Olen juuri tässä lähdössä armeijaan tosin iloisin ja tosin haikein mielin. Kaikissa armeijaan liittyvissä lapuissa sanotaan, että on kiva mennä vihreisiin, "jos siviili asiat ovat kunnossa". Uskon varmasti tuohon, mutta omalta osaltani ne eivät ole niinkään helpot.
Täytän juuri 20 vuotta ja noin 2 kuukautta sitten eronnut odottavan lapsen äidistä, koska elämämme alkoi menemään yhdessä niin sekaisin, että sellaiseen maailmaan lapsen ei olisi ollut hyvä syntyä. Itse silloin join paljon suruuni omien paskojen tekojeni takia häntä kohtaan ja osaksi siitä, että en olisi halunnut tulla isäksi (lapsemme ei ollut siis suunniteltu).
Tällä hetkellä minun ja lapseni äidistä tuntuu hyvältä, että erosimme, koska kummatkin olemme kasvaneet ihmisinä ja vahvistuneet siitä. Mä olen alkanut pikku hiljaa pääsemään alkoholista eroon ja muutenkin elämä menee parempaan suuntaan sillä osin. Jotenkin tasaisemmin....
Mutta arvoituksellinen pointti mielessäni on se, että voisinko olla silloin hyvä isä, jos emme ole yhdessä kun lapsi syntyy. Emme olisikaan se ydilliperhe jossa olen saanut itse kasvaa. Kuvittelin aina, että voisin tehdä ensin talon hankkia töitä ja rakentaa muutenkin elämän lasta varten, kuten vanhempani. Tiedän sen, että jos suhde olisi jatkunut, niin lapsi olisi joutunut elämään hyvin tasapainotonta elämää, mutta voinko olla siltikään hyvä isä, jos en ole mukana, jokaisen päivän arkiaskareissa? Missä on raja kuinka paljon lastaan nähdään ja kuinka paljon ei? Haluaisin vain antaa lapselleni parasta mitä vain osaan, mutta osaanko sitä eronneena?
Koska se perhe ajatus jotenkin ahdistaa, kun kuitenkin haluaisin vielä katsoa elämää ja samalla olla hyvä isä, mutta voiko näitä kaikkia edes saada? Vaadinko elämältä liikaa?
Pelkään, että joutuisin valitsemaan niin, että joko olet hyvä isä ja elät perheessä taikka sitten paska ja katsot vielä elämääsi, kuten muut nuoret jne... Päässä pyörii niin paljon asioita, joihin en saa tai osaa antaa vastauksia.
Täytän juuri 20 vuotta ja noin 2 kuukautta sitten eronnut odottavan lapsen äidistä, koska elämämme alkoi menemään yhdessä niin sekaisin, että sellaiseen maailmaan lapsen ei olisi ollut hyvä syntyä. Itse silloin join paljon suruuni omien paskojen tekojeni takia häntä kohtaan ja osaksi siitä, että en olisi halunnut tulla isäksi (lapsemme ei ollut siis suunniteltu).
Tällä hetkellä minun ja lapseni äidistä tuntuu hyvältä, että erosimme, koska kummatkin olemme kasvaneet ihmisinä ja vahvistuneet siitä. Mä olen alkanut pikku hiljaa pääsemään alkoholista eroon ja muutenkin elämä menee parempaan suuntaan sillä osin. Jotenkin tasaisemmin....
Mutta arvoituksellinen pointti mielessäni on se, että voisinko olla silloin hyvä isä, jos emme ole yhdessä kun lapsi syntyy. Emme olisikaan se ydilliperhe jossa olen saanut itse kasvaa. Kuvittelin aina, että voisin tehdä ensin talon hankkia töitä ja rakentaa muutenkin elämän lasta varten, kuten vanhempani. Tiedän sen, että jos suhde olisi jatkunut, niin lapsi olisi joutunut elämään hyvin tasapainotonta elämää, mutta voinko olla siltikään hyvä isä, jos en ole mukana, jokaisen päivän arkiaskareissa? Missä on raja kuinka paljon lastaan nähdään ja kuinka paljon ei? Haluaisin vain antaa lapselleni parasta mitä vain osaan, mutta osaanko sitä eronneena?
Koska se perhe ajatus jotenkin ahdistaa, kun kuitenkin haluaisin vielä katsoa elämää ja samalla olla hyvä isä, mutta voiko näitä kaikkia edes saada? Vaadinko elämältä liikaa?
Pelkään, että joutuisin valitsemaan niin, että joko olet hyvä isä ja elät perheessä taikka sitten paska ja katsot vielä elämääsi, kuten muut nuoret jne... Päässä pyörii niin paljon asioita, joihin en saa tai osaa antaa vastauksia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voit toki olla hyvä isä ilman suhdettakin. Se on itsestään kiinni. Tottakai yhteishuoltajuudessa ei voi olla koko ajan lapsen läsnä ja joittenkin mielestä siinä menettää sitten jotain esim. kasvuvaiheessa. Ei esim. näe lapsen ensimmäisiä askeleita jne.
Lapsen syntymä tuo suuren vastuun, mutta se ei vie sinulta "elämää pois".
Ainakin lapsen syntymän alussa. Lapsi on äidillään paljon, joten voit menettää jo lapsen ensihetkillä yhteyden lapseen, koska et voi tavallaan myöskään asua exäsi luona jos haluat nähdä vauvaa joka päivä.
Voittehan toki kokeilla suhdettakin. Kokeilla onnistuisiko paremmin, jos sinusta kuitenkin tuntuu että olette molemmat kasvaneet siitä mitä olette olleet.
Alkoholin kanssa läträäminen on aina huono juttu. Sinun pitää saada se kitkettyä pois ennen kuin lapsi syntyy.
Olet kovin nuori ja haluat maailmalta vielä paljon, mutta uskon että se lapsi tuo sinulle niin paljon uutta ja ihmeellistä ja ihanaa, jotta nuo nuoruuden juoksutkin vähenevät.
Olette varmaan eronneet suurella todennäköisyydellä kun itse olet panikoinut?
Ota ihan rauhallisesti ja katsokaa suhdetta uudelleen, kun ajatukset selkiintyvät ja kummatkin ovat tasapainoisia.
Lapsesi äiti on kuitenkin valmis lapseen, vaikka sinun tunteesi heittelehtivät?
Lapsen äiti on valmis lapseen :) Mietin vain sitä, että millaisen tunne kuohun tuo lapsen syntymä saa aikaan, muuttuvatko ajatukseni täysin? Jääkö vanhasta minästäni mitään jäljelle?
Minkälaisia tunteita muilla vastaavissa tilanteissa isillä on herännyt?
yksi esimerkki oli että yhden illan suhteesta nainen tuli raskaaksi. Eikä kertonut miehelle mitään asiasta ennen kuin lapsi syntyi. Mies tuli katsomaan ja suuttui aluksi kun hänelle ei kerrottu mitään. Nykyään kyllä ovat onnellisesti yhdessä ja lapsiakin on lisää siunaantunut. Joten kaipa se on ihan isästä kiinni mitä tuntee ja onko valmis.
Erilainen tilanne kuin teillä tosin, mutta kyllä se pienen ihmisen syntymä muuttaa ihmistä ja elämää hurjasti
naiset ovat sikoja!
ei käytetä ehkäisyä ja "pamahdetaan paksuksi"..
toivottavasti joskus joku huolimaton nainen saa AIDSIN tai muun taudin kaupanpäällisiksi..saa lapsen mutta saa myös taudinkin, oppiipahan ajattelemaan PERKELE
ja mä kun luulin että ne on miehet jotka ei sitä kondomia käytä. kaikki muut ehkäisytavat kun on sillä tavalla kummallisia että ne päästää seksitaudit läpi. Toivottavasti kohta keksitään joku ehkäisytapa joka ehkäisee taudit mutta päästää siittiöt eteenpäin että tuossa sun syytöksessä olis joku pohja!
Mies on paljaalla vedellyt ja nainen antanut miehen tehdä niin. Joten vastuu on molemmilla.
Mikään ehkäisy ei ole satavarma! Ei edes sterilisaatio.
EHKÄISY VOI PETTÄÄ.
Ihme, että on vielä ihmisiä, jotka eivät tuota tajua. Eli joka iikka siellä nyt kuulolle: aina kun harrastat seksiä, on mahdollisuus, että sinusta tulee äippä/isukki. AINA.
Osoita lapselle, että välität hänestä. Ole kiinnostunut hänen asioistaan. Pidä säännöllisesti ja usein yhteyttä, ellet asu samassa taloudessa. Kuuntele hänen murheitaan, ja auta vilpittömästi, missä voit. Muista häntä hänen merkkipäivinään ja jouluna (pikkuasia aikuisille, mutta valtava lapselle). Älä petä hänen luottamustaan, jos olet jotain luvannut pidä se. Ja ehdottomasti jätä viinan kanssa läträäminen. Yksinkertaisesti, ole läsnä lapselle. Sillä pääsee jo pitkälle.
että miten sitä hankkiudutaan raskaaksi jos sitten ei huolehdita lapsesta. Minusta todella itsekästä on juuri se että nähdään lasta 2 kertaa viikossa ja loput onkin omaa aikaa ja elämää. No ainakin saat nauttia villeistä sinkku ajoista kun lapsesi äiti huolehtii lapsesta 24/7 kun sinä laitat tuulemaan. Onneks toinen vanhemmista taitaa kuitenkin vastuun kantaa, mutta tosin naiselle siinä ei anneta vaihtoehtoja.
Mikä siinä on että et voi olla lapsesi äidin kanssa yhdessä?? Onko asiat yhtä hajallaan nytkin??
Yllätysraskaus tuli parisuhteeseen. Olivat saman ikäisiä kuin sinä. Erosivat ja pitivät yhteishultajuuden. Poika on vuoroviikoin äidin ja isän luona. Hyvin sujuu. Joka toinen viikko vanhemmat voivat taas viettää ihan tavallista nuoren elämää. Äiti esimerkiksi opiskelee nykyään ammattikorkeakoulussa ja opinnot sujuvat hyvin ja juhlimaankin ehtii silloin, kun lapsi on isällään. Lapsen kanssa molemmat vanhemmat saavat viettää paljon aikaa.
Voit siis saada molemmatkin, tavallisen nuoren elämän ja isänä olemisen. Tämä toki edellyttää, että molemmat otette vastuuta lapsesta ja tulette hyvin toimeen keskenänne. Myös se helpottaa, että asuisitte lähellä toisianne.
Joku kirjoittajista kannusti teitä olemaan yhdessä lapsen äidin kanssa. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että ero oli hyvä ratkaisu, jos kerran yhdessäoleminen ei sujunut. Voitte olla hyviä vanhempia, vaikka ette seurustelisi/asuisi yhdessä.
Lapsi varmasti muuttaa tunteitasi ja arvojärjestystäsi. Lapsii vaatii, mutta myös antaa paljon. Ja kun se nyt jokatapauksessa on tulossa, ehdottaisin että ainakin yrität olla hyvä isä lapsellesi. Ja varmastikin onnistut siinä. Ei hyvä isyys ole mitään tähtitiedettä, se on yhteistä aikaa, puuhailua, välittämistä, huolenpitoa, asioiden opettamista ja kurinpitoa. Terveellä maalaisjärjellä ja hyvällä sydämellä pärjäät kyllä.
Onnea ja menestystä!
niin että tyttöystävälle olet tehnyt "paskoja tekoja" ja sen takia ryyppäsit ja sitten jätit raskaana olevan naisen ja sitten vielä toivot olevasi hyvä isä.
kaikkea ei voi saada, se pitää ymmärtää. Eikä pientä vauvaa voi antaa vuoroviikoin isälle ja sitten äidille. Vauva tarvitsee äitiään pitkään aikaan. Joten jätetäänkö isyys ja vuoroviikot käyttämättä n. 3 ikävuoteen asti että lapsi on tarpeeksi vanha olemaan isänkin luona? Siinä taitaa olla jo liian myöhäistä leikkiä isää. Toki voithan kuoria kermat kakun päältä, kun äiti on tehnyt kaiken työn.
Moro. Voin sanoa että samoja asioita mullakin silloin pyöri kun tyttöystävä sanoi että lapsi tulee. Olin silloin juuri armeijan aloittanut ja eihän siellä sitten loppuun asti pystynyt olemaan kun mietin kaikenlaista. Erosinpa minäkin tyttöystävästä, koska tunsin että minä en todellakaan ole valmis isäksi. Kuukaudet kuitenkin kuluivat ja olin yhteyksissä exääni ja nähtiin. Kyllä se on vaan ihme homma kun sitä näkee naisen pyöristyvän ja vatsan kasvavan ja kun tuntee ne lapsen liikkeen niin kyllä siinä jotkut alkukantaiset vaistot heräävät. Mahan kasvaessa alkoi minullakin tunteet herätä isyyteen ja kun tyttö syntyi en voinut hetkeäkään olla hänestä erossa. Synnytyksessä olin mukana kuitenkin vaikka keisarileikkauksella se sieltä otettiinkin. Voi sanoa että se kyllä oli maata mullistava kokemus, ei kannata jättää sellaista väliin jos lapsen äiti sinut sinne mukaansa sallii! Kyllä siinä tunteet tulivat pintaan niin äitiä ja tyttöäkin kohtaan, että exä antoi minulle jotain näin ainutlaatuista. Tunteet meni ihan uusiksi näin voi kyllä sanoa.
Mun neuvo on varmaan tämä, että ei kannata tosiaankaan lyödä mitään lukkoon tai miettiä liikaa tulevaa. Nimittäin se ensimmäisen lapsen syntymä on niin ihmeellinen juttu että laittaa isommaltakin mieheltä pasmat sekasin. Sun pitää vaan saada ajatukset selvimmiksi ja elämä tasapainotettua. Nykyisin lapsen äidin olenkin jo rengastanut ja voin sanoa että onneksi en tehnyt elämäni suurimpaa virhettä ja jättänyt tätä kaikkea taakseni. Paljon se on vaatinut, mutta paljon se myös antaa.
terveisin isä ja Liisa 2v
Tapaamisen määrästä en olisi niinkään huolissani kuin laadusta. Mikään ei ole tärkeämpää lapselle kuin aito ihmisseura. Huomaan, että sinulla on sydän paikallaan kun murehdit asioita. Mutta murehtimalla et ainakaan piristä muiden elämää.
Sinun ei tarvitse olla samanlainen kuin vanhempasi. Oikeastaan se on hyvin epätodennäköistä. Mahdotonta joka tapauksessa. Tee siis omat päätöksesi.
Jos suhde ei toiminut alusta alkaen on lapselle turhauttavaa ruveta sitä pitkittämään.
Sanoisin, että parempi isä olisit tapaillessa lastasi ja osoittamalla, miten oikeasti välität kuin "uhraamalla" itsesi kuolevaan suhteeseen vain näytelläksesi lapselle perhettä.
Tee itse omat päätöksesi.
Uskaltaako tuollaiselle rappioalkoholistille lasta antaakkaan jos lapsen tulokin jo ahdistaa??
Anna naisen kasvattaa lapsi yksinään. varmasti pärjäävät ilman sinua paremmin, kun yrität tulla leikkimään siihen, jotain isää, vaikka haluatkin olla nuori.
sitä ollaan joko isä kokonaan tai sitten ei ollenkaan.
olet vielä lapsi joten anna lapsen äidin hoitaaa vastuu, sinulle tuskin lasta uskaltaakaan antaa hoitoon.
Sanon tässä nyt, että näiden ihmisten kirjoituksien pohjalta, ei kannata tehdä päätöstä suuntaan eikä toiseen. Sinä itse tiedät mikä on parasta. Odota kun lapsi syntyy niin tosiaan ajatukset selkiytyvät. Siihen asti ei kannata lyödä lukkoon mitään lopullista ratkaisua ellet ole täysin varma. Elämä muuttuu lapsen myötä halusipa sitä tai ei. Kukaan ei voi täysin määritellä kuka on hyvä isä ja kuka ei. Täällä kukaan ei tiedä historiaanne kokonaan tai tunteitanne, joten todellakin pyydän miettimään asioita omassa päässään eikä täällä keskustelupalstoilla. Täällä kuitenkin voi vastailla kuka tahansa, omia mielipiteitään.
ole mies niitä kasvattamaan. mene takas.hus hus monni.