Miten voikin

K-* kirjoitti:

Viimeksi kun olimme yhdessä katoin sun nukkuessa sun upeita silmiä, niissä on ainakin metrin mittaiset ripset ja ne on avoinna niin upeen ruskeet ja semmosen vihertävän sekoitukset. Katoin vielä sun ihoakin, joka on kun suklaata, se on niin tasainen ja tumma. Sähän olet veret seisauttavan näköinen mies täytyy tunnustaa.... Ja haluut viettää aikaas mun kanssa, vaikka olen vanhempi ja tälläinen tavallinen. Mietin tässä vaan, että sä et taida edes aavistaa miten paljon susta on ollut mulle apua, iloa ja olet auttanut mua unohtamaan mennyttä, jopa niin, että hoksasin huonojen tunteiden jo melkeen kadonneen. Mun ei ole tarvinnut enää kantaa kaunaa ja mulla on ollut tosi helpottunut olo.
Kaikki se meidän keskustelut ja aika mitä ollaan vietetty. Sä olet mulle jonkilainen aarre, mihin en saa päästää itseäni liikaa kiintymään ja pitää muistaa, että laita itsestäni vielä liikaa peliin ei sulle, koska sä kuulut jonnekkin muualle, mutta ei vielä kiitos:). Kerään susta pulloon muistoja ensin, joita sitten katselen synkkinä hetkinä.. Iloisena siitä, että elämässäni kävi jotain noin upeeta ja raikasta. Kohta ihomme taas kohtaa, tuskin maltan odottaa.. Kiitos mies siitä, että olet tuonut näin upeita asioita synkälle polulleni ja auttanut tietämättäsi enemmän, kun uskotkaan:) Olet hämmästyttävä, melkeen kuin uni... -K-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä