Olen vaikeasti liikuntavammainen. Pelkäsin pienenä suunnattomasti kaikkia tummia ja karvaisia juttuja, varsinkin karvaiset, isot miehet olivat minulle kauhistus. Juttuun ei liity tietääkseni mitään traumoja tai muuta vastaavaa. Myöhemmin kuulin, että mm. eräs nyt jo yli parikymppinen, samalla tavalla liikuntavammainen mies saa totaalisen jäykistysreaktion aina, kun näkee vaikka mustan ja pörröisen pehmolelun. Siksi minusta tuntuukin nyt, että vammalla on jotain tekemistä tämän asian kanssa. Vai olenko sittenkin käytännöllisesti katsoen yksin??? Onko täällä ketään, jolla olisi vastaavia kokemuksia? TIEDÄN, että aihe on tosi outo ja siitä voi olla hävettävää puhua – itsekään en ole kehdannut puhua siitä ennen kuin nyt. Siinä mielessä tosin olen onnekas, etten saa enää suoranaista pelkoreaktiota, jännitys voi vain nousta, mutta silti kaivaa tämä omituisuus mieltä…varsinkin, kun olen muuten ihan henkisesti skarppi ja terve.
Vamman aiheuttamaa outoutta?
Zurp
1474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olet kuullut sellaisesta kuin moro-heijaste. Se on vauvoilla normaalia, eli kädet levähtää leveälle, jalat oikeaa ja säikähdys näkyy muutenkin kasvoilta...jne. Usein vammaisilla tapaa tätä herkkyyttä erilaisille asioille. Eli kaikki vauva-ajan refleksit eivät ole sammuneet normaalisti. Osalle säikähdykseen liittyy pelkoakin. Refleksien reakointiherkkyys, kuulon herkkyys, näön ja hahmottamisen vaikeus hankaloittavat äkkinäisen esineen tai asian 'oikeanlaista' hahmottamista. Silloin reakkoidaan usein kuvaamallasi tavalla. Aikuistuttuaan imhimen oppii toistuvuuden kautta jäsentämän paremmin ympäristöään ja ennakoimaankin siinä esiintyviä tilanteita ja sitä kautta säikähdykset vähenevät, mutta jää silti asioita (äkilliset, tilanteesta poikkeavat äänet tms.) jotka aiheuttavat reakoimista, säpsähtämistä, voimakkaasti.
Joillain henkilöillä esintyy läpi elämän voimakastakin reakoimista. Joihinkin asioihin sattaa liittyä opittua pelkoa, muttei välttämättä.
Joku pelkää pölynimuria, jollekin tuulenvire kasvoilla saa aikaan tunteen huimasta vauhdista, joku säpsähtää jääkaapin hurahdusta, joku pelkää jotain sanaa...kaikkea esiintyy.
Jos ja kun käyt neurologin vastaanotolla vammasi takia, kysypä häneltä lisätietoa asiasta. Tai vaikka lääkintävoimistelijaltasi.
Olet rohkea, kun uskaltauduit puhumaan asiasta. Se ei ole outo asia, mutta itselle se saattaa kasvaa oudoksi ja hävettäväksi, jos luulee olevansa ainoa jolla on ko:n kaltaisia oireita:)
Monet vammaisten vanhemmat tuntevat asian todella yleisenä.
Ota rohkeasti selvää silloin, jos mieltäsi painaa jokin asia, niin et kamppaile yksin.
Tsemppiä kevään odotukseen!