Jälkeen päin

sitä hoitoaikaani niin ihmettelen sitä väsymyksen määrää,viikko pari tiputuksen jälkeen olin aina niin uupunut.
Nukuin 12t.yössä ja siltikin olin aamulla ihan poikki.
Tuntui ettei se nukkuminen vienyt sitä unen tarvetta pois ollenkaan.
Ja oli semmoista haahuilua se elämä,vertaisin sitä olotilaa että oli kuin ainainen rapula
hiosti,väsytti,jalkoja särki ,pyörrytti ja oksettikin.
Ja pääkin oli kuin huuruinen ajatuksetkin takkuilivat.
Olinko se lopultakaan minä,se hiukseton kulmakarvaton nainen,jolla oli naama turvonnut pyöreäksi kortisonin takia ja sitten vielä se punoitus kasvoilla
Se syöminenkin pakkosyöntiä,mikään ei maistunut
Lenkkeilin aika paljon mutta nyt ajateltuna taisin vaatia itseltäni liikaa
vein itseni pidemmille lenkeille kuin mitä siinä kunnossa kykenin
väsyin siitäkin ja syyllistin itseni kun en jaksa ja mieliala laski

En pystynyt käsittelemään tilannettani näytti että seurasin omaa elämääni jostain filmistä

Se oli sitä aikaa,joskus käy mielessä ja silloin taputan itseäni ja sanon itselleni,olin vahva minä kun sen jaksoin

Tulin viimein ulos sytoputkesta ja täällä oli moni minua ennen parantunut vastassa.:-)))))
1136
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

nuo hoidot kun loppuivat vasta keväällä, tuntuu vieläkin se ihmeen metallin maku suussa
Sitä matkaa kun tukka kasvaa tuntee taas itsensä entiseksi itsekseen:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


jos ajattelen kirjoitti:

sitä hoitoaikaani niin ihmettelen sitä väsymyksen määrää,viikko pari tiputuksen jälkeen olin aina niin uupunut.
Nukuin 12t.yössä ja siltikin olin aamulla ihan poikki.
Tuntui ettei se nukkuminen vienyt sitä unen tarvetta pois ollenkaan.
Ja oli semmoista haahuilua se elämä,vertaisin sitä olotilaa että oli kuin ainainen rapula
hiosti,väsytti,jalkoja särki ,pyörrytti ja oksettikin.
Ja pääkin oli kuin huuruinen ajatuksetkin takkuilivat.
Olinko se lopultakaan minä,se hiukseton kulmakarvaton nainen,jolla oli naama turvonnut pyöreäksi kortisonin takia ja sitten vielä se punoitus kasvoilla
Se syöminenkin pakkosyöntiä,mikään ei maistunut
Lenkkeilin aika paljon mutta nyt ajateltuna taisin vaatia itseltäni liikaa
vein itseni pidemmille lenkeille kuin mitä siinä kunnossa kykenin
väsyin siitäkin ja syyllistin itseni kun en jaksa ja mieliala laski

En pystynyt käsittelemään tilannettani näytti että seurasin omaa elämääni jostain filmistä

Se oli sitä aikaa,joskus käy mielessä ja silloin taputan itseäni ja sanon itselleni,olin vahva minä kun sen jaksoin

Tulin viimein ulos sytoputkesta ja täällä oli moni minua ennen parantunut vastassa.:-)))))

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu