toimii vielä tänä päivänäkin erinomaisesti.
Kieltämällä jokin, mikä tahansa asia toimii juuri päinvastoin kuin mitä on tarkoitus. Ja vieläpä niin että mitä enempi jokin asia kielletään sitä makiampi ja houkuttelevampi se hedelmä on ja tulee varmuudella syödyksi.
Sitten on myös niin, että mitä enempi jonkin asian tai "hedelmän" puolesta mesotaan, niin sen varmemmin nousee vastarintaa elämän monimuotoisuuden puolesta.
Itse nyt keski-iän saavuttaneena ja omaa jälkikasvuani seuranneena olen huomannut arvostavani entistä enemmän omien vanhempieni kasvatusmenetelmää. Nuoruudessa siinä ei tahtonut näkyä muuta kuin "puutteita". Lapsuuteni kotona arjessa en muista lähes koskaan, että olisi meitä lapsia kasvatettu tai neuvottu siten että olisi jotain kielletty tai tuputettu jotain.
Olen sisarussarjamme nuorimmaisesta päästä, ja tämän takia voihan se tosin olla niinkin että sain olla perheessäni jo "lellikki" ja "hällä väliä" kasvatuksessa. Tosin kyllä muistan, että joskus pikku poikana juostiin piiloon kun oli lähtö vaikkapa seuroihin ja vanhemmat saivat sitten huudella perääni. (Samoin saivat muuten huudella naapurien "epäuskoisten" lapset minua leikkeihinsä, kun olin niin ujo.)
Mutta rippikoulun jälkeen ainakin itsellä oli ihan oma halu päästä toisten uskovaisten luo ja seuroihin.
Toisin näyttää käyvän omille lapsilleni, joilla ei tunnu olevan kiinnostusta seuroihin tai toisten uskovaisten luo. Herää kysymys vääjäämättä että omieni vanhempien kasvatusmenetelmä on sittenkin ollut "parempi" kuin omani, jossa olen yrittänyt "kasvattaa oikein".
Kieltämällä jokin, mikä tahansa asia toimii juuri päinvastoin kuin mitä on tarkoitus. Ja vieläpä niin että mitä enempi jokin asia kielletään sitä makiampi ja houkuttelevampi se hedelmä on ja tulee varmuudella syödyksi.
Sitten on myös niin, että mitä enempi jonkin asian tai "hedelmän" puolesta mesotaan, niin sen varmemmin nousee vastarintaa elämän monimuotoisuuden puolesta.
Itse nyt keski-iän saavuttaneena ja omaa jälkikasvuani seuranneena olen huomannut arvostavani entistä enemmän omien vanhempieni kasvatusmenetelmää. Nuoruudessa siinä ei tahtonut näkyä muuta kuin "puutteita". Lapsuuteni kotona arjessa en muista lähes koskaan, että olisi meitä lapsia kasvatettu tai neuvottu siten että olisi jotain kielletty tai tuputettu jotain.
Olen sisarussarjamme nuorimmaisesta päästä, ja tämän takia voihan se tosin olla niinkin että sain olla perheessäni jo "lellikki" ja "hällä väliä" kasvatuksessa. Tosin kyllä muistan, että joskus pikku poikana juostiin piiloon kun oli lähtö vaikkapa seuroihin ja vanhemmat saivat sitten huudella perääni. (Samoin saivat muuten huudella naapurien "epäuskoisten" lapset minua leikkeihinsä, kun olin niin ujo.)
Mutta rippikoulun jälkeen ainakin itsellä oli ihan oma halu päästä toisten uskovaisten luo ja seuroihin.
Toisin näyttää käyvän omille lapsilleni, joilla ei tunnu olevan kiinnostusta seuroihin tai toisten uskovaisten luo. Herää kysymys vääjäämättä että omieni vanhempien kasvatusmenetelmä on sittenkin ollut "parempi" kuin omani, jossa olen yrittänyt "kasvattaa oikein".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se ole siitä kiini -kasvatuksesta. se on sellainen juttu, että tieto ja ymmärrys on lisääntynyt. Nykyajan nuoret eivät ole enään niin ehdottomia ja musta valkoisia, harva vl -nuorikaan nykyään sydämessään uskoo vl-oppiin ainuusta oikeasta uskonnosta. Se selittää kaiken. Myöskin se, että kuunellaan kriittisemmin saarnoja, ei niellä kaikkea purematta. Kehotetaanhan Jumalan sanassakin koettelemaan kaikki henget. Nykyään vl -nuoret pariskunnat käyttävät ehkäisyä, uskallanpas väittää että 97% kaikki käyttävät ehkäisyä -nuorista pareista , ainakin jossain määrin. Että niin!!
kuunteleppas saarna. net :istä muitten srk:tten saarnoja... ehkä itskekkin tulet toisiin aatoksiin siitä ainuusta oikeasta -opetuksesta!! Täältä:
http://saarna.net/
Jumalan Terve!
lumiukko. Usko tulee nimenomaan kuulemisesta.
Ja lapset ovat se hyvä maaperä, joka tuottaa toiset neljänkymmen toiset kuudenkymmenen ja toiset satakertaisen hedelmän.
Metsään meni
tuntisit sanaa paremmin.
Raamatun kohdassa ei puhuta lapsista, vaan niistä siemenistä joita Jumala istuttaa ihmisten sydämmiin!! Raamatun kohdat tulee ottaa KOKONAISUUTENA!!
Evankeliumi Luukkaan mukaan Luku 8 jae 4 -15
Kun paikalle tuli paljon väkeä ja kaikista kaunpungeista virtasi ihmisä Jeesuksen luo, hän esitti heille vertauksen:
Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien laitaan. Siinä jyvä tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne.
Osa putos kalliolle ja lähti kasvuun, mutta oraat kuivettuivat, koska eivät saaneet maasta kosteutta. Osa putosi keskelle ohdakkeita, ja kun oras kasvoi, kasvoivat ohdakkeetkin ja tukahduttivat sen.
Mutta osa putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon. Tämän sanottuaan Jeesus huusi: Jolla on korvat se kuulkoon!
jae 9 : OPETUSLAPSET KYSYIVÄT JEESUKSELTA MITÄ OPETUS TARKOITTI ??
Jeesus vastasi:
Vertaus tarkoittaa tätä: Siemen on Jumalan sana.
Tien laitaan pudonnut siemen tarkoittaa ihmistä, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi.
Kalliolle pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuullessaan ottavat sen iloiten vastaan mutta uskovat vain hetken aikaa. Heillä ei ole juurta, ja niin he koetukseen joutuessaan luopuvat.
Ohdakkeeseen pudonnut osa tarkoittaa niitä, jotka kuulevat sanan mutta sitten tukahtuvat elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin. He eivät tuota kypsää satoa.
Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin.
ovat hyvä maaperä ja he haluavat olla kuuliaisia äidin neuvoille. Ne antavat hedelmänsä ajallansa.