Ystävälläni todettiin hiljattain aaltomaisesti etenevä ms-tauti, ja olen pohtinut kuinka suurella todennäköisyydellä hän joutuu jossain elämänsä vaiheessa käyttämään pyörätuolia. Olen jo yrittänyt etsiä tähän kysymykseen vastausta kirjallisuudesta ja nettisivuilta, mutta en ole oikein löytänyt ajanmukaista, uusimpiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Kertokaahan siis te jotka tiedätte enemmän ms-taudista kuin minä, että kuinka suuri osuus ms-potilaista selviää elämänsä loppuun asti kokonaan ilman pyörätuolia ja kuinka suuri osuus tarvitsee pyörätuolin joko osittaiseen tai kokoaikaiseen käyttöön.
Pyörätuoliin joutuminen
Huolestunut ystävä
42473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...on oikeasti aika mahdotonta antaa ystäväsi, tai melkein kenenkään muun sairastuneen, suhteen. Todennäköisyyksiä on aivan turha miettiä. Isompi kysymys on mielestäni se, että mitä väliä sillä on sinulle, joutuuko ystäväsi käyttämään _kenties_ joskus pyörätuolia, tai jotain muuta apuvälinettä.
edellinen kirjoittaja, eli mitä väliä sillä oikeasti on joutuuko ystäväsi pyörätuoliin? Eiköhän se ole ystäväsi kenellä olisi vaikeuksia sopeutua pyörätuolilla liikkumiseen, etkä sinä. Parhaiten autat häntä tukemalla kaikessa mitä hänelle sitten tapahtuukin ja välittämättä siitä onko hän tuolissa vai ei.
jotain sellaista, että kaikista ms-potilaista kaksi kolmasosaa EI TARVITSE pyörätuolia. Näin varmasti onkin, kun lasketaan kaikki sairastuneet eikä oteta huomioon sairausaikaa. Varmasti pitempään sairastaneista huomattavasti suurempi osa käyttää pyörätuolia. Itse tunnen kolme pyörätuolissa olevaa ms-potilasta. Kaksi heistä on 60 ja risat ja yksi n. 70-vuotias. Kaikilla kolmella ollut ms vuosikymmeniä. Kaikki ovat kävelleet vielä pitkään diagnoosin jälkeen, ja yksi pystyy vieläkin kävelemään kotioloissa kahden kyynärsauvan avulla. Kukaan näistä kolmesta ei ole vuodepotilas. Tämän kokemuksen perusteella voisi sanoa, ettei ms vie yleensä pyörätuoliin kovin nopeasti. Pyörätuolin tarve tulee ms-potilailla yleensä eteen jos on tullakseen vasta vanhemmalla iällä ja pitkän sairausajan jälkeen jolloin sitä ei ehkä koe niin rajoittavaksi kuin nuorena.
Itse ajattelin ennen samalla tavalla kuin kysymyksen esittäjä. Pyörätuoliin joutuminen olisi viimeinen niitti ms-sairaalle ihmiselle. Sitten puolisollani, alle 30-vuotiaalla miehellä, todettiin ms-tauti.
Sopeutumiskurssilla silmäni avautuivat: pyörätuoli, totta tosiaankin, on vain apuväline, joka parantaa sitä tarvitsevan elämänlaatua antaen mahdollisuuden liikkua kodin ulkopuolella. Ei kannata opetella pelkäämään siihen joutumista. Ympäristön/perheen ihmisten kauhistelu ja alkuun tuntuva ajatuksen vieraus voi olla hyvin pelottavaa, mutta pyörätuoli ei olisi maailman loppu.
En väitä, että sopeutuminen olisi helppoa, mutta kehotan kaikkia, erityisesti "terveitä" opettelemaan ajattelemaan, että pyörätuoli on apuväline aikuiselle siinä missä seisomatuki kävelemään opettelevalle lapselle: käytännöllinen! Mitä iisimmin me opimme kaikki opimme suhtautumaan pyörätuoliin, sitä helpompaa sopeutuminen myös sairaalle on.