Norwichin terrierin omistajat

Minulla itselläni ei ole norwichinterrieriä, mutta tutullani oli vähän aikaa sitten. Se pysyi iloisena ja leikkisänä kuolemaansa asti. Se kuoli 15-vuotiaana.

Kuvaatte norwichinterrieriä aivan oikein. Huomautan kumminkin, että se ei väsy melkein mistään liikuntamäärästä ja se tarvitsee myös paljon aktivointia. Erittäin terve rotu, mutta niinhän ne liikunnallisimmat ja aktiivisimmat yleensä ovatkin. Se tuttuni norwichinterrieri oli paljon minunkin kanssani, joten tutuksi tuli.

Minulla oli Norwichinterrieri narttu. Kyseinen yksilö oli kovapäinen ja esimerkiksi temppuja oli hankala (en sano, että mahdoton) opettaa. Peruskäskyt oppi kyllä pentuna hyvin ja niitä osasi (yleensä :D) noudattaa.
Kotona sisällä koira oli rauhallinen sohvaperuna, mutta innostui heti ulos lähtemisestä ja rakasti autoilua.
Sitä sai ottaa syliin, mutta aina sen piti vähän murista, ilmaista oma mielipiteensä :D Vaikka siis oli pennusta asti tottunut käsittelyyn..

Ihana ja helpohko koira terrieriksi. Ikävä on vieläkin kova, muori juoduttiin päästämään sateenkaarisillalle 10 vuoden ikäisenä, pikkukoirille/lyhytkaulaisille koirille ominaisen, pahan trakeakollapsin vuoksi :(

Luonteethan koirilla vaihtelevat, joten sen takia hankalaa sanoa sopisiko tai ei. Minun koirani luonteinen Norwichi olisi todennäköisesti perheeseenne soveltunut. Kannattaa kysellä kasvattajilta, he kyllä osaavat suositella tiettyä pentua teille kun pentujen luonteet alkavat näkymään :)

Toivottavasti löydätte oman "sellaisen perhekoiran, josta olisi iloa" :)

Olen ostamassa norwichin terrierietä voisiko joku kertoo miten sitä ruokitaan