Mietin tätä vielä pitkään, ja ajattelin kysellä teiltäkin mielipidettä.
Olen ollut pian vuoden aika kuumana ystävääni, haaveilen hänestä ja saan jatkuvasti seksuaalisia mielikuvia, kun juttelemme vaikkapa urheiluharrastuksistamme. Tuskaa, kidutusta, mutta niin ihanaa samaan aikaan. Hän tietää, että olen lesbo, vaikkakin aika tuoreeltaan ulos kaapista tullut eikä reaalikokemusta ole kuin yhdestä epäonnisesta naissuhteesta. Tämäkin kokemus alkoi ystävyydestä ja aluksi omasta yksipuolisesta ihastuksesta, joka lopulta johti arvattaviin seuraamuksiin. Noh, olemme edelleen sydänystäviä, ei sekoilu sitä ole muuttanut. Se, että olimme rehellisiä toisillemme kaikissa vaiheissa varmasti loppujen lopuksi vain vahvisti ystävyyttämme. Ja huumori on auttanut myös :)
Asiaan: tämä nykyinen haaveideni kohde seurustelee vakavasti miehen kanssa, on seurustellut jo vuosia. Tiedän heillä olevan suuriakin vaikeuksia suhteessaan niin kuin melkeimpä kaikilla aika-ajoin, mutta silti ovat yhdessä pysyneet. Luulen kuitenkin, että pienellä voisiko sanoa manipulaatiolla saisin helpostikkin ystäväni uteliaisuuden heräämään, hän on niin samanlainen kuin minäkin. En vain tiedä, onko minusta parisuhteen rikkuriksi. Haluaisin kuitenkin kovasti tuntea hänen kosketuksensa ja herättää hänessä samoja tuntemuksia kuin hän minussa... Olen melko varma, kun katson häntä syvälle silmiin, hän kiemurtelee eikä edes peitä sitä kovin hyvin. Hän on kiinnostunut kuulemaan ajatuksiani ja heräämistäni lesbouteen kypsässä kolmenkympin iässä. Tavallaan olen kuin hornankattila juuri nyt, en halua menettää enää yhtään aikaa elämästäni, janoan todellista fyysistä ja henkistä yhteyttä häneen.
Siis, kannattaako? Jos vaarana on ystävyyden menettäminen, olen valmis ottamaan sen riskin rakkauden vuoksi. Mitä jos hän on juuri se oikea minulle? Mutta oma moraalitajuni sotii vastaan. Samaan aikaan himoitsen häntä ja olisin valmis aloittamaan metsästysretken, kuitenkin jarrutan. Ihanteellisinta olisi, että hän itse eroaisi ja tulisi oveni taakse koputtelemaan. Mutta en halua jäädä loppuiäkseni odottamaan ja haaveilemaan. Jos päätän olla tekemättä aloitetta, olisi aika sanoa good bye näille ajatuksille. En halua jäädä tuleen makaamaan. Sitten joskus viiden vuoden kuluttua tunnustaisin ystävälleni kuinka paljon hän minulle on merkinnyt, kuinka suuria tunteita ja halua hän on minussa aikaan saanut... Ja pahin mitä kuulisin sitten olisi, että hän olisi tuntenut juuri samoin, muttei olisi uskaltanut toimia tunteidensa mukaan.
Olen toiminnan nainen, en halua jättää irtonaisia langanpätkiä jälkeeni. Minusta asiat olisi hyvä katsoa loppuun asti, mutta tämä tilanne tuntuu v-mäiseltä. Onko kaikki sallittua rakkaudessa? Salaisimmissa ajatuksissani olisin valmis menemään todella pitkälle saadakseni hänet, olen rakennellut ties minkälaisia sotasuunnitelmia hänet vietelläkseni.
Haluaisitko sinä, seurusteleva nainen kuulla ystävältäsi tallaisen tunnustuksen? Oletko ollut vastaavassa tilanteessa ja miten siinä lopulta kävi?
Olen ollut pian vuoden aika kuumana ystävääni, haaveilen hänestä ja saan jatkuvasti seksuaalisia mielikuvia, kun juttelemme vaikkapa urheiluharrastuksistamme. Tuskaa, kidutusta, mutta niin ihanaa samaan aikaan. Hän tietää, että olen lesbo, vaikkakin aika tuoreeltaan ulos kaapista tullut eikä reaalikokemusta ole kuin yhdestä epäonnisesta naissuhteesta. Tämäkin kokemus alkoi ystävyydestä ja aluksi omasta yksipuolisesta ihastuksesta, joka lopulta johti arvattaviin seuraamuksiin. Noh, olemme edelleen sydänystäviä, ei sekoilu sitä ole muuttanut. Se, että olimme rehellisiä toisillemme kaikissa vaiheissa varmasti loppujen lopuksi vain vahvisti ystävyyttämme. Ja huumori on auttanut myös :)
Asiaan: tämä nykyinen haaveideni kohde seurustelee vakavasti miehen kanssa, on seurustellut jo vuosia. Tiedän heillä olevan suuriakin vaikeuksia suhteessaan niin kuin melkeimpä kaikilla aika-ajoin, mutta silti ovat yhdessä pysyneet. Luulen kuitenkin, että pienellä voisiko sanoa manipulaatiolla saisin helpostikkin ystäväni uteliaisuuden heräämään, hän on niin samanlainen kuin minäkin. En vain tiedä, onko minusta parisuhteen rikkuriksi. Haluaisin kuitenkin kovasti tuntea hänen kosketuksensa ja herättää hänessä samoja tuntemuksia kuin hän minussa... Olen melko varma, kun katson häntä syvälle silmiin, hän kiemurtelee eikä edes peitä sitä kovin hyvin. Hän on kiinnostunut kuulemaan ajatuksiani ja heräämistäni lesbouteen kypsässä kolmenkympin iässä. Tavallaan olen kuin hornankattila juuri nyt, en halua menettää enää yhtään aikaa elämästäni, janoan todellista fyysistä ja henkistä yhteyttä häneen.
Siis, kannattaako? Jos vaarana on ystävyyden menettäminen, olen valmis ottamaan sen riskin rakkauden vuoksi. Mitä jos hän on juuri se oikea minulle? Mutta oma moraalitajuni sotii vastaan. Samaan aikaan himoitsen häntä ja olisin valmis aloittamaan metsästysretken, kuitenkin jarrutan. Ihanteellisinta olisi, että hän itse eroaisi ja tulisi oveni taakse koputtelemaan. Mutta en halua jäädä loppuiäkseni odottamaan ja haaveilemaan. Jos päätän olla tekemättä aloitetta, olisi aika sanoa good bye näille ajatuksille. En halua jäädä tuleen makaamaan. Sitten joskus viiden vuoden kuluttua tunnustaisin ystävälleni kuinka paljon hän minulle on merkinnyt, kuinka suuria tunteita ja halua hän on minussa aikaan saanut... Ja pahin mitä kuulisin sitten olisi, että hän olisi tuntenut juuri samoin, muttei olisi uskaltanut toimia tunteidensa mukaan.
Olen toiminnan nainen, en halua jättää irtonaisia langanpätkiä jälkeeni. Minusta asiat olisi hyvä katsoa loppuun asti, mutta tämä tilanne tuntuu v-mäiseltä. Onko kaikki sallittua rakkaudessa? Salaisimmissa ajatuksissani olisin valmis menemään todella pitkälle saadakseni hänet, olen rakennellut ties minkälaisia sotasuunnitelmia hänet vietelläkseni.
Haluaisitko sinä, seurusteleva nainen kuulla ystävältäsi tallaisen tunnustuksen? Oletko ollut vastaavassa tilanteessa ja miten siinä lopulta kävi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
avoimet ja pystytte puhumaan niin miksipä et kertoisi tunteistasi. Vähän kyllä tuntuu pahalle kiilata toisen suhteeseen varsinkin jos heillä menee huonosti, mutta toisaalta, jokainen on oman onnensa seppä.
Mä en edusta sitä perinteistä linjaa että varattu nainen on pyhä lehmä, koska minä tiedän että jos rakkaus on oikeaa ei edes huonona hetkenä haksahda muihin. Minusta onneaan saan tavoitella kumpahan ei kielteisen vastauksen kuultuaan jää jankuttamaan asiaa ja roikkumaan aiheessa.
Olen kuullut samantapaisen tunnustuksen ja me puhuttiin asia selväksi, olemme edelleen ystäviä ja asia ei jäänyt väliimme. Jos on kaksi aikuista ihmistä oli asia mikä tahansa niin siitä voi jutella. Asian ja seuraaukset muuttuu heti jos tietty kypsyys elämän monimuotoisuuteen on vielä puolitiessä.
Sä tunnet sun ystävän, sä tiedät kyllä voitko sä puhua hänelle.
Minä uskon että onnea ja rakkautta saa tavoitella. Onnea siis yrityksen ja jos hän sanoo ei, toivottavasti tilanne helpottuu ja voitte jatkaa ystävinä. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, sinä päätät omat valintasi ja hän omansa, ei kysymys ole sen vaikeammasta.
Jokaiseen asiaan on vastaus. Siksipä on tärkeää kysyä.
Elän mukaelämää, minulla on lesboystävä josta haaveilen, jonka elämään haluaisin kuulua muuten kuin ystävänä. Olen ujo ja epävarma, heteroparisuhteeni on puhdas valhe, vitsi joka on kääntynyt minua vastaan. Olemme enää läheisiä ystäviä jotka ovat vain jämähtäneet nykytilanteeseen. Olen myös taloudellisesti kumppanistani riippuvainen juuri nyt, ja se saa minut tuntemaan itseni prostituoiduksi. En voi hyvin ja haluan muutoksen. En tiedä miten ja milloin, mutta vielä karkaan. Sinun kutsuusi vastaisin epäröimättä jos viheltäisit pyöräntarakallesi.
ystäväsi suhdetta. Ja jos joskus hänen tilanteensa on toinen, ja olette molemmat vapaita, niin siitä vaan sitten. Pahimmassa tilanteessa sinusta tulisi hänelle vain kertakäyttöinen purulelu, ja hän palaisi takaisin miehensä kainaloon tyytyväisenä kun tuli kokeiltua. Oletko sitä vaihtoehtoa miettinyt?
Minusta kuulostaa siltä, ettet itsekään tiedä tuntidesi todellista tasoa vielä. Ja jos sinun tarvitsee epäillä pitäisikö kertoa, vielä ei ole aika. Jos todella rakastaisin, en pystyisi jättämään sitä omaksi tiedokseni. Sen eteen kyllä taistelisin. Mutta epävarman, ehkä ohimenevän ihastuksen vuoksi, jättäisin kyllä sanomatta.
Mieti tilannetta omalle kohdallesi. Mitä ajatuksia sinussa herättäisi, jos itse seurustelisit jonkun kanssa ja siihen ilmestyisi kolmas pyörä, joka keinolla millä hyvänsä on valmis pilaamaan suhteenne.
Entä onko ystävyytenne millaisella pohjalla, jos olet valmis menettämään sen?
Fantasioissasi näet hänet sinuun rakastuneena ja teidät yhdessä, mutta entä jos todellisuus onkin eri? Kaikki ei mene niin kuin rakastuneen ihmisen rakkauden sekoittamassa päässä. Hän voi olla palavasti rakastunut sinuun kuten haaveissasi tai sitten ei ole koskaan edes tullut ajatelleeksi koko asiaa. Sitä ei voi tietää. Juttu voi mennä kuin epätodellisissa lehtien rakkausnovelleissa tai sitten sekoitat vain kaikki ihmissuhteet.
Eri asia se olisi, jos ystäväsi olisi vapaa nainen, mutta hän on seurustellut jo vuosia. Kenties suunnittelee naimisiinmenoa, perheen perustamista, vakiintumista...
Mielestäni rakastumiselle ja ihastumiselle ei voi mitään. Sen sijaan jokaisen oma moraalikäsitys määrittelee, onko oikein vain väärin keinoilla millä hyvänsä koittaa rikkoa toisten suhde, vaikka olisi kuinka ihastunut tahansa. Minusta se ei ole oikein.
Tietysti voit kertoa ystävällesi tunteistasi. Jos kyseessä on oikea ystävyys, se kestää tuollaiset uutiset. Mutta samalla tässä taas kysytään ystäväsi moraalia. Onko hän valmis hylkäämään vuosia kestäneen liittonsa satunnaisen rakastajan takia? Entä sitten jos kävisikin niin, että hän päättää aloittaa suhteen kanssasi. Luopuuko hän sinusta taas yhtä helpolla, kun ilmestyy taas kerran joku ulkopuolinen rakastaja. Miltä sinusta sitten tuntuisi?
vaikka onnistuisitkin "manipuloimaan" ystäväsi uteliaaksi, niin ei se tarkoita sitä että hän haluaisi parisuhteeseen naisen kanssa. Tuskin kukaan sinuakaan pystyisi manipuloimaan heteroksi... Se että ystäväsi on kiinnostunut kuulemaan ajatuksiasi lesbona olemisesta, ei tee häntä itseään lesboksi.
Mutta tosiaan aikuiset ihmiset voivat aina keskustella asioista. Se on varmin tapa ottaa selvää toisen ajatuksista.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt kenenkään "metsästämistä". En usko sellaiseen. Minulle ei toisi mitään kiksejä "metsästää" ketään, manipuloida kuten kuvasit. Haluan tasavertaisen suhteen, yhtälaisen kiinnostuksen, en manipuloitua naista.
Uskon, että toisen ihmisen kiinnostuksen havaitsee, jos on valmis aukaisemaan silmänsä ja myöntämään tosiasiat itselleen. Harva pystyy peittelemään todellisia tunteitaan läheisessä suhteessa kovin pitkään. Toki sellaisiakin ihmisiä voi olla.
Tämän vuoksi kuitenkin näkisin parhaimmaiksi ratkaisuksi keskustella ystäväsi kanssa. On mahdollista, että hän on jo havainnut kiinnostuksesi. Toki voi olla niinkin, ettei hän ole tajunnut mitään ja pelästyy totuutta.
Minusta ihastumisessa ja rakastumisessa ei ole kuitenkaan mitään pahaa tai väärää, sillä tunteet eivät voi olla vääriä (vaikka kohde voikin olla väärä). Sen sijaan omista tunteista puhuminen helpottaa. Ei ole mielestäni väärää kertoa ihastumisen tunteistaan toiselle, vaikka hän olisikin varattu, eikä se tee kenestäkään toisen suhteen rikkojaa.
Sen sijaan kuvaamasi manipulointi voisi lähennellä toisten suhteen rikkomista. Jos aloittaisit "metsästyksesi" ja yrittäisit kaikin keinoin vietellä huonossa jamassa olevan suhteen toisen osapuolen itsellesi, en tiedä pitäisinkö sinua moraalisesti kovinkaan korkeassa kurssissa.
suhteen rikkojaa en voisi arvostaa.itsekästä ja anteeksiantamatonta.