Työpaikkakiusaaminen-palstalla joku kyselee eikö persoonallisuushäiriöstä voi parantua? Kiinnostaa minuakin. Tietääkö tällä palstalla kukaan?
Ja mitä persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan? Onko työpaikkakiusaaja persoonallisuushäiriöinen?
Ja mitä persoonallisuushäiriöllä tarkoitetaan? Onko työpaikkakiusaaja persoonallisuushäiriöinen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Persoonallisuus ja sen häiriöt!
Jaa-a, mulla ei o ny tässä mitään faktoja käytettävissä, mutta vastaan ihan oman elämän kokemukseni perusteella.
Asia on siis aina niin, että se kiusaaja on persoonallisuushäiriöinen, se kiusaamisen kohde ei tätä yleensäkään ole (tai voihan hän olla, mutta tässä nyt on tarkoitus puolustaa kiusattua).
Se on ainakin selvää, että persoonallisuushäiriöinen kiusaaja ei parane, jollein häntä viedä hoitoon tai tai hänen elämässään tapahdu muuta todella järisyttävää. ja jollein muuten tapahdu niin sitähän voi aina järjestää jotain mukavaa siellä työpaikalla (vaikka yhdessä kavereiden kanssa jos hän selkeästi kiusaa). Häne siis täytyy toimittaa hoitoon ennenkuin hän toimittaa Sinut tai teidät muut hoitoon.
Usein työpaikkakiusaaja on jotenkin häiriöinen tai hänessä täytyy olla ainakin jotain muuta vikaa. Tai sitten hänellä ovat asiat jotenkin huonosti. MUTTA JOS HÄN KIUSAA SINUA; NIIN SINUN EI TODELLAKAAN TARVI SÄÄLIÄ TAI YMMÄRTÄÄ HÄNTÄ!!!
Selkeistä persoonallisuushäiriöistä voi kai ainakin jotenkin parantua, mutta pahimmat häiriöiset ovat joidenkin mukaan jopa parantumattomia. Se on tapauskohtaista ja riippu siitä häiriöstä.
Usein vaikka kiusaaja paranisi, niin se hänen mulkkupuolensa on vielä siellä pinnan alla ja häneen ei pidä liikoja luottaa sitten myöhemminkään. Aika epätodennäköistä olisi että henkilön persoonallisuus muuttuisi täysin eikä tulisi enää yhtään ennalleen. on todettu että edes aivopesun vaikutukset eivät ole pysyviä!
Työpaikkakiusaaja ei aina ole persoonallisuushäiriöinen, usein kylläkin. Persoonallisuushäiriöistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, niitä on useita lajeja (epäluuloinen, eristäytyvä, epäsosiaalinen, tunne-elämältään epävakaa, huomiohakuinen, narsistinen, vaativa, estynyt, riippuvainen). Kuvattakoon niitä vaikka sitkeiksi, haitallisiksi ja vinoutuneen psyykkisen kehityksen tuottamiksi käyttäytymismalleiksi, jotka heijastuvat yksilön suhteessa itseen ja vuorovaikutuskuvioissa muiden kanssa. Psykoterapiasta on apua esimerkiksi epävakaan persoonallisuuden hoidossa. Tietyistä persoonallisuushäiriöistä kärsivät eivät juuri koskaan hakeudu psykiatriseen hoitoon, koska he eivät tavallaan kärsi lainkaan, ei ole sairaudentuntoa. Ympäristö on se joka kärsii!
Jos työpaikkakiusaaja on persoonallisuushäiriöinen, hän on melko usein narsistista lajia. On aika turhaa yrittää ohjata hoitoon tällaista ihmistä, joka on vankkumattoman varma ongelmattomuudestaan ja paremmuudestaan (johtuu juuri siitä, että sisäisesti nämä ihmiset ovat niin todella orpoja ja itsetunto olematon, tosin tämä ei tule heille tietoiselle tasolle näkyviin ja he pitävät kynsin hampain kuplaa rikkumattomana), lisäksi epäempaattinen. Hyvin usein kannattaa vain suojata itsensä. Olen kuullut, että Raimo Mäkelän kirjasta "Naamiona terve mieli - kuinka kohtaan luonnehäiriöisen" on ollut monelle sellaiselle apua, joka joutuu elämään tällaisen persoonallisuushäiriöisen lähellä.
Tietysti kiusaamiseen aina pitää puuttua. Mutta se millä tavalla se tehdään, on aina työpaikkakohtainen juttu.
Jos psykopaatti tai narsisti on esimiehenä, työpaikalla vallitsee pelon ja väsymyksen ilmapiiri. Ja näin on surullisen usein.
Psykologi esitti erittäin hyvän yhteenvedon jota täydentäisin hieman.
Olen havainnut että työpaikkakiusaamiseen liittyy melko usein ulkoinen tai sisäinen paine, joka sitten kanavoituu yhteen työntekijään. Tällaisia paineita ovat omien kokemuksieni mukaankin psykiatriset akuuttiosaston sisällä. Niissä potilaista, omaisista ja riittämättömästä henkilökunnasta johtuvat paineet ja ahdistus liikkuvat voimakkaina ja kuin vain etsiäkseen kohdetta josta tehdään syntipukki. Kyseessä voi siis olla täysin mahdoton tilanne eikä niinkään kukaan yksittäinen kiusaaja.
Yhdessä tilanteessa käsky vaikutti tulleen ylempää ja se muuttui työpaikakiusaamiseksi kun vanhempia työntekijöitä alettiin savustaa pois ilmeisesti ns imagosyistä.
Toisessa tilanteessa oli vaikeasti persoonallisuushäiriöinen johtaja ja alaiset alkoivat jakaa paineita työpaikan uusiin työntekijöihin, joita riitti.
Kolmannessa tilanteessa työpaikalla oli irtisanomisuhka jatkuvasti päällä. Ymmärsin tilanteen niin että se tavallaan ajoi muut kiusaamaan pätevintä työntekijää. Ehkä he pelkäsivät että heitä verrataan tähän ylivertaiseen osaajaan ja he voivat sen vuoksi saada helpommin potkut.
Arvioni mukaan työpaikkakiusaamisessa on usein kysymys enemmänkin alitajuisten asioiden ohjaamista asioista kuin tarkoituksellisesta yhden tietyn ihmisen kiusaamisesta.
on suoraan sanoen se, että hän jeesustelee. Tarvittaisiin vastaava uskonnollisuudesta vapaa kirja, joka soveltuisi kaikille lukijoille. Mäkelän kirjasta jää siirappinen olo, vaikkei hän syyllistäkään sosiopaattien/narsistien uhreja. Se puoli oli kyllä minusta vapauttavaa lukea.
Luin juuri Keltikangas-Järvisen kirjan agressiivinen lapsi. Siinä kerrottiin narsistisen luonnehäiriön ja sen vaikeimman muodon psykopatian synnystä.
Yleensä tällainen luonnehäiriö syntyy aivan varhaisessa vuorovaikutuksessa äidin ja lapsen välissä, eli siinä on häiriötekijöitä.
Lapsen perustarpeisiin ei vastata ja lapsi tulee ikäänkuin hyljätyksi. Kirjassa kerrotaan lapsen minuuden kehityksestä ja se tapahtuu ikävuosien 0-2- vuoden välissä.
Normaalissa vuorovaikutussuhteessa lapsi pystyy mielikuvien avulla palauttamaan äidin tai hoitajan mieleensä ollessaaan hoitajasta erossa. Mutta huonossa vuorovaikutussuhteessa mielikuvaa ei synny. ja tästä lähtee sitten "kieroon kasvu" noin lyhyesti sanottuna...
Haluan jakaa oman kokemukseni deitti-ilmoituksen vastaamisesta. Tutustuin ihmiseen, joka oli hyvin korkeastikouluttautunut.Mutta korean julkisivun takaa paljastui mies, joka ei kyennyt empatiaan, käytti häviölle joutuessaan raakaa henkistä väkivaltaa ja jolle kulissit merkitsivät paljon, lisäksi hänellä ei ollut häpeän tunteita. Lisäksi hän ei kyennyt solmimaan pysyviä syvällisiä ihmissuhteita. Oli hänessä hyvääkin paljon, mutta silti kaikkea leimasi hänen tunnekylmyys ja tietynlainen piittaamattomuus toisesta ihmisestä.Tunne-elämä oli hyvin raakiletta, itsekeskeistä. Tämä on ollut kova koulu. Kannattaa olla varovainen näissä asioissa. En olisi uskonut minulle näin käyvän, mutta nyt olen selvinnyt asian yli. Haluaisinkin viestittää jokaiselle, että luottakaa omaan vaistoonne ja suojatkaa itsenne.Älkää katsoko asioita liian kauan ja liian pitkälle.
Kannattaa ilmoittaa ylemmille, mitä sellaiset persoonallisuushäiriöiseltä vaikuttavat sanovat tai tekevät. Sellaiset eivät suoraan ilmaise itseään, mutta joskus he erehtyvät sanomaan jotain sellaista, mistä heidät voi ilmiantaa. Sitten tarkkana ja heti ilmoittamaan se esimiehille, aina löytyy ylempi esimies vaikka presidentti. Monikossa siis aina vähintään kahdelle ihmiselle, jotta peli toimii. Luulen, että jos heidän annetaan toimia puuttumatta mitenkään, niin he saavat siitä voimantuntoa jatkaa. Se on kuitenkin työpaikan henkilöiden omaa dynamiikkaa ja perustuu siihen, että on esimiehet ja alaiset. Esimiehillä on siis rooli tässä pelissä, eikä uhrin kannata ajatella, että antaa olla, ei kannata välittää. Kiusaajien toiminta perustuu siihen, että heidän ei tarvitse pelätä esimiehen taholta mitään, koska kohde ei kantele.
Olen itse tullut siihen tulokseen, että yleisesti ottaen ihmisten kanssa pärjää. Normaalin ihmisen kanssa pystyy keskustelemaan asiasta kuin asiasta, mutta narsisitin kanssa ei. Yleensä kun ihmissuhteissa tulee ns. pattitilanne, jossa toisen käytökseen ei löydy selitystä, saattaa kyseessä olla narsisti. Vahvistuksen tälle epäilylle saa siitä, jos kyseinen henkilö täyttää narsistin vaatimukset. Hyvää tietoa asiasta löytyy mm. narsistien uhrein tukisivuilta. Siellä on monen asiantuntijan kommentteja narsismista sekä ihmisten henkilökohtaisia kertomuksia ja kokemuksia. Suosittelen.
On toki muitakin syitä epämääräiseen käytökseen. Ihminen reagoi aina haavoistaan käsin, ja jos ihminen on kovin rikkonainen sisäisesti, voi ihmissuhteissa tulla törmäyksiä. Mutta sitten erona on se narsismiin, että tällainen ihminen ei täytä narsistisuuden tunnusomaisia merkkejä.
Narisimista on kirjoitettu muitakin hyviä kirjoja, kuten : ilman omaatuntoa, Robert d. Hare. Narismi, Myllärniemi. Naimisissa narsitin kanssa, työryhmä, Miksi aina sinä? Narsismin setsemän syntiä, Hotchkiss.
Pahimmat narsisti eli psykopaatit ovat vankilakavereita. Näitä ovat sarjamurhaajat, raiskaajat, tuhopolttajat, kavaltajat, huijarit... Useasti myös koulukiusaajat ovat näitä nk. narsisteja. Eli mielestäni se, että se , joka kiusaamisen ilmoittaa eli uhri ei todellakaan ole useinmiten KIUSAAJA! Nyt kyllä sekoitat pahasti asioita keskenään. Se, mistä kerroit on ollut ehkä yksittäistapaus.
Narsistisen esimiehen tai -naisen kiusattavana oleminen on yhtä hel...ä. Pitää pyrkiä suojelemaan itseään niin hyvin kuin mahdollista. Älä ainakaan jää yksin. Äläkä sääli narsistia. Hän vain nauraa itsekseen kun huomaa säälisi, jonka tulee jossain vaiheessa kääntämään sinua vastaan. Tavalla tai toisella. Narsistin kohdalla kun on kyse usein varsin älykkäästä ihmisestä.
Kannattaa myös muistaa, että niin narsistin kuin muidenkin kiusaamiseen on lähes poikkeuksetta kaksi syytä: kateus ja pelko. Jos koet olevasi kiusattu kannattaa miettiä, mikä kohdallasi voisi aiheuttaa kateutta ja/tai pelkoa. Se voi olla itsesi mielestä jokin aivan pienikin juttu, mutta katelliselle, sisältä ontolle narsistille kestämätöntä. Elä siis omaa elämääsi, omana arvokkaana itsenäsi, ja käännä surulliselle narsistille selkäsi, itsesi takia.
Olen arvostellut esimiehen toimintaa työpaikalla hänelle itselleen, hänen esimiehelleen ja työkavereiden kesken. Pääsin kunnon ajojahtiin ja prosessi on vielä kesken. Yllättäen löytyy korkealta taholta aikaa yhdelle työntekijälle. Esimies ei siedä työhönsä kohdistuvaa kritiikkiä ja syyttelee epäkohdista muita.
kyllä työpaikkakiusaaja tai koulusellainen on ainakin Keltikanngas- Järvisen mukaan usein juuri luonnehäiriöinen. Hän haluaa ihailiua ja alistaa muita sekä manipuloi. Koska hän itse kärsii pahaa oloa, lievenee se , kun hän purkaa agressiota muihin ihmisiin hekisellä väkivallalla. Usein "muut ihmiset" valitaan taitavasti, niin että ne ovat häntä heikompia. Kiusaaja etsii itselleen myös hännystelijöitä.
Minun kiusaajani oli 22-vuotias tyttö.jopa hänen työnantaja myönsi,että pimu kärsii asenne vammasta mutta puolusti asiaa sillä,että kyllä elämä opettaa.
Tyttö oli mustasukkainen pomosta.taisin kehua miestä liikaa,kun jouduin silmätikuksi.koin tytön käytöksen ahdistavana ja loukkaavana.muut työntekijät olivat pyllynnuolijoita,jotka vahvistivat tytön käytöstä.tein siinä virheen,että en sanonut hänelle,että hän aiheuttaa pahaaoloa.olisi pitänyt sanoa niille muillekin.siinä tilanteessa sitä vain on niin tukossa,etä yrittää vain pysyä tasapainossa.
kaksi kuukauta meni ja minulle alkoi ilmetä psyykkisiä oireita.
aloin esim. nauraa ihan hysteerisesti.sen jälkeen olin kuin ilmaa.olihan minut saatu leimattua pöpiksi.
luonnevika,asennevamma.kiusaajille löytyy monta selitystä.minusta he ovat vain ilkeitä ihmisiä,jotka nauttivat siitä,että voivat tuottaa pahaa mieltä milloin minkäkin syyn takia.jos pärstä ei miellytä,niin kaikki on mahdollista.
Olen vuosien varrella nähnyt muutaman kiusaamistapauksen ja niihin puuttuminen on äärimmäisen hankalaa. Kiusaaja on usein profiltaan verbaalisesti lahjakas ja ympäristöä enemmän aktiivisesti muokkaamaan pyrkivä kuin mikään sopeutuja. Kiusaajalla on monesti vaikeuksia omien työtehtävien hoidossa ja hän pyrkii yleensä siitämään (projisoimaan) työyhteisön tai omat ongelmansa johonkin muuhun henkilöön. Tällä tavalla hän pyrkii suojelemaan itseään ja pitämään peitossa omat ongelmansa tehtävien hoidossa.
Itse olen vierestä nähnyt muutamaan kertaan, kun varsinaisesta kiusaajasta tulee itse kiusattu. Koska hän on yleensä itse omia puoliaan voimakkaasti pitävä, syyttää hän avoimesti toisia kiusaajiksi. Usein asian laita onkin niin, että ensimmäinen henkilö, joka nostaa kiusaamistermin esille on alkuperäinen kiusaaja itse, joka ei voi tahdo alistua samoihin sääntöihin ja toimintamalleihin kuin muu yhteisö. Nämä ovat usein valitettavan vaikeita ja traumaattisia tilanteita niin sivustakatsojille kuin itse osallisillekin.
Tähän asiaan pätee sama totuus kuin pieruun: "Se, joka pierun ensimmäisenä ilmaisi on yleensä pierun isä". Sama pätee työpaikkakiusaamiseen, eli se, joka siitä syyttää ensimmäisenä toisia, on todennököisesti kiusaamisen alullepanija ja suurin kiusaaja itse.
On vaarallista esittää mitään sääntöjä kiusaajan tunnistamiseksi, väittää että kiusaaja itse se joka nostaa asioita esille.
Olen seurannut toista vuotta järjestelmää, jossa suosikit ja johtaja mollaavat aiemmin pois lähtenyttä työntekijää ja rankaisevat niitä uusia jotka ovat rauhallisesti ilmoittaneet, että sellainen on asiatonta. Asialliset ehdotukset uutena ihmisenä uudessa työssä esitetään milloin miksikin noloksi teoksi, pahantahtoisuudeksi, osaamattomuuden osoitukseksi, puheenvuorojen saamiseksi tehty esitys kiertävän puheenjohtajuuden kokeilemiseksi on kuulema osoitus siitä, kuinka kauheasti esittäjä haluaa työpaikan muuttuvan kauheaksi virastoksi.
Asiaan liittyy se, että johtaja kertoo tarinaa siitä, kuinka "muut" pelkäävät asioihin puuttuneita, kuinka jäykäksi nämä tekevät joka tilanteen missä ollaan yhdessä.
Henkilöstön hyvinvointikyselyyn kritiikkiä ja näkemyksiään esittänyt työntekijä on joutunut heti ja myöhemmin johtajan nuhtelun ja epäluulon kohteeksi. Milläs sitten mitään korjausta saat aikaan? Onko muuta vaihtoehtoa kuin lähteä paikasta - kuten monet muut ovat jo aikaisemmin tehneet?
Kiusaamiseen on puututtava vankalla ammattitaidolla. Ei hyödytä mitään, jos asiaa lähtee ratkaisemaan henkilö, joka on liian kiltti tai epävarma omasta osaamisestaan.Tai tekee asiaa vain sen vuoksi, että se nyt "pitää" tehdä ... Oma esimerkkini pohjaan erääseen koulukiusaamistapaukseen. Kouluun kutsuttin kiusattujen tuki-ry:n toiminnan johtaja. Olin itse seuraamassa asian ratkaisuja ja eteenpäin viemistä. Mies oli todella asiansa osaava ja ammattitaitoinen. Hän ei jäänyt lässyttämään, vaan otti härkää sarvista ja asetti rajat niin vanhemmille kuin lapsillekin. Ja siitähän tällaisessa on kyse, rajattomuudesta.
Siinä kiusaamistilanteet paljastettiin kaikkein kieltelyjen keskeltä. Kaksi kiusaajaa paljastui. Tilanne oli järjestetty vanhempainillan yhteyteen. Ja jatko toimenpiteet oli tarkoin suunniteltu.Puheenjohtaja vielä varmisti ja kontrolloi asian. Ja kiusaaminen loppui!!
Olen myös nähnyt epäonnistuneita yrityksiä. Ne ovat tilanteita, joissa tapaukseen on puututtu liian hellällä kädellä tai ei olla saatu riittävää yhteistyöverkkoa asian suhteen , "turvaverkko" on ikäänkuin vuotanut, ja tällainen on ikäänkuin kutsu kiusaajalle jatkaa omaa toimintaansa. Silloin tietysti jos näin on, ettei saa asialle riittävää loppuun viemistä, kannattaa paeta. Sillä joskus jopa kokonainen työyhtiesö voi olla sairas.
Narsistithan keräävät ympärilleen ns. hännystelijöitä, peesaajia, omia kannattajiaan. Näitä narsisti rohkaisee palkitsemalaa heitä joko henkisesti, mutta joskus myös aineellisesti. Eli jos tällaisten keskellä joutuu olemaan, pako taitanee olla ainut keino säilyttää oma terveys. Tunnettu narsiti oli mm. Hiter ja Stalin.