Näkyvästi poissa

Minä tunnen ja muistan ensi runosi
ja sen kosketuksen, kuinka se minussa
tuntui.

Se oli minulle aivan uutta ja unohduin
viereen sen, kaikki tumma minusta pois
lakastui.

Nytkin tunnen sen Sinun runosi, ei kukaan
niin kirjoita kuin sinä. Ei toinen samaa
suota.

Viivyn taas sen tekstissä ja tuntuu kuin
taas olisit lähempänä. Kuiskausesi kuulen:
odota.

http://www.youtube.com/watch?v=sjvnzWguR24


Kiitos Runostasi.

Kun on toipumassa jostain ja tunteiden
vyöryt ovat laantuneet, hiljaisuus
koskettaa, tuntuu.

Kestää, ennen kuin mieli sopeutuu,
sydämen veri kirkastuu.

Kyynelten suola katoaa
kieletä.

Kun tekstisi lukee tuntien
ja kokien, löytää hienon
Rakkaurunosi.

Tekstissäsi on ehyttä herkkyyttä
ja sisäistä kauneutta.

Runosi kosketti ja tuntui.

Hieno Runosi.

Voimia ja kannustusta sydämestäni.

tämä tyhjyys koskee
enkä tiedä, miten selviän tästä.
Se, mitä kerran oli on poissa
ja minuun jäi vain kipu.

Sellaisena koin runosi Jasu.

Aina on toivoa, niin kauan kuin on elämääkin.
Kyllä se aurinko vielä Sinunkin sydämeesi pääsee,
usko pois.

Voimia !

Joskus todellakin voi olla näkyvästi poissa, tai tuntea
että seisoo tyhjän päällä, mutta mikään aikakausi ei ole
ikuista, aika muuttuu ja asiat muuttuvat ja kun toivossa elää
aina toivoen, että muutos tapahtuisi parempaan suuntaa, eikö?

Runosi oli jälleen koskettava, kuinka voitkaan
muutamalla sanalla saada aikaan liikuttavaa tekstiä.

Hienosti saat kuvattua muutamalla rivillä tällaistakin mielialaa, joka
voi liittyä muuhunkin pettymykseen kuin menneeseen
rakkauteen, siihenkin tietysti.
Lisäksi runosi avautuu monessa merkityksessä, kuten hyvän
runon pitääkin.
Löysin tästä jotakin, joka kolahti suoraan tännekin päin.
Osui ja upposi.
Usein huomaan itsekin "olevani näkyvästi poissa"

Ihmettelin tätä runoa sen ajan jolloin olisi pitänyt syödä jotain.

Tässä on kaikki ne ainekset jotka saavat sanattomaksi:

- tietoisuus
- mielikuva
- kauneus
- tyhjän päällä seisominen
- näkyvyys

ja

- poissa

On aivan käsittämätöntä että kommenttini on ensimmäinen mihinkään runoosi. Ja kun tahdon kommentoida, niin en osaa kommentoida.

hullu maailma, mutta kaunis

Unelmat on kuin pilviä, niitten päällä seisominen ei onnistu,,,

Näin - lyhyestä virsi kaunis :)

Aurinkoista kesäpvää pienillä valkoisilla pilvillä koristeltuna kuitenkin, vikuttaa Murukulta! :)

Runo kuin koko elämä on eräällä tavalla
ukkosenjohdatin vedessä jossa salama
kulkee osoittaen sähköisyydellään
sen maagisen voiman ...myös kemiana.

Tässä minun kuvaukseni runostasi
ja sen tunnelmasta jonka koin että
mieleeni tuli.

Karu runo mutta niin
paljon puhuva kerronnaltaan.

Runosi on ytimekkäästi kiehtova ! Se on sitten siinä..