Haluan lopettaa ryypäyttämisen kokonaan. On se niin mieletöntä puuhaa. Kymmenes tipaton päivä menossa. Yllättävän hyvin oon tähän asti pärjänny, mutta nyt tänään tuli kamala stressi (työasiat) ja viinanhimo iski täysillä samantien. Onneksi antabukset veressä, etten voi langeta. Yöunet on edelleen hukassa, aamuisin tyyny märkä muodoton klöntti ja lakanat solmussa.. Kauanko nuo viekkarit kestää, kun pohjalla on kuitenkin vuosikausia kestänyt tunnollinen tissuttelu(50-80 annosta/viikko)? Onkohan tämä enemmän henkisen puolen tuskaa, eikö nuiden fyysisten vierotusoireiden pitäisi kohta puoliin loppuvan? Lenkillä käyn aina iltaisin. Minkään sortin lääkkeitä en oo ottanu enkä ota, haluan vaan riippuvuudestani eroon vaikka sitten joutuisin puremaan molemmat käteni irti.
Kysyn ex-ryypyttäjiltä
Paska Ryyppy
9245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jonkinlainen lääke, ainakin estolääkitys?
Odottele nyt muutama viikko ja unohda koko alkoholi. Se on tarpeeton nautintoaine.
että antabuksen lisäksi mitään esmes unilääkkeitä tai rauhottavia..
Itse kyllä käytin alkuaikoina nukahtamislääkkeen puolikasta iltaisin ja unihäiriöitä oli noin kaksi kk juopottelun lopettamisen jälkeen. Henkinen puoli alkaa kummasti helpottamaan sitten, kun kroppa normalisoituu. Lenkkeilin päivittäin (yhä teen niin) ja sitä mukaa ruokakin terveellistyi. Luin myös paljon aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja todella panostin raitistumiseen. Ei se helpolla lähde ihmisestä, varsinkin kun on hallinnut käytöstä ja ajatusmaailmaa vuosikausia.
sait parhaan avun?
Lenkkeiletkö pitkiä matkoja ja yksin vai jossain yhdistyksessä?
Iteltä lenkit on jääneet eikä lukeminen oikein oo helppoa.
Tarkoitus ei ole tässä maalata piruja seinälle saati masentaa.
Kauan kestänyt 50-60 annoksen viikkotahti on sellainen kuuri jatkuvassa pikkukännissä, että erilaiset vieroitusoireet voivat kestää kuukausia. Pahimmat fyysiset helpottavat muutamassa viikossa, mutta se jatkuu psyykkisenä oireiluna meikäläisen kantapään kautta saatuna kokemuksena puolesta vuodesta vuoteen.
Masennusta, ärtyisyyttä, hermoilua, levottomuutta, mielialavaihteluja, henkistä kanttia raastava huono nukkuminen.
Jos unenlahjoja ei ole viinalla pilattu lopullisesti, silloin toipuminen käy nopeammin, ja psyykkiset vaivat eivät aja juomaan.
Arvelen koko prosessin keston riippuvan lähinnä juomishistorian pituudesta, ja meikäläsellä se on paljon pidempi. Taitaa täällä keskushermosto olla jo niin romuna, että ehkä en nuku normaalia yhtäjaksoista yöunta enää koskaan.
En kuitenkaan ala sitä korjaamaan lääkekemiallisella tajuttomuudella, sillä siitäkin on kokemusta, ja se edustaa minullekin samanlaista elimistön väärinkäyttöä, kuin viinan juonti.
Zopinoxilla tai Tenoxilla vintti oli pimeänä annoksesta riippuen sen 7-8 tuntia, mutta päivät on kuin halolla päähän lyöty, joten missä hyöty, kun kuitenkin on tarkoitus säilyttää pää selvänä.
Muuta en juomattomalta elämältä enää toivo, kuin 7 tunnin kunnon unet, joskus.
Fyysiset oireet ovat leikintekoa verrattuna henkiseen puoleen.
Jatka sinnikkäästi se koko ajan mielessä, että olo helpottuu ajan kuluessa. Harrasta säännöllistä liikuntaa, ja muista se, että vasta edessä olevat psyykkiset vieroitusoireet ovat vain vieroitusoireita, jotka nekin poistuvat aikanaan juomattomuudella.
Retkahduksia voi sattua, ja päädyt toteamaan, että samanlaista arvotonta itsekusetusta ja harhaa, kuten ennenkin. Niistäkin pääset yli - riippuen päätöksesi lujuudesta.
Täytyy vaan toivoa että tuo unipuoli korjaantuisi aikaa myöten (myös sulla hörhör), kemiallista unta on vaan niin paljon pohjilla että voi viedä aikansa..
Saa sitten nähä palkitaanko sinnikkyys missä vaiheessa, mutta jos en yksin jaksa niin haen sitten apua, ennen kuin alan juomaan. Eniten pelottaakin kestääkö tuo henkinen kantti kun yksi tuttu kulmakivi on poissa.
Onneksi ei aamuisin ole tehnyt mieli alkoa, saa kahvinkin keitellä rauhassa. Täytyy lisätä tuota liikuntaa ja opetella syömään paremmin niin on hyvä pohja toipumiselle.
Sitä oon paljon pohtinu kerrasta toiseen miten salakavalasti koko tilanne pääsi siihen mihin pääsi, miten en kyennyt havahtumaan aikaisemmin että väärillä urilla kohelletaan.. Ei saamari että olen ollut idiootti. Elekeä ihmiset juoko viinaa.
Raitista alkavaa viikkoa kaikille!
henkinen kantti tuntuisi vielä kestävän. Ei kannata päästää itseään ihan heikoille. Silloin ei tarvi suotta pinnistellä voimarojensa äärirajoilla. Ja apu on ainakin järjen tasolla paremmin perille menevää.
Kun olet juonut tarpeeksesi, liityt meihin AA:laisiin ja opit nöyrtymään!!!
me opetamme Sinua puremaan kätesi poikki ja sen jälkeen toipumaan. Alkoholismihan on sairaus, mistä ikinä ei voi parantua!!!!
Tule mukaan, meillä on kivaa!. Itse olen ollut raittiina jo neljäkymmentä vuotta, ja kolmesti viikossa käyn palavereissa, ja aina saan kahvia!!!!
Unet alkoi korjautua kolmen, neljän viikon jälkeen. Se viinan pois pitäminen, se otti lujille. Olinhan kolmisen kymmentä vuotta urakalla juonut, viimeisen kymmenen vähintään 80 annosta viikossa.
Olin juonut kotona, se auttoi kun kavereita ei ollut yllyttämässä. Mulle on ollut varmaan kiusannut niin henkistä kuin fyysisiä kipuja.
Kyllä viimeistään kahden kuukauden jälkeen tuntui jo tosiaan olla mukavaa selvin päin. Kieltämättä silti silloin hirvitti, enkö voi silloin tällöin perseet tempaista, olihan se JOSKUS ennen vielä sellainenkin tuntunut.
Nyt on mennyt lähes kaksi vuotta raittiina, en edes maistanut. Enkä uskalla maistella, muistan kovin hyvin, mitä koettu. Tutiseva, pelkäävä raunio, bentsoja ja masennuslääkkeitä syövä ja puolet vuodesta sen takia sairauslomalla. Nekin asiat ovat jääneet.
Niin, antabusta en ole koskaan kokeillut, olisin varmaan saanut sydärin.