Olin juuri täyttänyt 20 kuntyttäreni syntyi. Neuvolan ja sossun tätejen mukaan "teiniäiti" siis. Vaikeaa oli aluksi, mutta oma äitini tuki, kiitos siitä hänelle. Opettelua ja tottumista, varsinkin kun jäin yh:ksi melkein heti. Nyt tyttö on viisi vuotias tomera pikku tarhalainen, minulla on ihana mies jonka tapasin kun tyttö oli vasta puoli vuotias, ja elämä hymyilee, vaikka vaikeaa on ollut. (tyttö meinattiin mm huostaan ottaa kun ihanat ihmiset pitivät huolta minun asioista enemmän kuin muiden, "tiesivät" kertoa milloin lapseni on saanut ruokaa tai ei ole saanut, milloin on kylvetetty, ja muuta vastaavaa mitä kukaan ei voi tietää jos ei kodissani asunut silloin, vai mitä?) Alkoholia en käytä ollenkaan, ja muutenkin elämäni on suunnilleen normaalia. Olin vain nuori äiti. Siinä minun tarinani, jokaiselle nuorelle äidille jaksamista elämään, ja kuten sanottu, alku aina hankalaa.
minun tarinani
cride
71000
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kylläpä on maailma mennyt kummaksi, jos 20 vuotias leimataan teiniäidiksi! Kurja juttu, sillä biologisestihan nainen on parhaassa lasten saanti iässä juuri parikymppisenä. Enemmän huolissani olen näistä "mummo"äideistä; on järkyttävää ja luonnon vastaista, että ensinmäistä lasta aletaan vasta harkitsemaan lähempänä neljääkymmentä...itse sain juuri 20 täytettyäni ensinmäisen lapsen ja onneksi sain asiallista kohtelua, päinvastoin, neuvolantädit olivat sitä mieltä, että olin mitä parhaimmassa iässä. Toista lasta ei sitten kuulunut mutta yhä jaksan toivoa,vaikka olen jo 30, muutaman vuoden vielä jaksan yritää, mummo äidiksi en aio ryhtyä.
aiot hävittää lapsesi kun tulet "mummoksi"?
väännetäämpä rautalangasta sitä tarvitseville; en aio alkaa synnyttämään vauvoja enää nelikymppisenä, kun mummoikä on lähempänä kuin terveellinen ja luonnollinen ikä tulla äidiksi.
mitä luonnonvastaista siinä on jos saa vauvan nelikymppisenä? mun äiti sai mut kun se oli 41, eikä siitä oo koskaan mitään ongelmia tullut. samanlainen äiti se on ollut kun kaikki muutkin.
Kuulostaa siltä, että tämä täti on oikeasti teini.
Ei sitä minunkaan mielestäni lapsia pidä alkaa enää hankkimaan, kun ollaan lähellä neljää kymmentä. Nuorena lapset pitää hankkia...ja siinä mielessähän se on luonnonvastaistakin, Henni, että kun saadaan ikää lisää, alkaa raskauskin muuttua riskipeliksi terveyden kannalta. Nuorempana tulee myös helpommin raskaaksi, ja mitä enemmän ikää tulee, kaksosten mahdollisuus kasvaa tai kolmosten jne.ja yksi juttu vielä, että nuorena jaksaa paremmin. Kyllä se minun mielestä on luonnollisinta hakkia lapset 20-27 vuotiaana, parhaassa lastensaanti-iässä. Tämähän on vain minun mielipiteeni (jossa osa on myös tutkittua tietoa) ja olen tietenkin tämän kannalla, kun otetaan huomioon, että itse synnytin esikoisemme 17-vuotiaana, toisen lapsemme 20-vuotiaana ja nyt ollessani 25, meille syntyy jo kolmas (kun 25- vuottahan on nykyään alhainen ensisynnyttäjän ikä, näin kuulin). Että sellaista luonnonvastaisuutta. Ja teiniäideille; pärjäämistä ja tsemppiä,kaikesta selvitään vaikka nuoria ollaankin!
Itse haaveilin kans saavani lapset nuorena,nyt olen kuitenkin 26v.ja yritän lasta.Vasta nyt olen mielestäni parhaassa lapsentekoiässä,olen naimisissa,vakituisessa työpaikassa,olen tasapainoinen ja "itseni löytänyt" nainen,joka on sinut itsensä kanssa.
Yöjuoksuni olen juossut ja bailaamassa käyn enää harvoin,ennen joka viikonloppu.En olisi aiemmin vielä ollut valmis äidiksi.
Äitini oli 41-vuotias synnyttäessään minut,olin viides lapsi.Äitini oli silloin jo elämää nähnyt,monta lasta kasvattanut,vastuullinen ihminen,joten pienen lapsen kasvattajana mitä parhain.
Tottahan on,että iän myötä lapsen saanti vaikeutuu ja on riskialttiimpaa olla raskaana ja synnyttää yli 40-vuotiaana.Mutta enpä usko,että teiniäidit olisivat kuitenkaan parempia äitejä kuin vanhemmat aikuiset naiset..!
Tärkeintä on kuitenkin se,että jokainen äiti tekee parhaansa ja yrittää olla omalle lapselleen se maailman parhain äiti,iästä riippumatta.