiljentääksenne sisäinen minänne. Ja syödä se tietty.

En ole tappanut ketään ja harrastan seksiä tosi harvoin mutta minulla ei ole mitään tuollaisia ongelmia koska olen sinut niiden kanssa. Ajatuksia vain.

Hei! Olen juuri tällä hetkellä osastohoidossa pakko-ajatusten vuoksi. Minulla on ollut jo diagnoosi vuodesta 98. Välillä ollut pitkiä hyviä jaksoja. Ajatulset olivat alkuun lapsiin kohdistuvia, mutta nykyään ajatukseni on minuun itseeni kohdistuva. Onko muilla itseensä kohdistuvia itsemurha ajatuksia

Vaikuttaa siltä että et todellakaan aijo tehdä huonoja asioita vain sen takia että mielessäsi liikkuu huonoja asioista.
Minulla on itselläni pakko-oire häiriö ja päähäni tulee kamalia asioita. Ne ovat niin kamalia asioita ettei niitä voi koskaan kenellekään sanoa koska jos sanoisin voi olla että minut lukittaisiin mielisairaalaan koko loppuelämän ajaksi. Olen miettinyt että olenko ainoa tyyppi joka on näin sekaisin joka pv. Ehkä en mutta siltä usein tuntuu.
Voit yrittää meditoida aina kun kauheat ajatuksesi tulevat mieleesi. MInulla se joskus toimii ja joskus ei. Koita aina ajatella hetken aikaa jotain mukavaa niin ehkä oireesi lieventyvät.

Ainut juttu mikä auttaa OCD:hen minun kokemuksellani on terapia (erityisesti Kognitiivinen Käyttäytymisterapia). Lääkkeet eivät ole vaikuttaneet minun OCD:hen ollenkaan, joten en niitä voi suositella.

Käänny Jeesuksen puoleen. Hän voi ja tahtoo auttaa